Agirotu 2015

Kuva kopioitu Agirodun fb-sivuilta

Helteinen agirotu takana.
Lauantaina startattiin Kikin kanssa kotoa klo 07.00. Koukattiin Vantaan kautta ja haettiin kyytiin toinen Espanjanvesikoira omistajineen. Siksi Lili sai jäädä kepon kanssa kotiin. Paikan päällä oli asiat hyvin, sillä häkit saatiin laittaa tuttujen telttaan, joka oli vieläpä varjossa! Ah mikä ihana suoja auringon porottaessa koko päivän täydeltä terältä.

Pieni kisa- ja treenitauko aiheutti ehkä normaalia enemmän jännitystä. Hyvällä fiiliksellä lähdin radalle. Tällä hetkellä on vaan niin kivaa mennä Kikin kanssa koska me ollaan tiimi! Avo-sm karsintaradalta tehtiin nolla, jossa kyllä puomin ja aan kontaktit olivat aika hilkulla.. Oikein kisakontaktit ;).

Starttaajia oli 113 ja me tultiin sijalle 5. Ei ollenkaan huono paluu kisakentille. Samalla tuo tulos takasi meille paikan avo-sm finaaliin.

Finaaliin lähdettiin kaikki tai ei mitään -asenteella ja niinhän siinä kävi, että hätiköin pakkovalssin ja siitä sitten HYL Kikin poimiessa väärän hypyn. Tiesin ettei pitäisi hätäillä, mutta jos taas olisin jäänyt kökkimään pakkovalssiin en olisi kerennyt jatkoon. No tulevaisuudessa kuitenkin tehdään ne pakkovassit loppuun asti! Loppurata tehtiin sujuvaa puhdasta rataa. Kovin montaa tulosta ei tuolla finaaliradalla tainnut tulla.

Launtaina oli ihan tajuton helle! Onneksi Kiki juo Fitdogin energiajuomaa ja sitä se nytkin sai joka välissä. Metsän siimekseen pääsi varjoon kävelylle ja lisäksi viilensin Kikiä käyttämällä sitä ammeessa, mistä se ei kyllä tykännyt. Ilmeisesti täysin eri asia kuin uiminen :D. Varjossa oltiin aina kun mahdollista. Itseänikin pakotin tankkaamaan vettä ja limua ja pakkohan oli jotain syödäkin vaikkei tehnyt mieli.

Pitkän päivän päätteeksi oli vielä Anne Saviojan agilityrata. Siihen sitten yritin tsempata itseäni. Lämmittelin kyllä jalkoja liikkeelle, mutta ei ne enää radalle liikkuneet yhtä ripeästi kuin yleensä. Hyvää rataa tehtiin, joskin yhdessä kohdassa Kiki pelastaa, kun ne mun jalat ei tosiaan liikkuneet. Yllätyksekseni näillä kuvioilla sijoitus 3/81! En uskonut ajan riittävän sijoitukseen sillä ei pystytty (minä en pystynyt) parhaaseen suoritukseeni ja puomikin otettiin tarkasti. Illalla odotettiin tuloksia ja ne ilmestyivätkin seinälle, mutta eivät kuuluttajalle joka oli pitkään sitä mieltä että odotellaan tuloksia..

Kotimatkalle pääsin vähän vaille yhdeksän illalla.
Lauantaista jäi niin hyvä fiilis! Tajusin päivällä jonkun kanssa keskustellessani, että enää ei ole juurikaan ansaesteitä, koska me ollaan nyt tiimi! Toimitaan yhteen! Mä tiedän miten ohjata ja rytmittää ja Kiki lukee mun ohjausta ajatuksen lailla. Se on jännä tunne. Huomaan miettiväni ansakohtia ennen rataa, mutta radalla kaikki vaan toimii! <3 Lisäksi Kikihän myös paikkailee mun virheitä kuten yllä olevasta videosta voi katsoa. En tiedä kuinka kauan tälläinen fiilis voi jatkua, vai voiko tämä tästä edelleen kehittyä kun yhteisiä kokemuksia on takana yhä enemmän ja enemmän. Toivottavasti tämä on vasta alkua!

Sunnuntaina olivat vuorossa joukkueradat. Kikin joukkue starttasi ennen Lilin joukkuetta, mikä oli mulle hyvä. Ensin tuttua ja turvallista menoa, sitten tykitystä minne sattuu. Kikin joukkueessa oli kaksi Lilin puolisiskoa (sama emä) ja lisäksi Bablo. Hyvää suoritusta kaikki tekivät, mutta jokaisella vähintään yksi rima alas. Ei me uskottu noilla virheillä sijoitukseen. Kotimatkalla facen kautta sai kuulla, että oltiin voitettu! 25vp ja sillä voitto! Puolet joukkueesta oli pokkaamassa palkintoja. Saan jälkitoimituksena pokaalin, lelun ja 13 kg ruokasäkin. Heh! Ruokasäkin lahjoitan tutun koiralle, samoin ne pari pienempää säkkiä joista Kiki voitti toisen lauantaina ja toisen sain.

Alo radalla oli kepit. No sehän oli kiva, koska eihän Lili osaa keppejä, ei myöskään Ica jonka kanssa juoksin radan myös. Alo-joukkueessa saa olla yksi kisaava koira ja se oli meillä Börje, joka toki osasi kepit. Niksikään ei vielä ole keppien kanssa kisavalmis, joten 3/4 ei osannut keppejä. Suunnitelma oli siis kerran "kokeilla" keppejä ja sitten jatkaa. Toki noiden mun ohjattavien kanssa oli muutenkin suuri kysymysmerkki se ohjautuvuus. Ne kun voi singota täysiä minne vaan :D. Lilin kohdalla on panostettu vauhtiin, muttei olla vielä tehty vaikeita ratoja ja sehän ei käänny kun tykittää suoraan!
Lopputulos videolla.

Hauskaa meillä oli! Vähän tarvitaan vielä treeniä.
Junnujen mielestä parasta saattoi kuitenkin olla lopun jäähkälenkki syystä että:

Metsästä löytyi muutama kuraoja.

Perhepotretissa vasemmalta Ica, Lili, äiti-Dia, Börje ja Niksi.