Liikkumisen riemu

on nyt hetkeksi evätty. Joulun aikaan oli reisi kipeänä, eikä voinut liikkua. Nyt on sitten selkä kipeä. Liukastuin (!) kotona sisällä portaissa ja satutin selkäni reilu viikko sitten. Alkuun se oli arka, mutta meni sitten pahemmaksi kun en levännyt, vaan menin hölkälle ja kahvakuulaan. Kirsikkana kakun päällä aa-esteen nostaminen maasta ylös huonosti. Eilen kokeilin treenatessa pystyiskö jo juoksemaan ja totesin ettei se ole hirveän järkevää. Ihan vähän juoksin silti. Treenihallilta kotiin ajaessa huomasi kyllä että tulipa tehtyä tyhmästi. No jospa se tästä levolla ja Burana-kuurilla. Huomisen kisat täytyy jättää väliin.

Viime viikolla päästiin kuitenkin treenaamaan. Olin Lilin kanssa Tiia Söderholmin treenissä ja se näytti tältä:

Persjättöä Lili ei vielä osaa ja sitä harjoiteltiinkin. Muuten se meni kyllä tosi hienosti. En vaan taas heti muistanut ohjata sitä kunnolla, vaan odottelin ja ihmettelin että menikö se oikein. Vielä on paljon opettelemista yhteisissä kuvioissa. "Normaaleilla" esteväleillä ja jo hieman nostetuilla rimoilla tuntui jopa siltä, että ehdin. Yleensä tunnen olevani valovuoden myöhässä.. Lili joutui vähän keskittymään hyppyihin kun niitä ei ollutkaan enää kaivettu maahan.

Viime sunnutaina treenattiin Lilin kanssa lisää persjättöä vähän eri kuviolla ja hienosti se muisti jutun. Ylläri että treeni auttaa. :) Samoin pussi alkoi yhtäkkiä sujumaan, eikä ollut enää yhtään jännä. Lili on sellainen että sillä näyttää auttavan kun saa vähän hautoa asioita. Paitsi aa on ehkä nyt unohtunut. Sen aloitan alusta pikakertauksella uudestaan.

Kikistä video sen kepitellessä:

Hienosti on keppihäiriön sieto ja mun sijoittumisen merkityksettömyys mennyt eteenpäin. Eilen olin aivan fiiliksissä Kikin puomista! Olen nyt molemmille naksutellut kotona 2on2offia kontaktilaatikolla kotona. Tavoitteena on ollut naksutella joka toinen päivä. Kikihän lähtee vapautuksesta hitaasti liikkeelle, toisin kuin Lili. Eilen sain kuitenkin huomata työn tuottaneen tulosta. Tein puomin alastulolla Kikin kanssa 2on2offia ja sehän lähti vapautuksen jälkeen laukalla eteenpäin! Kehuin hirveästi ja heitin namia palkaksi. Nopeat liikkelle lähdöt toteutui joka kerta! Vau! Kokeilin kokonaista puomia ja vitsi miten täpäkästi se tuli 2on2offiin ja lähti taas laukalla eteen!! Toivoa siis on. Sanoinkin mentorille että miksi se ei ole aikaisemmin takonut mun päähän (koti) kontaktilaatikkotreenin arvokkuutta. Piti sitten näin pitkään odottaa sen asian kanssa. Varmaan on vaikuttanut Kikin lupa juosta puomia läpi ja siihen yhdistettynä erikseen tehty kontakitreeni. Näillä jatketaan ja toivotaan että puomista saisi nopean pysäytyspuomin.

Käytiin muuten keskiviikkona Lilin joukkotarkastuksessa kuvaamassa koirat. Kiki lähti mukaan, koska halusin kuvata varmuuden vuoksi koko selän. Lililtä otettiin koko setti: silmät (peilaus), kilpparit (verikoe), lonkat, polvet, kyynärät ja koko selkä. Pellen silmiin sillä olis a-lonkat. Selässä oli jotain sanomista, pientä välimuotoisuutta (?) tai muuta, mutta onneksi otin virallisesti selänkin niin katsotaan mitä kennelliitto lausuu. Lilin veljeltähän puuttui pari kylkiluita. Sekin on pienehkö ja kasvitäti olikin sanonut ettei noin pieneen kaikkea mahdu. Lilillä ehkä vähän samaa.
Myös Kikiltä löytyi välimuotoisuutta vikasta selkänikamasta. Tuohan todettiin jo virallisten lonkkakuvausten yhteydessä. Nyt sain paremman selityksen. Se kohta on luutunut väärin, niin että oikealta luutunut eri lailla, jolloin oikea puoli voi olla jäykempi. Ei pitäis haitata (edelleenkään). Tämä siis selittää ehkä sen, että fyssarin mielestä vasemmalle kääntyminen voi olla Kikille vaikeampaa. Oikea puoli jäykempi, eihän se silloin taivu vasemmalle. Sinänsä huono, että tuo vaiva on tunnettavissa fyssarin käsiin, mutta toki hyvä siltä kannalta, että asiaan voidaan puuttua ja hoitaa syytä. Tietenkin jos Kiki kipeytyisi eikä hoitamisesta huolimatta pysyisi kunnossa / menisi liian jumiin täytyy miettiä onko järkevää harrastaa agilityä. Toistaiseksi jatketaan samaan malliin.

Vuosi 2014 paketissa

Pitkään mietin kirjoitanko jotain koostetta vai en. En voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta. Meillä on ollut hieno vuosi, joten on kiva kirjata jotain muistoja treenimuistiinpanojen rinnalle.

Talvi 2014
Lili oli pieni pentunen ja sen kasvua sekä noiden kahden yhteenhioutumista oli kiva seurata. Helmikuussa ostettiin oma asunto ja päästiin muuttamaan 4 kerroksesta (ei hissiä) maantasalle. Mikä helpotus pennun kanssa!

Lilillä todettiin rokotusten ohessa silmätulehdus, joka meni sitten ohi lääkityksellä.

Alkuvuodesta pidettiin Kikin kanssa aksataukoa ja se teki hyvää. Tauon jälkeen Kikillä oli ihan eri tavalla raivoa päästessään aksamaan! Tätä jäin miettimään ja sainkin vinkin, että ennen arvokisoja kannattaa pitää taukoa jos haluaa Kikin antavan itsestään vähän vielä enemmän. Omaa virettä koitin miettiä myös.

Pikku-Lili tekee temppuja

Kevät 

Lili sai pikkuhiljaa tutustua agilityn ihmeelliseen maailmaan ja aika pian kävi ilmi, että vauhtia siltä ei tule puuttumaan! :D Toki vahvistin vauhtia, agility oli aina kivaa, tehtiin helppoja juttuja niin että se sai paljon onnistumisia, mutta kyllä se vauhti oli sillä myös ihan sisäsyntyistä. Kikin kanssa en osannut lähteä hakemaan ensin vauhtia ja vasta sitten taitoa, joten nyt aloitettiin eri tavalla.

Lili pyörähti näyttelyissä kasvistädin kanssa ja sai kunniapalkinnon. Hienosti se esiintyi eikä sitä yhtään jännittänyt olla ilman mua. Miksi jännittäisi kun luotettava kasvistäti handlaa.

Pääsiäisenä käytiin Joensuussa kisaamassa, jolloin Kikillä oli juoksut. Juoksujen jälkeen tuli ensimmäiset lämpimät säät ja Kiki oli melko pitkässä turkissa. Mentorin kanssa treenatessa Kiki oli hitaampi ja jotenkin väsyneen oloinen tekemään aksaa. Kiki kävi kilpparitsekissä ja ne oli kunnossa, joten löysyys meni ehkä juoksujen jälkeisten maininkien, pitkän turkin ja kuumuuden piikkiin. Mentorin kanssa lähdettiin työstämään takaaohjausta, jotta Kiki saisi pontta aksaraivolleen - saa mennä ja tehdä itse. Lilin kanssa vuorottelu treeneissä teki myös sen raivolle hyvää. Sehän oli aivan liekeissä päästessään tekemään mun kanssa, kun oli joutunut odottamaan omaa vuoroaan. Konkreettisesti tämä tuli ilmi Kikin karatessa takakontista Variogaten takaa. Ihmettelin miten Kiki kävelee mun perässä kun juuri laitoin sen veräjän taakse takaboxiin. En ollut jättänyt ovea auki, vaan se oli ängennyt veräjän ja takakontin seinän välistä.. Intoa treenaamiseen siis piisasi!

Kiki vappukisoissa (5 vp)

Keväällä päätin etten lähde hakemaan sm-nollia. Halusin edetä rauhassa ja antaa meille molemmille aikaa kehittyä. Eniten varmasti itse ohjaajana tarvitsin aikaa. Tavoitteena oli päästä sm-joukkueseen haistelemaan arvokisatunnelmaa.

Kesä

Valmistauduin sm-kisoihin lainakoira Hippiä ohjaamalla. :) Hipin omistaja kannusti että ei mitään paineita, ja mun kantavina ajatuksina oli ohjata hyvin ja juosta lujaa. Tehtiin tuplanolla! Hyppärillä ensimmäinen sija ja agilityradalla toinen sija. Ei huono valmistautuminen! Kohotti itsetuntoa kivasti. Seurakaveri sanoi että ohjasin paremmin kuin Kikiä.. Ei ollut varaa olettaa olettaa mitään, vaan oli oltava tarkka. Tuntui oikein hyvältä seistä ensimmäistä kertaa kolmosten kisoissa palkintopallin ykköspaikalla. (Unohdetaan se että ne oli pienet kisat, who cares ;)). Agiradalla ei saatu sertiä pienen luokkakoon vuoksi. Hyppysertit Hipillä olikin jo kasassa.
Hipin hyppyrata
Hipin agirata

Kesän kohokohta oli ehdottomasti sm-kisat Tampereella. Sattuman kautta päästiin Vesikoirat ry:n joukkueeseen. Ennestään en tuntenut muita joukkueen jäseniä, osan tiesin nimestä. Säästelin Kikiä ja se sai pitää taukoa agilitystä ennen kisoja. Kisapaikalla mietin radan nähtyäni että niinköhän tein itselleni ansan ja Kiki on liiankin liekeissä päästessään radalle. Radalla oli yksi (paha) ansapaikka meille - nimittäin pituuden jälkeen putki oli suoraan edessä eikä sinne menty, vaan sivussa olevalle esteelle. Mietin eri vaihtoehtoja jolla välttäisin ansan - sillä joukkueradalla on parempi tehdä hieman hitaampi nolla kuin yrittää liikaa ja hyllyttää. Mietin vastakääntöä ja kaikenlaista, mutta sitten päätin että kunhan käännän jalkoja saan Kikin huomion pois putkesta. Odotellessamme omaa vuoroa oli hyvä jännittynyt fiilis. Mentiin ajoissa jonoon ja pian huomasinkin että me ollaan jo lähtökarsinassa odottamassa omaa vuoroa! Sitten ei auttanut muu kuin heittäytyä.
Kiki sm-kisojen joukkueradalla
Vieläkin kun katson videota niin maaliin päästessämme tulee hyvän fiiliksen tuoma hymy huulille ja lähes kyyneleet kihoaa silmiini! Oli niin mahtava fiilis tehdä nolla ekoissa sm-kisoissa - mahtavaa tietää että enempää emme olisi pystyneet tekemään joukkueemme eteen. Joukkuekaverit juoksivat halaamaan - ah mikä fiilis! Tätä mä muistelen aina kun haluan palauttaa hyvän fiiliksen mieleen.

Nyt kun vertaan sm-kisarataa ja aiempia kevään kisaratoja, niin täytyy sanoa että kyllä tuossa sm-radassa on sitä tekemisen meininkiä. Toki rataprofiili on myös hieman jouhevampi, mutta siinä näyttää että me mennään ihan hyvällä vauhdilla. Arvokisat saa mut yrittämään ja varmasti joukkueradat muutenkin lisää tsemppiä!

Kesällä kisattiin myös agirodussa sijoittuen vesikoirajoukkueella 2. sijalle.
Agirotu joukkueviesti 2. sija Vesihiisit

Kieli keskellä suuta keppejä?!

Kiki aloitti kesän agilitytauon jälkeen juoksuAan opettelun.

Lili pääsi kesällä toki aksaamaan. Usein oltiin treenaamassa Niksin kanssa ja välillä joukkoon liittyi Icakin. Tehtiin pentuharjoituksia ja Lili edistyi koko ajan. Intoa riitti!
Lili aksaa kesä 14
ja Lili opetteli uimaan

Sisarusaksaa! Vasemmalta: Niksi, Lili ja Ica.

Kesällä oltiin myös muutamaan otteeseen mökillä ja koirat nautti!

Hassu Lili!

Ihana lyhytkarvainen Kiki

Syksy

Syksyn osalta tavoitteena oli päästä Kikin kanssa HAUn Huippikseen ja ilokseni sinne myös päästiin!  Päätin kesällä myös hakea Fit dogiin Top Teamin sijasta ja päästiin Fitdogiinkin! Jes! Muita ohjattuja treenejä en Kikille ottanut. Kimpparyhmään otin noille puolikkaan paikan, eli saivat treenata vuoroviikoin tai miten nyt katsoin parhaaksi.

Kikin juoksuAan tavoitteeksi laitoin sen olevan valmis piirimestaruuskisoihin mennessä ja se toteutui. Päästiin HAUn joukkueeseen puolustamaan viime vuoden PiirM-hopeaa. Piirimestaruuskisoihin asti oltiin myös kisatauolla.
Kikin PiirM radat
Olin tosi tyytyväinen yllä oleviin ratoihin! Ekalla radalla tosiaan itse jäädyin (joo selitystä: flunssaa, kisataukoa ym. ym.. Olis ollut muuten palkintosijat lähellä jos en olis jäätynyt ja olis tullut tuostakin nolla) Kaikista eniten iloinen olin kuitenkin viimeisestä hyppyradasta, jolla saatiin hyvä etenemä ja sijoitus 3/50! Vau! Se oli niin voitto mulle - ollaan saatu vauhtia lisää.

PiirM joukkuepronssi

Hieno kisakauden aloitus jatkui, kun vielä sunnuntaina suunnattiin Lempäälään spanielimestaruuksiin. Sieltä saatiin meidän ensimmäinen agiserti sijoittumalla kolmanneksi! Nyt tiesin että sertin saaminen on vauhdin puolesta mahdollista, mutta en silti ollut osannut edes uneksia sertistä.

Nenä punasena flunssasta..

Lilin kanssa päästiin Jenna Caloanderin treeniin ja miten yllätyinkään sen taidoista! Hauskaa oli, että julkaistessani Lilin vauhdikkaan pätkän kasvistäti kommentoi että äippä-koiralla on tekemistä ettei tytär mene vauhdissa ohi. :)
Lili Jennan treenissä
Vielä toinen pätkä Lilin agilitystä

Syksyllä treenattiin ahkerasti sillä intoa riitti. Fitdogin myötä sain paljon uusia ajatuksia Kikin treeneihin. Nyt ollaan johdonmukaisesti harjoiteltu treenisuunnitelman kanssa.
Katsausta Fitdogin tekemisiin 1. keiri:
Kepit putkihäiriön kanssa
välistä vedot (läksy)

2. leiriltä:
Kiki irtoaa
Kiki Jennan treenissä
Juhan treeni

Lili teki syksyn aikana melko vähän aksajuttuja. Pohjustettiin kontakteja ja käännöksiä.
Lilin eka täyskorkea puomi
Oltiin myös Sanna Lehtosen pitämässä treeniviikonlopussa ja Lili osas taas paljon! Mun pitää muistaa ohjata kunnolla eikä vaan huiskia menemään..
Lili Sannan treenissä

Meillä oli niin mahtava vuosi, etten voi uskoa! Koirat pysyivät terveinä ja itse pysyin pääosin terveenä. Mitä nyt pientä lievää reiden revähdystä ja sellaista. Meillä oli onnekas vuosi ja saatiin enemmän kuin olisin voinut ikinä toivoa! Olen saanut tutustua moniin kivoihin tyyppeihin tämän harrastuksen myötä ja toivon että vastaan tulee vielä monia hyviä tyyppejä jakamaan näitä kokemuksia. Fitdogin henkisen valmennuksen myötä olen saanut myös todeta kuinka tärkeitä samanhenkiset positiiviset ihmiset ympärillä ovat.

 Menestyminen kisoissa on aina kivaa, mutta eniten olen onnellinen noista kahdesta karvakorvasta ja siitä miten kivaa niiden kanssa on tehdä. Toivon ensi vuodelle terveyttä ja hyviä uusia kokemuksia.


Tarkistetaan vielä viime vuonna asettamani tavoitteet:

Tavoitteet vuodelle 2014

Kiki 
- Sm-nollien kasaaminen, mikäli ne ovat tullakseen. Verenmaku suussa joka viikonloppu kisaten ei niitä aiota tavoitella. (check, päästiin joukkueseen enkä lähtenyt keräämään nollia)
- Vauhdin parantaminen, eli ohjauksessa koiralle enemmän vastuuta ja tilaa. (erityis-check!)
- Puomi ja aa nopeaksi. Ehkä joskus juoksu-aa työn alle. (JuoksuAa valmis, puomi työn alla)
- Kunnollisen treenisuunnitelman tekeminen itsenäisiä treenejä varten. Joka kerralle joku aihe. (Check)
- Agilityn tulee olla hauskaa edelleen. (Check)
- Mun oma vire treeneissä kisojen tasolle. (Työn alla..)
- Juoksulenkkien jatkaminen ja kunnon kohottaminen (erityisesti mulle) (Parannusta tapahtunut)
- Tavoitteena yleisesti kehittyä koirakkona huimasti agilityssä.  (Tätäkin on varmasti tapahtunut)

Lili
- Ensisijaisesti sosiaalistaminen ja totutteleminen kaikkeen mahdolliseen.. Monien uusien kokemuksien hankkiminen. (Check, vaikka ainahan noita voisi olla lisää)
- Paljon leikkimistä. (Check)
- Tasapainotemppuilun aloittaminen. (Enemmän tätä)
- Agilityn perusteita hiljakseen, kuten puun kiertoa ja siivekkeen kiertoa jne. (Check)
- Mätsäreissä käyminen ehkä kesällä, jotta tottuu käpälöintiin. (Nope, näyttelyissä käyty silti)
- Kun aloitetaan treenaaminen, mietitään mitä halutaan treenata. (Check)

Lilin kanssa edetään hiljakseen ja tehdään pohja hyvin. Temppuja voisi aloittaa, jotta oppii ajattelemaan itse. Tämän tarkempia tavoitteita en nyt Lilin kohdalle mieti. Katsotaan mitä tuleman pitää. Ainakin se vaikuttaa hyvältä harrastuskoiran alulta <3. 

Mä osaan!

Kiki on kovasti paljon sitä mieltä, että sehän tietää mihin agilityradalla ollaan menossa. Toisin sanoen se siis poimii kaikki loogisesti olevat esteet ja hyvä niin. Joskus tosin käy mielessä ettei sen kaikkia tarvis poimia, vaan vois joskus olla vähän riippuvaisempi musta. Oikeesti en ole tota mieltä, mutta hetkittäin! Kikihän on nyt ihan mahtava kun voin jättää sen suorittamaan esteitä ja pinkoa itse jo seuraavaan paikkaan. Noissa tilanteissa itsevarmuus on enemmän kuin paikallaan. Ansaesteiden läheisyydessä joskus saattaa mielessä vilahtaa toive, että olispa se enemmän mun perään radalla. Oltiin loppiaisen Niinun treeneissä (vihdoin sattui olemaan mulle sopivaan aikaan treeni myynnissä) ja kyseisellä radalla oli muutamakin paikka, jossa Kiki omasta mielestään tasan tarkkaan tiesi minne ollaan menossa, jos en rytmittänyt oikein. Videolla todisteet. Päädyssä se kääntyy hienosti mun rytmityksellä eikä edes mieti sinisen putken väärään päähän menemistä. Sitten taas keppien jälkeen ennen oranssia putkea oli tarkoitus ottaa yksi hyppy kepeille päin, no kun kääntäminen tuli myöhään Kiki poimi sen toisenkin hypyn. Mutta onhan se nyt magee kun se lukee rataa!

Päädyssä ennen sinistä suoraa putkea jätin sen taas niin selän taakse, että ihan oikein kun poimi vääriä hyppyjä. Kun juoksin putken toista puolta se käänsi Kikiä tarpeeksi ja ihan hyvin ehdin persjättöön putken toiselle puolelle. Puomi on nyt mitä on, enkä siitä nillittänyt. Varmaan kostautuu seuraavissa kisoissa.. Mutta nyt se tuli koko puomin laukalla - vaikkakin lopun hitaalla laukalla ja loikkasi kontaktin yli, mutta silti.


Niinun treenit oli illalla. Sitä ennen olin aamulla Lilin kanssa Seppo Savikon yksäriä jakamassa kaverin kanssa. Lilille oli selvästi vaikeita vinossa olevat hypyt, mutta eihän olla sellaisia tehtykään. Kun esteiden linjoja helpotettiin haki ne hienosti. Seppo halusi vähän testata mitä Lili osaa. Lopuksi tehtiin esteen tarjoamista, ja se oli Lilille selvä juttu vaikka liikuinkin esteestä kauemmaksi. Mun mielestä tarvitaan helppoa ratatreeniä, koska ollaan sitä niin vähän tehty. Lili poimii esteet joita kohden juoksen, mutta ei tietenkään vielä osaa lukita esteitä, joten jos mun suunta muuttuu niin muuttuu senkin linja. Sopivassa suhteessa voisi siis tehdä esteen tarjoamista ja ratatreeniä. Pikkuhiljaa voisi myös ottaa puomin kunnolla treenin alle ja alkaa yhdistää siihen muita esteitä.

On mulla hieno pieni Lili! <3

Treenitauolla aikaa ajatuksille

Blogi on näköjään ollut aksatauolla kuten mekin. Iski ehkä pienimuotoinen kyllääntyminen kaikkeen harrastustoimintaan hetkeksi, joten oli hyvä pitää taukoa kaikkien kannalta. Lisäksi mun reisi oli samaa mieltä - lauantaina 19.12 se ilmoitteli itsestään huonon lämmittelyn seuraksena treeneissä. Maanantaina 21.12 oli vielä Teemun yksäri ja lämmittelyssä tuntui olevan ok, mutta heti kun alettiin tositoimiin niin se kipeytyi. Tästäkin syystä oli oikein hyvä tilaisuus pitää kahden viikon tauko agilitystä. Reiden (lieväkin) revähdys menee vain levolla ohi. Mulla ei ollut muuta lomaa kuin pyhät ja viikonloput, mutta vapaapäivinä nautittiin koko porukka ulkoilusta, lumesta (vau valkoinen joulu!) ja metsässä kirmailusta. Koiratkin näyttivät olevan tyytyväisiä, vaikka ei aksattukaan. Ehkä se on se omistaja joka sitä aksaa tarvitsee ;). Koirat tykkää kyllä kunhan tehdään jotain eli ihan mitä vaan. Menojen ohella linnottauduttiin sohvan pohjalle minä kirja kädessä ja koirat kainalossa. Kaikki olivat tyytyväisiä!

Kiki koirauimala Sippurassa

 Tauon aikana mietiskelin moniakin juttuja aksaan liittyen. Kikin puomin juoksari on jos ei nyt kuopattu, niin ainakin tauolla. Taidan pitää sille sikailukuurin, eli saa juosta puomia miten ikinä, ehkä jopa kannustan sitä juoksemaan kontaktin läpi, mutta en panosta juoksarin opettamiseen, koska aikaa ja resursseja ei vaan ole tarpeeksi. Samalla tarkoitus olisi kotona treenata kontaktilaatikolla ahkerasti 2on2offia. Hallilla sitten keskittyisin Fitdogin läksyjen tekemiseen ja muuhun hiomiseen. Ehkä nyt tyydyn siihen että puomi ei ole hyvä ja nopea, hyväksyn asian ja panostan niihin vielä tärkeämpiin asioihin. Pakko priorisoida. Tärkeämpää nyt on saada ratatreeniä tehtyä ja hioa yhteistyötä sitä kautta.

Tauko teki hyvää ja uudella innolla suunnattiinkin maanantaina Sporttikselle itsenäisiin treeneihin. Kiki teki keppejä ja vau miten se on kehittynyt! Se haki kepit joka kerta oikein huolimatta putkihäiriöstä, mun liikkeestä tai sijainnista! Tehtiin myös keinun paukutusta ja nopeita vapautuksia. Kiki on muuten nyt hyvin oppinut uuden vapautussanan. "Vapaa" sanan sijasta voin käyttää nyt "Jes" -sanaa. Lilille olen alusta asti opettanut jessin ja Kiki oppi sen nyt samalla kun on sitä sillekin hoettu.

Lili

Lilin tekemistä mietin myös tauolla. Meidän täytyy hiljalleen alkaa tekemään rataa ja parantaa estefokusta myös mun liikkuessa. Sehän kyllä menee sinne minne mä juoksen ja hakee helpoilla linjoilla olevat esteet, mutta vinot näytti olevan vaikeita kun oltiin tiistaina Seppo Savikon treeneissä. Samoin jos mun liike lähtee vähänkin ajoissa kääntymään pois esteiltä, ei Lili lukitse estettä vielä. Eikä se nyt mikään ihme olekaan, kun ollaan niin vähän tehty. Aletaan siis tekemään enemmän useamman esteen pätkiä, helppoja alkuun ja vähitellen vaikeutetaan. Aata pitää myös muistutella, kun näytti unohtaneen sen tekemisen tauon aikana, joten otetaan matto takaisin hetkeksi ja muistutellaan ensin ihan matalalla aalla. Keinun paukutuksen ja päähän juoksun muistaa hyvin. Puomia vois myös taas palautella mieleen.

Sokerina pohjalla mahaplätsi!

 Nyt jatketaan innolla treenamista, mutta pidetään mielessä että elämässä on niin paljon muutakin. Ei oo vielä iso hinku kisoihin, vaan jotenkin nyt talvella on niin ihana olla kotona ihan rauhassa. Saa olla kotona viikonloppuna eikä tarvitse joka aamu herätä kelloon. Arjen luksusta!

Kaikki kuvat Jemima
Oltiin viimeksi tänään koirauimalassa ja nuo kaksi vesipetoa menevät siellä aivan hulluiksi. Uiminen on parasta mitä ne tietää!