perjantai 31. tammikuuta 2014

Vinku-iita

Lili on sellanen hönö! No noi on kyllä yhdessä kaksi hömelöä! Työpäivän jälkeen väsyneenä raahautuessani niiden kanssa lenkille heti kotiin saavuttuani ei voi kyllä olla pahalla mielellä. Kaks hönöä juoksee vapaana ja touhuaa omiaan. Lili on hassu, kun se ei vielä uskalla ulkona leikkiä Kikin kanssa. Se lähtee Kikin perään juoksemaan, mut kääntyy äkkiä ja tulee mun luo Kikin juostessa sitä kohti. Jos Kiki erehtyy juoksemaan täysiä sitä kohti kuuluu: "piip piip". Ihan vaan varmuuden vuoksi. Sisällähän noi painii jo tosi rajustikin. Pitää muistaa taas videoida jossain kohtaa. Toinen piippauksen arvoinen juttu oli pienen sillan ylitys. Lili ei halunnut mennä sillalle, vaan meni jäätä pitkin sillan alta. Kutsuin sitä sillan alkupäähän ja yritin antaa namia, mutta ei kun se vaan painoi Kikin perässä sillan yli ja piippasi mennessään. Hassu otus! :) Mentiin sitten pari kertaa sitä siltaa edestakaisin, eikä silloin enää tarvinnut piipata.

Räpsy Sporttikselta
Tää viikko on kyllä taas mennyt niin ohi. Mulla on ollut paljon jänniä juttuja ja siitä syystä yöunet on jääneet aivan liian vähiin. Töiden jälkeen koirat lenkille ja sitten olen yrittänyt ottaa päikkäreitä huonolla menestyksellä. Ensin tyypit riehuu keskenään lattialla, sitten pyydän ne sohvalla, no pienempi suhaa edes takas eikä voi rauhoittua, kohta ne leikkii mun päällä sohvalla, komennan ne lattialle ja sitten ne löytää vinkulelun jne.. Ei oikein oo onnistunut päikkäreiden otto!

Lähdetään "evakkoon" hetkeksi mun siskon asuntoon. Ja mikäs siinä omakotitaloa asuttaessa. Helpottaa Lilin pissattamista kummasti. 4. kerrros eikä hissiä ottaa voimille, tai ainakin omat jalat saa tehdä töitä. Sunnuntaina on Sanna Kobylinin koulutus. Kiki pääsee hommiin! Pakkasen vuoksi onkin ollut pieni agitauko. Paitsi että viime keskiviikkona päästiin tauon jälkeen seuran treeneihin ja oli kivaa! Ihanaa päästä juoksemaan rataa. Itse hätiköin ja räpelsin. Kun tein tarkasti niin taas sujui! Kiki haki niin hienosti taas avokulman kepeille. Sain sen kerran tokaan väliin törkkästyä kun vaan huitasin menemään. Eikä edes ollut kiire mihinkään..

Lili sai hyvää harjoitusta kun ulkoiltiin Marin ja koirien kanssa. Lili kyllä tarvitsee paljon kivoja koiratuttavuuksia. Tähän asiaan pitää nyt alkaa panostamaan. Samoin kuin erilaisten äänten sietoon. Yleinen hälinä esimerkiksi Kampissa ei Liliä häiritse. Sen sijaan jos lenkillä vastaan tuleva koira haukahtelee se on Lilin mielestä aika jännä juttu. Kiki ei reagoi mitenkään ja itsekin olen korostanut omaa rauhallisuuttani. Leikkiminenkään ei vielä toimi jännässä tilanteessa, joten sitäkin tulee harjoitella.Olen nyt urhannut nahkarukkaset pennun leikitykseen. Ehkä kadun tätä joskus, kun se roikkuu mun hanskoissa, mutta nyt se on kätevää kun voin palkata ja leikkiä heti, eikä tarvitse alkaa etsiä lelua taskusta tai mitään muutakaan. Hanskoissa leikkiminen on ehkä sen arvoista että Lili leikkii mun kanssa missä ja milloin vaan!

Tänään vielä Sporttikselle höntsäilemään molempien kanssa. Kikillä ohjelmassa targetilla juokseminen ja kun tulee täysiä siihen, niin sitten vasta lelulla palkkaus. Jos jaksais rakentaa muutaman pienen pätkän viime kisoista voisin kokeilla mokailukohtia.. Saa nähdä. Lilillä ohjelmassa leikkiä ja häkkitreeniä. Ehkä myös voisin opettaa sille targetille juoksemisen.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Pipo ei kiristä enää


Alkuun pahoittelut blogihiljaisuudesta. Paljon olisi asiaa, mutta pöytätietokone ei taaskaan suostunut yhteistyöhön, joten kirjoittaminen sitten jäi. Se on jännä kone (joka vetelee viimeisiään), kun se saattaa välillä toimia aivan moitteetta kunnes se menee kyllä päälle, mutta ei toimi mitenkään päin.

Aloitetaan otsikosta. Kävimme keskiviikkona osteopaatin luona. Otin Lilin mukaan, sillä ei olisi ollut reilua työpäivän lisäksi jättää sitä illaksi yksin kotiin. Valmistauduin henkisesti keräämällä paljon kärsivällisyyttä mukaani, sillä mietin minkähänlainen reissu meille tulee. Ensin kahden koiran kanssa ruuhka-aikaan bussilla Kamppiin, josta kävellen Kasarmikadulle ja sama homma vielä takaisin. Kiki saattaa bussissa välillä piipata, Lili on sylissä kuin kotonaan. Bussimatka Kamppiin meni loistavasti, vaikka ei päästykään parhaalle paikalle kuskin taakse. Kiki viihtyy siinä, ilmeisesti siksi kun siitä näkee kyytiin tulevat ihmiset. Päädyttiin viimeiselle penkkiriville. Palkkasin Kikiä satunnaisesti ja se taisi olla koko matkan piippaamatta. Lili oli tyytyväisenä sylissä. (Se on tähän mennessä ollut tyytyväinen kaikkeen!) Oltiin ajoissa Kampissa, joten tehtiin pari kierrokset siinä bussilaiturien läheisyydessä.

Keskiviikkona oli tosi kylmä, mut päätin silti kävellä. Lili sai hyvää harjoitusta kaupunkikävelyssä Kikin toimiessa esimerkkinä. Olen muutamalla samanlaisella kerralla kartoittanut pienet nurmikkoalueet, joten suunnaatiin niille matkan varrella tarpeiden tekoa varten. Ja Lilihän pidätteli koko reissun tavoilleen uskollisena ;).

Kaiperla kyseli Lilistä että mistä se on ja sanoi Lilillä olevan kiva ilme. Että tosi ystävällinen ilme ja aivan erilainen kuin Kikillä. Kyllä - olen tästä aivan samaa mieltä. Lili hengaili ja oli lähinnä mun sylissä Kikin hoitamisen ajan, jottei haahuillut ympäri huonetta. Kaiperla tietysti kyseli mitä ollaan tehty Kikin kanssa ja kerroin, että uimassa käydään noin joka toinen viikko ja agilityä harrastetaan ja kisataan edelleen suht säästellen. Kiki rauhoittui tosi hyvin hoitoon, SI-nivelen kohdalla jotain jumituksia ja takaosaakin Kaiperla käsitteli enemmän. Kyseli tosi tarkasti onko mitkä asiat muuttuneet, ja siihen sanoin että ei, ainoastaan pentu on muuttanut Kikin arkea. Lähinnä olin huolissani, että onko Kiki kovin jumissa jokapäiväisestä riehumisesta. Huomasin saman, kuin viime hierojakäynnillä - Kiki rauhoittui selvästi helpommin ja nopeammin käsittelyyn, vaikka Lili olikin mukana ja välillä liikuskeli Kikin lähellä. Sitten Kaiperla puki asian sanoiksi: "Kikin kroppa on parempi kuin koskaan aiemmin, eikä sen pipokaan kiristä enää. Pentu on tehnyt sille hyvää." Ihan mahtavaa, että ulkopuoliset huomaa tämän! Ne ei kuitenkaan näe tätä kaksikkoa arjessa, vaan nimenomaan pitkillä aikaväleillä.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että Lilillä on ollut positiivisia vaikutuksia Kikiin. Kiki oli heti ensimmäisestä päivästä niin innoissaan toisesta. Kiki ei ole yhtään pahoillaan, vaikka Lili joskus saisikin enemmän huomiota. Sen Kiki on varmsti huomannut, että pentu saa monta kertaa päivässä ruokaa Kikin syödessä vain kerran päivässä. :D Mutta kiltisti Kiki päivystää odottamassa, että jos vaikka hänelle jäisi jotain pennun sapuskoista.

Kaiperla silitteli Liliä ja kokeili kroppaa hieman. Sanoi että Lilillä on hyvä kroppa, hyvät takajalkojen lihakset. Jännityksellä odotan mitä siitä kehkeytyy. Ehkä seuraavalla osteopaattikerralla Lilikin pääsee käpälöitäväksi ihan vaan sen takia, että haluan saada jonkun käsityksen sen kropan piirteistä.

Kasarmikadulta tultiin bussilla Kamppiin, josta saatiin mun ystävä mukaan kotimatkalle. Olin oikein ylpeä mun kaksikosta kun ne matkusti ja käyttäytyivät muutenkin niin hienosti koko reissun! Eiköhän  niiden kanssa kehtaa toisenkin kerran mennä kaupungille.

Lili on kasvanut kovasti. Mun mielestä se on saanut hirveesti jalkaa. Paino huitelee jossain viiden kilon tienoilla. Ja edelleen se on sisarussarjansa kirppu niin painon kuin korkeudenkin puolesta. Mutta oikein hieno pentu se on!
Lili pääsi sohvalle, joten sille oli pakko laittaa portaat, jotta pääsee alaskin. Eikö oo hienot!


Olen tuntenut huonoa omaatuntoa, kun en ole Lilin kanssa ehtinyt/jaksanut käydä kovin paljoa ihmisten ilmoilla. Keskiviikkona onneksi oli kaupunkireissu ja torstaina käytiin Mustissa ja Mirrissä hakemassa tilaamani kevythäkki. Tilasin uuden, kun tuo oli hyvässä alessa ja menee vähän pienempään tilaan kuin entinen, joka on tosi vanha ja siskon koiran peruja. (Vaikka siinä ei sinänsä mitään vikaa olekaan) Samalla reissulla käytiin Tapiolan Stokkalla ja Lili sai rapsutuksia. Istahdin Herkun eteen ja Lilikin hetken katseli ympärilleen. Sitten kun mitään ei tapahtunut se kävi makaamaan. Ihmisten tullessa rapsuttelemaan meni se iloisesti moikkaamaan, mutta se on niin hieno, kun se ei kuitenkaan innostu liikaa, niin ei tarvitse kenenkään pelästyä. Noin 10-vuotias tyttö polvistui lattialle ja Lili nousi etujaloilla tyttöä vasten, mutta oli kuitenkin ihan rauhallinen yrittäessään antaa suukkoja. Tytön äitikin sanoi, että nyt se riehaantuu mutta ei meidän hieno pentu riehaantunut. Perjantaina mentiin lentokentälle kepoa vastaan. 12 aikaa yöllä siellä oli aika rauhallista, mutta onhan siellä silti erilaisia ääniä. Lili käyttäytyi edelleen mallikkaasti. Kävi taas makuulle odottelemaan. Sen kanssa on niin kiva mennä eri paikkoihin kun suhtautuminen on joka kerta niin hyvä. Toki se ei tarkoita sitä, ettei erilaisissa paikoissa olisi silti syytä käydä.

Kepon ollessa työmatkalla käytiin jokaisella lenkillä kimpassa. Lili on aina sen hetken remmissä että päästään teiden ylitse. Sitten se saa juosta vapaana omaan tahtiinsa. Yleensä se kipittelee Kikin vieressä ja välillä hyökkäilee Kikin niskaan. Ulkona ne ei vielä leiki. Tai juokseehan ne peräkkäin, mutta Kikin kääntyessä Liliä kohti pentu juoksee äkkiä mun luo. Kylmä oli ja siksi Lilillä fleecahaalari ja Pomppa. Lilistä oli mahdotonta saada hyviä kuvia kun se tuli heti mun luo tunkemaan pärstäänsä kameraan.

Kiire!!


Eilen Lili pääsi leikkimään siskonsa kanssa. Hyvät painit ja riehumiset olikin ulkona metsässä.
Me muuten kaivattais pentuystävällistä koiraseuraa. Vapaaehtoiset voi ilmoittautua tänne tai säpoon!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Haalariagilityä!

Päikkärikaverit!

Mun synttäreiden kunniaksi kepo oli vuokrannut yllätykseksi Sporttiksen ison puolen lauantai-iltana! Hän oli ajatellut, että olisi kiva tehdä jotain yhdessä ja kun me ei päästy viikkotreeneihin pakkasen takia, eikä omalle vapaavuorolle mun menojen takia, niin tällä se olisi sitten korjattavissa. Se olikin kiva ajatus se! Eilen oli edelleen paljon pakkasta, joten oli aika kätevää lämppäillä hallissa, kun aikaa oli.

Kiki on kyllä niin hassu! Sen mielestä seuraamiset ja muut jutut ei todellakaan kuulu agilityhalliin. Agilityhallissa mennään aksaa! Lämmittelyksi seuruutin sitä, tai yritin, sillä Kiki yritti kovasti tunkea joka välissä agilityn lähtöasentoon, eli mun jalkojen väliin. Et pieni vinkki: "Voitaisko nyt mennä sitä aksaa!!?" Ai niin ja tietenkin tätä kaikkea säestettiin innoissaan haukkumalla.

Kikin kanssa koitettiin edistää puomin nopeasti menemistä, mutta se jäi yritykseksi. Tänään on onneksi Satun treenit, niin voin kysyä miten asiassa edetään. Kepo meni Kikin kanssa radan pätkää, ja opetin kepolle saksalaisen. Kikin kanssa se on helppoa, sillä se lukee ohjausta niin hyvin noissa! Aa-putki erottelu oli isoin treenattava asia Kikin kanssa. Se meni just niin kuin olin ajatellut sen menevän. Oikeastaan juuri niin kuin Kikille on opetettu. Mikäli kävelen/juoksen suoraan aata kohta, enkä huido käsillä, Kiki lukitsee aan. Jos käännän kroppaa/jalkoja ja käytän kättä vielä ohjaamiseen, sen pitäisi valita putki. Eri toistoilla huomasin, että kauempaan putken päähän ohjaaminen vaati enemmän tarkkuutta. Toki aina jos on vaan mahdollista onkin loogisempaa sijoittua itse sen putken suun lähelle, johon ollaan menossa. Täytyy tehdä samat harjoitukset puomilla ja putkella.
Kiki ja kepo


Lili sai taas mennä putkea. Sillä oli fleecehaalarit päällä, kun raukka on ohuessa karvassaan aika palelevainen. Ja toi haalari on melko ärsyttävä (lievästi sanottuna) pukea päälle, joten sitä ei ihan koko ajan viitsi olla pukemassa ja riisumassa.

Putken lisäksi Lili sai harjoitella häkissä olemista ja hengailemista. Sylissä ollessaan se kyllä tuppaa innostua Kikin palkkaamisesta. Harjoiteltiin myös leikkimistä eri leluilla. Lili leikkii tosi hyvin, mutta silloin tuli tiukka paikka kun viereiseltä puolelta kuului ison koiran haukku ja sitä piti vähän ihmetellä. Yleinen melu ei haittaa, mutta tuollaiseen yksittäiseen selvästi kuuluvaan ääneen se reagoi.

Päivällä käytiin metsässä ja vaikka oli aurinkoista, ei kännykällä oikein saanut kuvia..

Lili pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla metsään. Nätisti se kipitteli jälleen perässä ja ihmetteli Kikin vauhdikasta sinkoamista sinne tänne.. Ihmetystä aiheutti ainoastaan jäässä olevan puron ylittävä kapea lauta. Lili piippasi, eikä kävellyt suoraan mun perässä. Namin avustuksella se ylitti sillan, ja sitten mentiin siltaa pariin kertaan, ja se oli siinä. Ihan hyvä että välillä miettii mitä tekee ja kysyy multa mikä tää juttu on. Arvostan. Ei tartte aina asioita ratkaista itse. Kiki oli selvästi metsälenkin tarpeessa, vaikka se onkin päässyt lähes joka päivä niitylle juoksemaan. Ei se kuitenkaan ole sama asia kuin kunnon metsälenkki. Kiki ei periaatteessa välttämättä takkia olisi tarvinnut. Sillä on sen verran hyvä karva nyt. Toivon todella, että karva pysyy kiharana ja auki, eikä huopaannu. Jospa karvaan olisi tullut kaivattua karkeutta iän myötä. Saa nähdä. Kikin karva kun on tupannut huopaantumaan todella pahasti, vaikka olen sitä joskus koittanutkin aukoa. Jos se pääsee huopaantumaan sen ajeleminen on tuskaa. Ensin on pakko saksia pahimmat takut pois ennen kuin kone pystyy karvaan..

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Elämää kahden koiran kanssa

Ehkä joitakin kiinnostaa miten meidän arki on lähtenyt rullaamaan kahden koiran kanssa. Juuri ennen Lilin saapumista en oikein osannut haaveilla tai toivoa millaista arki voisi parhaimmillaan kahden koiran kanssa olla. Lähinnä toivoin, että Kiki suhtautuisi uuteen tulokkaaseen hyvin ja että pentu hyväksyisi yksinolon helpommin kuin Kiki pentuna. Ajattelin, että jos ongelmia tulee, niin niihin keksitään sitten jonkunlaiset ratkaisut.


Kun Lili sitten tuotiin kotiin oli Kiki aivan innoissaan. Odotinkin, että Kiki saattaisi murahtaa omista leluistaan ja niin kävikin. Pentu tietysti huusi siinä tilanteessa kuin syötävä. Onneksi Lili ei ole pitkään mököttävää tyyppiä, sillä muutaman muunkin kerran on Kiki katsonut aiheelliseksi komentaa Liliä vahvemmin, jolloin Lilin reaktio on huutaa kuin syötävä. Tälläisiä tilanteita on onneksi ollut vain pari kertaa. Lili on oppinut, että Kikin murinoita ei tarvitse liian vakavasti ottaa. Noiden kahden leikkeihin kun kuuluu vetoleikit, jolloin Kiki saattaa murista aika isostikin, mutta se kuuluu leikkiin ja Lili tietää sen. Sitten kun Kiki päättää haluta lelun täysin itselleen suo se Lilille jäätävän katseen ja silloin Lili luovuttaa lelun suosiolla. Kunnes hetken päästä vetoleikki taas jatkuu.

Mutta itse asiaan. En uskaltanut edes toivoa, että nämä kaksi tulisivat niin hyvin toimeen. Parina ekana viikkona Lili ei vielä oikein uskaltanut juosta ja leikkiä Kikin kanssa, vaan Lili oli enimmäkseen rauhassa Kikin läsnäollessa, sillä jos Lili juoksi innostui Kiki tietysti heti leikkimään, ja se vähän jännitti pentua. Parin kolmen viikon kuluttua Lili rohkaistui ja siitä asti täällä on vedelty rallia ympäri kämppää. Ensin ne alkoivat rallatella aina aamuisin, nyt rallatellaan, painitaan tai hammastellaan aina kun siltä tuntuu.

Lelut on ainoa tosiaan mistä on tullut sanomista. Alkuun ruokkiessani Liliä keittiössä heittelin Kikille satunnaisesti nappuloita olkkarin puolella odottelevalle Kikille ja saatoin samalla pyytää sitä tekemään temppuja. Nyt Kiki tietää jo, että sen pitää odottaa keittiön ulkopuolella Lilin syödessä. Mikäli Lili jättää nappuloita saa Kiki lopuksi tyhjentää kupin. Naksuttelun aloitin niin, että Kiki sai tehtäväkseen harjoitella paikalla makuuta kun naksuttelin Lilille katsekontaktia tai istumista. Tämä toimi siinäkin hyvin, että jos Lili ei olisi halunnut kelpuuttaa nappuloita palkkioksi, niin kun Kiki on paikalla nappulat maistuu huomattavasti paremmin. :) En tiedä mitä Lili söis jos olis ainoa koira..

Ollaan kepon kanssa mietitty, että Kiki helpottaa huomattavasti meidän duunia pennun kanssa. Lili saa purkaa energiaa riehuessaan Kikin kanssa, joten se ei kovinkaan usein roiku meidän lahkeissa tai villasukissa.. Kiki tekee mitä sille sanoo ja joskus  pentu menee perässä samalla komennolla. Hihnalenkeillä huomaa miten Lili seuraa kiltisti Kikin vanavedessä, se ei ole ollut ollenkaan sellainen villivarsa ollessaan ensimmäisiä kertoja hihnassa kuin Kiki oli.. Toivon myös, että Lili tottuu kaikkiin ulkona tapahtuviin kummallisuuksiin vähän niin kuin vahingossa, sillä Kiki ei reagoi mitenkään autoihin, polkupyöriin, hölkkääjiin tms. niin Lili voisi hyvinkin oppia mallista, että ei niihin tarvitsekaan reagoida.

 Tähän asti Lili on ollut niin ihana ja helppo pentu! Ei varmaan saisi sanoa noin, sillä jossain vaiheessa tulee kuitenkin jotain.. Lili vaikuttaa oikein tasapainoiselta tyypiltä. Jos se kaiken hyvän oppiikin Kikiltä, niin Kikin huono puoli eli epäilevä suhtautuminen vieraisiin ihmisiin ei toivottavasti Lilille siirry. Ainakin ollaan paljon tehty asian eteen ja Lili on saanut vierailla eri paikoissa ilman Kikiä. Nyt mun töiden alettua ei olla joka päivä käyty tutustumassa uusiin paikkoihin tai ihmisiin, mutta täytyy sitä kyllä ahkerasti vielä jatkaa. Tähän asti Lili on tykännyt hirveästi ihmisistä ja tutustunut rohkeasti eri paikkoihin. Muutamilla yhteislenkeillä ollaan käyty ja Lili on saanut juosta niityn reunalla vapaana. Koirien tai ihmisten tullessa vastaan olen antanut sille namia, eikä se ole muutenkaan vaikuttanut liian kiinnostuneelta ohi kulkevista ihmisistä, vaikka kyllä mielellään menisi tekemään niihin tuttavuutta jos luvan antaisi. Haluan, että se pitää hirveästi ihmisistä, mutta en kuitenkaan niin, että se lähtisi musta välittämättä moikkaamaan kaikkia.

Innolla odotan näkeväni minkälainen tyyppi Lilistä kasvaa. 


Viime viikon kuulumiset

Lili oli Kikin treeneissä mukana ja sai taas terrorisoida radan rakentamista olemalla kaikkien tiellä. Kikin osalta treenit meni tosi hyvin. Välistävedot toimi taas superisti. Harjoiteltiin puomilta puomin alla olevaan u-putkeen ohjausta. Ei olla tollasta ennen tehty, ja se olikin alkuun kinkkinen, sillä Kiki kääntyi takaisin puomille. Kaksi kertaa heitin lelun putken eteen ja sitten se tajusi mikä on homman nimi! Kouluttaja sanoi, että se oppi nopeasti.

Viime viikolla kepo oli työmatkalla tarkoittaen sitä, että Lili joutui/pääsi aamulenkille yhdessä Kikin kanssa. Tässä tapauksessa se joutui, sillä kun satoi vettä pienempi oli aivan maansa myynyt. Se ei olisi halunnut lähteä pihasta pois, aivan liian kylmää ja märkää, vaikka oli takki päällä. Onnekseni muistin ostaneeni fleecehaalarin ja sehän ratkaisi ongelman. Haalari päälle ja jos satoi päälle vielä pomppa päälle, niin johan Lilikin viihtyi kävelyllä. Nyt näillä pakkasilla toimii sama setti, mikäli mennään lenkille. Harvemminhan Lili oikeesti käy remmin päässä kävelemässä vähääkään pidemmin, mutta satunnaisia kertoja tulee. Pari päivää sitten oltiin oikein ryhmälenkillä, kun näiden kahden lisäksi oli kaveri ja sen kaksi koiraa. Lili tepsutteli kiltisti vanavedessä.

Lili tapasi siskoansa Niksiä viime perjantaina. Painoa Lilillä oli 12 viikon iässä 4,2 kiloa häviten siskoilleen, joiden painot olivat 4,7 ja 5 kiloa. Lili on kyllä pienempi pakkaus edelleen :). Mutta nyt se sentään syö! Oikein innoissaa hyppii useimmiten kun tietää ruokaa olevan luvassa. Lili syö kolme kertaa päivässä, tai osan nappuloista se saa kupista ja osan kädestä mikäli tehdään temppuja. Saatiin lainaan Nina Ottosons -pelejä ja niistä se on kaivella nappulansa joitakin kertoja.

Viime perjantain sporttis vuorolla Lili sai taas tehdä suoraa putkea. Pystyin palkkaamaan sen itse, ainoa miinus vaan, että kun mentiin lyhyttä putkea olin myöhässä palkkaamassa kun Lili oli liian nopea! Kokeilin lähettää sen u-putkeen, hetken se mietti ennen kuin ryntäsi putkeen. Lähetin vielä toisenkin kerran ja selvästi se tajusi homman nimen! Hieno pentu! Naurettiin treenikavereiden kanssa sen innolla, kun se juoksi pupuloikkkaa putkesta ulos ja lelun perään. On se hyvä että intoa löytyy. Tämän lisäksi Lili sai leikkiä ja harjoitella häkissä olemista. Aika hyvin se häkissä oli, toki alkuun palkkasin paljon, mutta jossain vaiheessa treenasin Kikin kanssa ja Lili odotti häkissä. Edistystä tapahtuu!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Horroria kisoissa

Yleensä me ei kisata näin usein, mutta nyt otettiin kunnon spurtti uuteen agivuoteen ja oltiin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kisoissa! Ojangossa oli HSKH:jien kisat. Oli kiva huomata, että mä tunnen jo jonkun verran kanssakisaajia ja siksi kisoissa ratojen välissä on kiva jutella ja hengailla.

Aloitettiin Sari Mikkilän agiradalla. Siitä 0vp ja sija 11/38. Sanna pelasti meidän radan, kun ennen puomia jäin ehkä ihailemaan miten Kiki meni putkeen tai jotain vastaavaa.. Sanna huusi radan reunalta:"juokse" jolloin tajusin ottaa jalat alle. Muuten en varmasti olis ehtinyt saksalaiseen. Ja Kiki hienosti hoiti oman osansa. Kyseisessä kohdassa hävitin koiran täysin, mutta luotin että Kiki poimii esteet ja niinhän se poimi! Radan jälkeen olin niin tyytyväinen mun koiraan! On se niin <3 kun pelastaa hitaan ohjaajansa kiipelistä.


Toka rata oli hyppyrata ja samalla todellinen horror-rata. Tuomarina edelleen Mikkilä. No mä hyllytin meidät heti ekan esteen jäljeen. Ihan itse ohjasin Kikin putkeen, joka ei suinkaan ollut toka este, vaan vasta kolmas.. No tästä se säätäminen vasta alkoikin. Lähetin Kikin putkeen ja ihmettelin minne se jäi. No Sanna tais taas huudella radan reunalta, et kyllä se lähti, joten uskalsin edetä. Sitten jäin tupeksimaan Kikin mentyä u-putkeen,  josta seurauksena Kiki juoksi mun jalkoihin ja mä kaaduin.. Että tästä ei voi enää huonommin mennä! Onneksi töytäys oli kevyt, joten oletin ettei Kikiinkään sattunut. Kiki oli tietenkin aivan hämillään, kiltti kun on. Sen huomas siitä, että rataa jatkaessamme se oli tosi varovainen eikä oikein uskaltanut mennä. Muurin jälkeen vauhti onneksi löytyi taas ja tsempattiin loppuun. Olin iloinen, että tsempattiin loppuun jottei jäänyt ihan hirveä fiilis radan jälkeen. Vaikka toki mulla oli sellanen fiilis, että voiko noin huonosti ohjata koiraa.. Mietin ensin julkaisenko koko videota, mutta julkaisen kuitenkin. Jos jollekin muulle käy näin, niin tietääpähän sitten ettei ole ainoa. Toki ton törmäyksen olisi voinut välttää silläkin, että olisin jäänyt
ohjaamaan esteiden vasemmalle puolelle ennen u-putkea. Valitsin nyt kuitenkin oikean puolen ja näin kävi kun olin liian hidas. Opin tästä taas paljon.



Vikalla radalla tavoitteena oli selvitä hengissä ja tehdä parempi rata kuin edellinen. Tavoitteet täyttyi 100%! Putki-a erottelu toimi ja kepeille sain vietyä hyvin. Moni koira hyppäs keppien vieressä olevan okserin, jos ohjaaja oli liian lähellä kyseistä estettä. Keinun jälkeen en ollut tullut ajatelleeksikaan, että putki vois imasta Kikin. Mietin vaan seisottavani sitä keinulla hetken, jotta pääsen lähemmäs pituutta, sillä tää kohta oli kans sellanen missä koirat valitsi pituuden jälkeen vääriä hyppyjä. Kikin tultua putkesta jatkettiin rata sujuvasti loppuun. Eli se oli ihan sujuva rata hyllystä huolimatta. 


Kiki vaikuttaa olevan ok töytäisyn jäjiltä. Reilun viikon päästä on osteopaatti ja hyvä niin! 





tiistai 7. tammikuuta 2014

Samettisopuli

 Joku on sanonut Espanjanvesikoiran karvattoman pennun olevan samettisopuli! Ja onhan ne nyt kerrassaan hassun näkösiä.. Lili näyttää aikuisemmalta kuin siinä hervottomassa fluffy-turkissaan kieltämättä! Oltiin sunnuntain kisojen jälkeen tosi ahkeria kun jaksettiin trimmata pienempi. Mikäs ajellessa, kun ostettiin kaksinopeuksinen Andis, sillä oli ilo surautella (5-terällä tällä kertaa ja aika kevyesti, ettei mennyt ihan nakuksi). Pentuystävällisesti ajelin hitaammalla nopeudella, vaikka tykkäsinkin hurjan paljon enemmän nopeammasta tehosta, mutta tämän kerran sai Lili kuunnella hieman vaimeampaa surinaa tottuakseen toimitukseen. Aika kivasti se hyväksyi ajalemiseen. Pään ajeleminen aiheutti vastaansanomista ja tyypillisesti  protestointiin liittyi kovaääninen kiljunta. Sitten Lili tyytyi kohtaloonsa ja oli ihan hiljaa.. Tassut siistin seuraavana päivänä saksilla, kun en jaksanut toista enempää kiusata. Karvapehkon alta paljastui pieni rimpula, jolla on todella söpöt ruskeapilkkuiset varpaat! Takkia saa nyt ahkerasti käyttää ulkoillessa, kun tollaselle rimpulallehan tulee heti vilu. Onni on lainapomppa! Alkaa muuten se 28 senttinen pomppa olla kohta pieni. Vielä hetki sitten pompan takahalkio oli mallia Batmanin viitta, no ei enää..
Maanantaina otettiin vähän lepiä ja kerrankin se nukkui päästessään sohvalle

Varpit

Kikiäkin tais vähän väsyttää sunnuntain kisat
Loppiaisena käytiin mun kummitytön synttäreillä, jonne Lili pääsi mukaan. Kiki meni siksi aikaa mun vanhemmille hellittäväksi. Tapansa mukaan Lili juoksi suoraan eteisestä olohuoneeseen ihmisten luo. Edelleenkään ei jännittäminen kuulu sen tapoihin! Aika hauskasti se muuten tiesi, että keittiöstä löytyy vesikippo. En tiedä sitten muistiko kun oltiin tuolla kyläpaikassa kerran aikaisemmin käyty.. Istuttiin aikuisten kesken kahvipöydässä, kun samaan aikaan Lili viihtyi mainiosti lasten (n. 8 - 16 v) kanssa olkkarissa leikkien. Ystävällisesti sille kannettiin pehmoleluja, niin kyllähän se viihtyi. Ihan hyvä, ettei se ole niin kiinni meissä koko ajan, vaan viihtyy muidenkin kanssa.

Lili oli muuten viime viikolla 11 viikon iässä 3,7 kg. Tällä viikolla sitten ensimmäinen rokotus!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Nollajahdissa

Jaun kisoihin olin ilmoittautunut ihan kaikkiin kolmeen starttiin. Mä itse siis vasta totuttelen kolmen startin tahtiin, sillä tuntuu että se oman draivin nostaminen kolmeen kertaan, saatika keskittyminen täysillä kolmeen starttiin ei oo vielä niin varmaa. Kiki kyllä jaksaa ja tekee mitä siltä pyytää.

Ekana oli hyppäri, jota tuomaroi Marjo Heino samoin kuin seuraavana olevaa agirataa. Hyppäri vaikutti kivalta, tosin ihanneaika oli tiukka, mikä näkyi mineillä niin, että olisikohan sieltä tullut tyyliin kolme ihanneajan alittavaa nollaa.. Yksi ansakohta radassa oli, ja kuten videossa näkyy pelasteluksihan se meni, mutta niin meni aika monelta muultakin. Harmi vaan että pienen aksatauon jälkeen Kikille oli liikaa sokkari kepeillä ja se jätti vikan keppivälin pujottelematta, mitä en tietenkään huomannut. Sinänsä hyvä näin. Nyt tehtiin rata loppuun asti kunnolla ja video kertoi, että ihanneaikaan olis päästy! Mikä oli musta ihan super saavutus, sillä me ei olla (vielä!) niitä nopeimpia! Eli HYL tältä radalta, mut mun mielestä hyvä hylly! Mielestäni en jäänyt varmistelemaan ihan super paljon, toki esim. takaakierrot olisi voinut taas aloittaa aikaisemmin jne..
Ratapiirros tulee ehkä myöhemmin, mutta tässä video.
Seuraavana agirata. Mieleen jäi, että ekalla aalla Kiki tuli vauhdilla, pysähtyi mutta ei odottanut vapautusta. Videolta näkee kuinka se hyppää harjan yli oikein vauhdilla. No tää oli taas tää juttu, että pitäiskö vaatia pysähtymään silti, koska se on kriteeri (eli olisko pitänyt korjata, no ei ollut suunnitelmaa joten en korjannut). Toisen kerran mentynä aa meni ok. Puomilta lähti kanssa hieman liian aikasin. Pitänee siis olla tarkkana näiden kanssa. Näissäkin saattoi näkyä se, että ei olla menty joulutauon vuoksi rataa. Aikaisemmin kun on treeneissä päässyt korjaamaan varastetut kontaktit, on ne seuraavissa kisoissakin muistuneet taas mieleen.
Tästä siis nolla ja sija 8./43.
Vikana ollutta agirataa tuomaroi Jari Suomalainen. Meidän rata ei valitettavasti päätynyt videolle, sillä startti olikin odotettua aikaisemmin ja kuulin pihalle että meidän pitäisi olla jo valmistautumassa. Alku sujui hyvin, kunnes 6. olleeseen putkeen jäin varmistelemaan (sillä puomi oli vieressä), jolloin olin myöhässä 7. esteellä. Pakka hajos mulla tässä. Ajattelin et jatketaan, no seuraavana keinu, josta hypyn kautta putken kauempaan päähän, ja pakka oli hajonnut niin sinne väärään päähänhän se sitten sujahti. Sitten päätin että juostaan maaliin, mutta otettiin matkalla aa ja vapautus vasta käskystä siinä. Samoin kepit oli sopivasti juoksulinjalla, mentiin ne ja tein sokkarin ja nyt Kiki kesti sen. Ei mennyt siis hukkaan sekään rata, tulipahan tehtyä aata ja keppejä. Ei ollut oma keskittyminen ihan kohdillaan, niin en viitsinyt väkisin vääntää ja olla epäreilu Kikille.

En voi olla muuta kuin tyytyväinen kisojen tulokseen. Saatiin yksi nolla lisää ja ensimmäinen ratakin oli hyvä hylly. Me tarvitaan vielä rutkasti lisää kokemusta ja mä tarvitsen uskallusta ohjata rohkeasti. Vauhdissa hävitään vielä muille, mutta eiköhän se kokemus auta tähän. Kaarteet pitää saada pieniksi ja kontaktit nopeiksi. Ansaputkien harjoitteleminen on edelleen treenilistalla! 

Lämppäämisen, ratojen ja jäähdyttelyjen välissä Lili pääsi leikkimään siskojensa Ican ja Niksin kanssa. Välillä sillä taas meni hermo ja piti hieman rajoittaa leikkimistä. Vihdoin kun Lili pääsi autoon niin nukahti saman tien. Aika rankkaa tuo leikkiminen!


lauantai 4. tammikuuta 2014

Lilin toiset treenit

Lili söi Botin naruja, Kiki ei oikein arvostanut.
Lili pääsi toista kertaa Sporttikselle tekemään vähän aksaa! Mentiin miniputkea, ja tyyppihän oli taas aivan innoissaan! Se kyllä juoksee lelun perässä, mutta se menis putkea kyllä ihan ilman leluakin. Näillä parilla kerralla olen todennut, että se on pakko napata kiinni suorituksen jälkeen, muuten se vaan juoksee putkea edes takaisin! Toki tuo on nyt hauskaa, mutta ei ehkä enää myöhemmin..
Kepo pitelee Liliä ilmassa ja kuten videosta huomaa, toisella on kiire.. Videon taustalla Kiki ulvoo. Vääryyttä kun ei pääse treenaamaan heti!
Tehtiin muutamaan kertaan tätä putkea ja myöhemmin kokeiltiin normaalipituista putkea, joka oli vähän kaarella toisesta päästä. Yhtä innokkaasti Lili sinnekin lähti. Muuten keskityttiin leikkimiseen ja hengailuun. Hieman harjoiteltiin myös häkissä yksin olemista, sekä häkissä Kikin kanssa samaan aikaan olemista. Toki Lilin treeneihin kuuluu myös treenikavereiden ja treenikavereiden kepojen sylissä hengailu. Tottuupahan ihmisiin. :) Hallissa kuuluvat äänet ei Liliä haittaa ja hienosti se keskittyy leikkimiseen, vaikka sen mielestä taitais olla kivointa vaan rallata hallia ympäri. Pitänee olla varovainen, ettei mulla kohta ole kahta lelun kanssa itsekseen rallattelevaa koiraa.. Vaikka toki Lili rallattelis nyt ihan ilman lelua mielellään. Pissatauolla hallin ovi vetää Liliä kovasti puoleensa eli intoa on! Rauhoittumisharjoitukset siis heti käyntiin.

Kikin kanssa jatkettiin puomiharjoitusta, eli puomin toinen pää maxi-pöydän päälle ja siitä laukalla lelua repimään. Tästä sitten jossain vaiheessa jatketaan kokonaiselle puomille tarkoituksena säilyttää edelleen laukka alas asti.

Humputtelin Kikin kanssa pientä helppoa ratapätkää ja samoin se meni kepon kanssa. Täytyy kyllä myöntää et kepon juoksuvauhti on hieman eri luokkaa mun juoksuvauhdin kanssa. Se pystyy tekemään isompia linjoja itse, kun saa Kikin sitten kiinni.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Lunki tyyppi

Heppatallin maneesissa
Liliä on roudattu mukana joka paikkaan lähes päivittäin. Ja mikäs siinä mukaan ottaessa, kun se on suhtautunut tähän mennessä asioihin tosi coolisti. Toki käveleminen Kurvissa hieman aiheutti ihmetystä, mutta hetken päästä se oli ihan ok. Samoin ollaan käyty Kampissa ohimennen matkalla bussista metroon. Bussi + metro yhdistelmää ollaan käytetty pariin kertaan. Ennen uutta vuotta käväistiin mun äidin työpaikalla Sörnäisissä. Siellä riitti ihastelijoita rapsuttelemassa. Aluksi Lili oli innoissaan ihmisistä, mutta lopulta niiden paljous taisi väsyttää sen. ;) Ei se enää jaksanut kiinnostua, kun alkoi olla muutenkin väsynyt. Erävoitto oli kaupungille pissaaminen. Ensimmäisellä kerralla Kurvin lähistöllä hengailtiin pienellä nurmialueella pariinkin otteeseen, mutta pissaa ei tullut ja Lili pidätteli koko 2-3 tunnin reissun. Olihan siellä tietysti niin paljon ihmeteltävää ja menoa ja meininkiä, että miten pieni koira pystyisi keskittymään vielä pissaamiseenkin?? Nyt toisella kerralla tuli ne pissat samaan paikkaan.

Jotkut kaverit ovat saaneet Lilistä sellaisen kuvan, että se on tosi rauhallinen. No se on vaan silmänlumetta. Toki se on hyvä että uudessa ja oudossa ympäristössä ottaa ihan rauhallisesti, mutta kyllä sieltä löytyy tarmoa ja sähäkkyyttä tarpeen tullen. Ihanaa olis, jos se pysyis tollasena, että silloin kun ei olla töissä (treeneissä, kisoissa jne) voi ottaa ihan rennosti ja sitten vasta kun tehdään, niin käytetään energiat siihen.

Tänään käytiin tallilla ihmettelemässä heppoja. No ei ne kovin kummoisia Lilin mielestä olleet. Toki kun seisottiin tarhan vieressä ja hepat liikuskeli, piti niitä vähän ihmetellä. Muuten ne ei olleet niin kiinnostavia ja tyyppi istui ja tuijotti mua namejen toivossa ja tokihan se niitä sai hyvästä käytöksestä. Päästiin myös shettiksen kärryjen kyytiin. :) Maneesissa katsottiin kun Hanna ajoi ponilla ja Lili keskittyi lähinnä etsimään maneesin hiekasta kakkaa.. Tän reissun jälkeen taas väsytti. Nyt mennään vielä illalla Sporttikselle treenaamaan. Otettiin kaikki sellaset parin tunnin päikkärit, joten taas jaksaa!

Eilen käytiin Kikin hierojalla ja Lili oli mukana. Lili söi rouhetikkunsa ja tutki paikat, sitten kävi nukkumaan. Kiki oli pöydällä hierottavana ja alussa sen piti vähän vahtia Lilin tekemisiä. Todettiin kuitenkin hierojan kanssa yhdessä, että Lilin läsnäolo rauhoitti selvästi Kikiä. Parilla viime kerralla Kikin on ollut tosi hankalaa olla kyljellään, mutta nyt se rauhoittui tosi hyvin makaamaan pöydälle. Hierojan mukaan Kiki oli myös rennompi. Ei ollut siis Kikinkään kannalta turha juttu ottaa Liliä mukaan. Kiki oli hyvässä kunnossa. Ainoastaan takareidet oli jumissa, mutta se saattaa hyvinkin johtua uinnista. Takareisien jumit saatiin hierottua auki.

Aloitetaan Kikin kanssa uusi agilityvuosi ennätyksellisen reippaasti. Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kolmen startin kisat. Nollajahti jatkuu! Kohta onkin sitten taas aika osteopaatille. Katsotaan mitä kommenttia sieltä tulee.

Tässä vielä pieni video.
P.S. Yksinolo sujuu edelleen Lililtä hyvin niin ihan yksin kuin Kikin kanssakin. Ensi viikolla alkaa arki ja mun työt, sitten nuo joutuvat viettämään päivät yksin, ellei kepo ole kotona töissä.