sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Lili aloitti juoksuAan

Tällä viikolla treenaamiset on keskittyneet Liliin. Maanantainen Sporttisvuoro on hieman hankala, koska fitdogin jälkeen haluan antaa Kikille maanantain lepoa agilitystä. Kiki pääsi siis Sporttikselle mukaan, mutta joutui vaan odottamaan häkissä mikä oli sen mielestä SUURI vääryys. Siksi videolla kuuluu taustaäänenä ulvomista. :)

Lili sai tehdä käännöksiä, koska olen ne aivan lähes kokonaan unohtanut.. Pienenä pentunahan se teki tolpan ympäri kiertämistä, mutta nyt en ole vähään aikaan panostanut käännöksiin ja sen kyllä huomaa. Tarkoituksena on Lilille opettaa suuntakäskyt tiukkoihin kääntymisiin. Kikillekin ajatuksena olis opettaa ne, mutta en tiedä koska ehdin panostaa siihen, kun on miljoona muutakin asiaa.. Videolla Lilin käännökset. Oikealle kääntymiset näyttää vaikeammilta, mutta saattaa osittain johtua myös siitä, että oikealla on putki, joka imaisi Lilin sisuksiinsa muutamaan kertaan. :) Palkkasin namilla ja se oli Lilin mielestä myöskin tylsää. Silti sillä hetkittäin keitti ja piti ottaa se istumaan ja hieman rauhoittaa tilannetta. Keittäminen tuossa harjoituksessa näkyi siinä, että se ei enää hakenut estettä vaan pomppi mun edessä.


Lili juoksi toisen kerran mattoa aan harjoittelemista varten. Olisin siirtänyt maton madalletulle aalle, mutta olin yksin treenaamassa niin en sitten vaivautunut. Pallon heittäminen suoraan oli haastavaa, mutta ei se näyttänyt Liliä haittaavan. Videolla ensin  maanantain maton juoksemiset (osa niistä) ja sitten torstain aa-harjoitteet.

Itse en kovin hyvin vielä tiedä miten tarkkailla osumia kun matto on aan päällä. Mikä osuma on liian alhaalla ja mikä liian ylhäällä. Nyt kun katsoin videolta aloin jo vähän huomaamaan niitä liian alas osuneita osumia. Jos koiran laukka tulee liian alas on sen vaikea jatkaa vauhdilla eteenpäin. Asiaa korjattiin niin, että jos osuma tuli liian alas lähetettiin Lili aalle lähempää, jolloin se ei saa niin paljon vauhtia madalletulle aalle, jossa sitä vauhtia saa ihan eri tavalla kuin täyskorkealla aalla. Lili kyllä hienosti korjasikin asiaa - otettiin lähempää jolloin tuli tasaisella laukalla hyvin - otettiin kauempaa toisen kerran ja silloin se ei enää tullut liian alas. Erottelua jackpot -osumista pyrin palkkaamaan leikkimällä enemmän. Palkanhan se saa vielä tässä vaiheessa aina.

Lopuksi Lili sai tehdä vielä suoraan etenemistä.

Kohta lähdetään Lägin kisoihin. Nää onkin vikat kisat tähän putkeen, sitten keskitytään treenaamiseen!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Fitdogin 2. leiri: rytmitys

Huh olipa taas mehut vievä leiri! Mutta sitähän me toivotaan!

Lauantaina aloitettiin vasta puolen päivän jälkeen Vantaalla Juhan opissa. Juha oli laatinut sellaisen vaatimattoman 34 esteen radan. Siinä oli jos jonkinlaista rytmityksen ja käännön kohtaa. Alko ehkä jo pikkasen rataantutustumisessa hengästyttää radan suorittaminen, vaikka positiivisesti ajattelinkin. Alkuun hiottiin putkijarru kuntoon, seuraava tiukka paikka oli suoran putken jälkeinen rytmittäminen, jolla piti saada koira kääntymään pois toiselta suoraan hyppylinjalta olevalla hypyltä. Siitä kun oli selvinnyt, saattoi koira livetä helposti ennen aata takaakiertoon ja sehän ei ollut haluttu juttu se. Sitten kun selvisi muurin jälkeisestä takaakierrosta ja välistä vedoista, niin taas oli tilaisuus törkätä koira väärin takaakiertoon. Oli niin monta kohtaa jossa piti olla oikein rytmittämässä ja pitää koiraa hallussa. Tässä treenattiinkin ohjaaja fokusta.
Videolla muutamat onnistuneet pätkät. Lopussa hiottiin edelleenkin sitä suoran putken jälkeistä rytmitystä ja ei hitto että sitä hiottiinkin. Molemmat alettiin olla jo väsyneitä, ja välillä saatoin liian pitkälle, välillä hidastin omaa liikettä liian aikaisin jolloin Kikikin kääntyi liian aikaisin.. Treenikaverit tsemppasivat kentän laidalta ja mä yritin antaa kaikkeni, mutta en vaan saanut tarpeeksi irti. Juha läksyttikin mua että sulla on hyvä koira ja sä pystyt siihen kyllä! Taisin sanoa muutamankin vastalauseen erinäisen kerran ;). Toki yritin ja olisin itsekin halunnut antaa enemmän, mutta kun ei näitä taitoja vaan yhdessä yössä opita! Melkein tihrustin itkua tämän treenin jälkeen, kun olisin vaan halunnut olla parempi! Mitenniin tää agility on tunnelaji?!

Jäähdyttelyn ja hetken hengähdystauon jälkeen päästiin Jennan oppiin. Ja vitsi miten olikaan kivaa! Oli sekin haastavaa, mutta Jenna on itse niin ihanan positiivinen, ettei ollut yhtään niin piiskattu olo kuin edellisissä treeneissä. ;) Treenattiin kiihdytyssuoran jälkeistä sylkkäriä AIKA monta kertaa, koska kun tultiin vauhdilla valuin vaan liian pitkälle, enkä siksi ehtinyt seuraavan esteen merkkaukseen. Ja Kikihän hakis hypyt kyllä, että ihan turhaan saatoin sitä niin pitkään. Tällä radalla sain olla ylpeä Kikin este fokuksesta, kun ennen juoksusuoraa se niin hyvin haki takaakiertoon, että sain hyvin etumatkaa. Sylkkärikohdan jälkeen Kiki haki hienosti sinne minne mun rintamasuunta näytti. Sehän otti väärän hypyn, jos mä olin sijoittunut väärin. Miten toi koira on vaan niin taitava ja armoton opettaja näissä! Siis ihan paras ope, koska sehän tekee oikein kun mä teen oikein!
Videolla aa on huono, mutta otettiin se uudestaan ja silloin oli oikein mallikas. Puomia piti vielä hioa, mutta ei ehditty eikä oltais jaksettukaan. Tuli tässäkin treenissä juostua aika paljon tota väliä 6 - 14 joten hyvät sykkeet sai ja hien pintaan. Hapotti treenin jälkeen! Mutta oli niin mahtavaa! Jennan treenissäkin 30 estettä.


Sunnuntaina suunnattiin vuorostamme Masalaan ja vuorossa oli Teemun, Niinun ja Jerryn treenit. Aloitettiin Teemun perusasiat kuntoon -treenillä. Mikäli kiihdytän, Kikin pitää kiihdyttää, mikäli jarrutan Kikin pitää jarruttaa. Tehtiin flatworkia eli ilman esteitä. Tai olihan ne esteet siinä, mutta rimat oli maassa ja esteet oli ehkä enemmänkin häiriönä - kuunteleeko koira kääntymistä ja jarrutusta vaikka se este onkin siinä edessä. Kikihän reagoi näihin kyllä, mulla vaan kesti hetken tajuta että mitä tässä haetaan ja kuinka paljon sen koiran pitää jarruttaa. Hyviä ajatuksia tuli  kyllä. Ehkä vois niitä peruskäännöksiäkin käyttää, kun osais itse kiihdyttää, jarruttaa ja muuttaa suuntaa, niin se koirakin tekee pienet käännökset!

Niinun treenissä pääsikin sopivasti testaamaan rytmitystä. Varsinkin pituudella kääntö oli se mitä odotin innolla - saanko Kikin kääntymään pelkällä rytmityksellä ja vielä pystyn ohjaamaan sen oikealla esteelle, ettei se valu putkeen. Kunhan itse olin ajoissa ja tein rohkeasti jarrutuksen ja selvän suunnan muutoksen niin WAU! Kikihän teki just niin kuin halusin! Miten yksinkertaista (en sano että helppoa). Olisin muuten tehnyt tollaiseen kohtaan vastakäännön, mutta aivan mahtavaa oppia perusjutuilla kääntämään koiraa tiukasti!
 Päästiin tekemään kaikki tarjolla olevat 4. vaihtoehtoa. Niinu kehui Kikiä hirveästi, sanoi että sulla on niin hyvä koira että pääset sen kanssa vielä vaikka minne! Siihen mä vastasin että sitten kun itse opin nää rytmityksen ja muut.. Niinu vakuutti mun ne oppivan. Niinu oli vaikuttunut Kikin estefokuksesta, siitä että voin jättää sen suorittamaan esteitä ja edetä itse jo kauas. Olinkin todella todella tyytyväinen mun treenikaveriin siitä, miten se jälleen haki takaakierron kaarteesta ja mä vaan sain posottaa eteenpäin! Ihan mahtavaa luottaa että koira hoitaa oman tonttinsa ja ottaa ne esteet mitkä olen sille kertonut! Jatkossa ehkä siis näemme mihin ohjaajan rahkeet riittävät agilityn saralla, jos koiralla kerran on paljon hyviä ominaisuuksia agilityä ajatellen.

Niinun treeniin oli aivan mahtavaa lopettaa tämä leiri agilitytreenien osalta. Tuli niin paljon onnistumisen tunteita ja hyvää mieltä, että ei oo tosikaan. Kiki on niin mahtava, koska sehän reagoi juuri niin kuin pitää. Kun saan vaan oman ohjauksen rytmin kuntoon niin ehkä meillä voisi ollakin mahdollisuus juosta jostain kisoista vielä se voittonollakin! Sitä unelmaa kohti!

Meillähän on leirillä eläinlääkäri, joka on enemmän paikalla koirien fyysisen kunnon tarkkailijana kuin varsinaisena eläinlääkärinä. Karoliina tsekkas Kikin treenien jälkeen ja löysi kyllä samat jumit mitä kerroin sillä olleen. Ei mitään pahaa, mutta selvää jumia lantion alueella. Sanoikin että Jerry Ketolan vastaanotto on varmasti oikea paikka Kikille. Kehui myös että Kikin meno Niinun treeneissä oli niin vaivattoman näköistä.

Viimeisenä ponnistuksena oli vielä Jerryn fysiikkatreeni. Saatiin harjoitella juoksutekniikkaa ja tuli ahaa-elämys sen suhteen. Jospa meistä kaikista nyt pikajuoksijoita kehkeytyisi! Tai ainakin pystyisimme radalla juoksemaan tarvittaessa mahdollisimman nopeasti! Oli kyllä siistit treenit kun sai painaa juosten menemään. Tänään on sitten hieman jalat hellinä. En mennyt pyörällä töihin, kun en tiennyt onko liukasta. Jos sama sää jatkuu niin sitten jatkuu pyöräilytkin. Nastarenkaat on ostoslistalla.


torstai 20. marraskuuta 2014

Kyllä se kotona osaa

Eikö tuo ole se perinteinen sananlasku, jolla selitellään kisoissa epäonnistumisia?! Kyllä se kotona osaa. Tein Fitdogin kotiläksyä eli merkkausta. Silloin Juhan treenissähän Kiki meni mun selän takaa putkeen, vaikka tein esteelle vahvan merkkauksen, mutta en muistanut ottaa sitä kunnolla katseella mukaan. Nyt yritin samaa - ja eihän se sinne putkeen mennyt vaikka mitä tein vaan tuli nätisti merkkaukseen. Tämä on siis selvästi vire-asia.


Mietin samalla, että olisiko nuo keppivirheet viime sunnuntain kisoissa johtuneet myös vireestä? Mehän ollaan nyt treenattu ja kisattu enemmän, ja mietinkin että onko Kiki jo vähän ylikierroksilla? Nyt syksyllä oli tarkoituskin vähän kokeilla meidän rajoja kisojen suhteen - mikä on liikaa ja minkä verran jaksetaan. Tiistaina Kiki ei ollut antanut kepolle metsässä kiinni, vaan se oli juoksennellut jossain 10 metrin etäisyydellä ja käynyt aina tarkistamassa kepon ja Lilin sijainnin. Eikä se ikinä tee noin. Hajujen perään saattaa lähteä, mutta tulee kyllä sitten takaisin melko pian. Kiki saa nyt lepoa Fitdogin leiriin asti ja sitten katsotaan miten jatketaan.

Tässä alla vielä video kepeistä. Piti aloittaa taas helposta ja sitten päästiin etenemään vaikeampaan. Selvästi mun liike häiritsee todella paljon ja silloin Kiki valitsee mielellään putken.


Lillis teki maanantain vähän ennakoivaa valssia eli kääntymistä, ja sitten puomin alastulokontaktia. Puomin tasaiselta osalta lähdettäessä sillä oli taas hieman vaikeuksia jarruttaa ja ensin takajalat valui kontaktilta pois, mutta hienosti korjasi ne takaisin. :) Jossain vaiheessa pitäis varmaan ottaa pussi ja rengas tehotreeniin. Lilin puomivideo on toisella koneella odottamassa muokkausta, joten se sitten seuraavalla kerralla.

Huippiksessa tiistaina tehtiin montaa erilaista ratapätkää. Yhdellä teemana kontaktit ja oli siinä myös vaikeita keppikulmia. Toisella välistävedot ja kolmannella tein lähinnä vain etenemistä, sillä musta tuntui että Kiki oli tehnyt jo ihan tarpeeksi vaativampia juttuja.
Tehtiin tätä alempana olevaa ratapätkää. Ilokseni sain huomata, että puomi putki -erottelu toimi tosi hyvin! 7. esteeltä 8. kepeille oli hankala kulma, kuten kuvasta näkyy. Pari ekaa kertaa Kiki ei taipunut oikeaan väliin, mutta kun vielä vaan rauhotin omaa liikettäni se hakit kepit hienosti kolmannella kerralla! Ihan mahtavaa! Pujotteli kepit myös hienosti loppuun, jolloin ehdin ajoissa valssata 9. esteelle ja samoin ehdin ajoissa vekkaamaan 10. esteelle, jolla sain sen kääntymään 11. putkeen! No en ois ihan heti uskonut että näin helpolla saadaan tämä kuvio sujumaan! Tuo vekkaus on Kikillä todella tehokas, kun sen vaan ehtii tehdä ajoissa. Kisoissa olen yleensä näissä kohdissa aina myöhässä ja silloinhan se ei toimi. Pitää siis vastaavissa kohdissa ohjata rohkeammin jotta ehdin vekkaamaan. Se on kuitenkin paljon nopeampaa kuin ottaa vastakäteen, jota Kiki kyllä nyt hyvin näyttäis kuuntelevan.

Näiden jälkeen tehtiin välistä vetoja, ja ei ne nyt heti alkuun sujuneet. Saatiin kyllä sujumaan sitten, ja tiesin toki ettei ne vielä ole valmiit. Meillä oli yhdellä kentällä vierekkäin kolme eri treenipistettä, jolloin meidän tehdessä välistä vetoja keskellä kaksi muuta koirakkoa treenasi samaan aikaan meidän molemmilla puolilla. Hieman olin skeptinen Kikin keskittymiskykyyn, kun ympärillä on noin paljon häiriötä, vaikka luotankin sen keskittyvän omaan tekemiseen silloin kun tehdään. En tietenkään voinut palkata sitä heittämällä lelua, koska rallattelut ympäri kenttää muiden koirien tehdessä ei olis toimineet.. Silloin kun ei tehty omaa suoritusta mulla oli Kiki tiukasti kontaktissa ja eihän se edes yrittänyt mihinkään lähteä. Hinku toki toisten perään silloin kun ei itse saanut tehdä. Tulipahan testattua tälläinenkin maksimaalinen häiriöharjoitus, mitä en sinänsä pidä tarpeellisena taitona, koska kisoissa ei toinen koirakko tee radalla samaan aikaan, eikä Kiki välitä siitä mitä radan ulkopuolella tapahtuu.

Ohjaajille oli sitten taas ketteryysharjoitusta, eli juostiin etu- ja takaperin siksakkia ympyrällä ja sellaista. Lisäksi keppijumppaa, joka oli lähinnä kyykkäämistä keppi eri tavalla hartioille tai niskaan aseteltuna. Seuraavana päivänä hieman reisissä tuntui! (Hyvä vaan). Eilen kävin muutaman fitdog-tyypin kanssa hölkkäämässä Kirkkonummen pururadalla 6 kilsaa. Teki tosi hyvää ja oli mäkistä! (Toki siis tavanomaiset työmatkapyöräilyt on tehty päivittäin kuten ennenkin). Niin ja tänään käytiin vielä koirien kanssa reipas 6 kilsan kävely juoksuvyön kanssa. Olen taas löytänyt juoksuvyön uudelleen ja suosittelen. Pystyy itse kävelemään reippaasti ja koirat saa ravata kunnolla, kun saa käsistäkin hieman voimaa niiden heiluessa kävelyn tahdissa.

Kiva viikonloppu tiedossa Fitdogin parissa!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kaksi maailman parasta treenikaveria!

Ne on mulle parhaita! <3 Molemmat niin omanlaisiaan, molemmat tekee täysillä. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta yhtä rakkaita ovat molemmat. Toki tyypit ovat mulle paljon muutakin kuin treenikavereita, mutta treenatessa saa iloita kehittymisestä ja yhdessä tekemisestä aivan eri tavalla kuin tavallisessa kotielämässä.

Viime maanantaina oltiin maanantaiseen tapaan Sporttiksella omatoimitreenaamassa. Kikin kanssa treenilistalla kontaktit ja käteen tuleminen. Lilin kanssa tehtiin rengasta - ei mainittavaa edistymistä tässä mun suunnittelulaiskuuden vuoksi.. Lisäksi tehtiin keinun päähän juoksua ja tää oli hieno! Eka toisto Liliä hieman jännitti, sitten juoksi lujaa päähän. Lisäksi sai paukutella keinua. Tehtiin myös putkijarrua hieman, tosin sekin oli vähän puoliksi vaan mietitty. Pitänee Lilillekin tehdä jonkunlaista suunnitelmaa, että tulee edettyä senkin kanssa. Tosin voisin myös käydä ostamassa maton aan harjoittelua varten ja panostaa siihen nyt. Ohjauskuviot ja erikoisesteet tulee sitten pikku hiljaa.

Kikistä videot maanantailta. Aalla tuli pari huonoa toistoa, niistä jäi palkatta. Vika toisto aalla tehtiin valmiina olevalla etupalkalla ja se oli parempi.
Käteen tuleminen meni tosi hyvin, oliskohan kaksi hutia tullut. Olin todella tyytyväinen! Näiden lisäksi tehtiin puomin 2on2offin vahmistamista ja pari puomia vedättämällä. Hyvistä nopeista menoista 2on2offiin saa namin ja sitten lelun vapautuksen jälkeen. Toistaiseksi toimii, eikä jää kyttämään lelua liikaa. Toivon todella että saataisiin puomiin vauhtia ja itsenäisyyttä näillä konsteilla..

Tällä videolla käteen tuleminen eli putken pään valitsemista.


Tiistaina oli Huippis ja Kiki oli huippis! Tehtiin rataa, jossa oli paljon takaa kiertoa. Oivallus oli se, että voin tehdä niistotyyppisen ohjauksen myös kaukaa sivulle lähettämällä. Kiki lukitsee niin kivasti esteitä, että pääsen sitten itse ajoissa liikeelle. Toinen huomio oli, että u-putkeen lähetän yleensä sijoittumalla itse putken suiden väliin. Yritin lähettää putkeen olemalla ulkokaarteessa, eli vähän niin kuin leikkaamalla ja silloin mun piti saattaa Kikiä paljon pidemmälle, kun muutenhan se lukitsee putket tosi kaukaa jolloin pääsen taas ajoissa liikkeelle. Eli nämä treenilistalle.

Torstaina Lili sai harjoitella Kimppiksessä takaa leikkausta ja ne oli hieman vaikeita vielä. Sujuivat kyllä, mutta treeniä lisää. Tehtiin sen kanssa ihan lyhyttä pätkää. Sen lisäksi Kiki sai tehdä keppejä etupalkalla (=namikuppi) ja treenattiin takaa leikkausta. Meni hyvin. Jyrkissä takaa leikkauksissa pitää muistaa antaa sen pujotella pari ekaa väliä ennen kuin ryysää perään.

Tänään oltiin Kirkkonummella kisoissa Kikin kanssa. Kahdella ekalla radalla tuli keppivirheet. Ollaan keppejä treenattu ja ihmettelin hieman että mistä ne virheet tuli. Ekalla radalla Kiki haki kakkosväliin, toki oli hieman hankalampi lähestyminen mutta silti sen olis pitänyt osata hakea kepit. Toisella radalla haki kepeille vasemmalta puolelta sisään. Tarvitaan siis lisää keppitreeniä ja vielä malttia kisoissa keppien hakemiseen.

Vikalla radalla kepitkin löytyi oikein ja saatiin nolla! Olen kyllä tosi tyytyväinen, että kahdella ekalla radalla kepit oli ainoat virheet. Tuntuu siltä, että meillä on nyt sellainen yhteinen tekemisen meininki. Varmuutta pitää vielä saada, mutta luotan kyllä siihen, että Kiki tekee mitä pyydän. Ei ole niin paljon enää hakeutunut putkiin joka tilanteessa. Toki putkiansat tulee tiedostaa, mutta jatkossa on kyllä tarkoitus ihan testatakin selvitäänkö kisoissa putkiansoista.


Laitetaas vielä ne toisetkin radat. Ekna hyppis, josta ei kyllä tullyt HYL kuten videossa lukee vaan 5 vp.
Ja sitten se keskimmäinen agirata, jonka hyllytin itse koska halusin että Kiki tulee kepit uudestaan samasta kulmasta. Se ei oo vielä varmastikaan tottunut siihen että vaan törötän vieressä sen hakiessa kepit. Näitä siis treenataan, ettei se ole mun liikkeessä kiinni. Niin ja sehän jättää myös vikan keppivälin pujottelematta eli persjättöä kepeille täytyy harjoitella kisavireessä..


Monta pohdintaa olisi mielessä ja haluaisin niistä tänne kirjoittaa, kunhan saisin aikaiseksi. Olen lähiaikoina paljon miettinyt esimerkiksi katseen ja koiraan katsomisen merkitystä agilityssä. Alussahan se on aivan selvää, että aloittelevalle hoetaan: "katso koiraan" joka välissä. Mä käytän paljon ohjausta, jossa Kiki saa mennä mun selän takaa ja myös luotan siihen, että se tulee mun mukana radalla. Juuri siksi on nyt viime aikoina tullut muutamia hyviä muistutuksia siitä, että koiraa pitää siltikin katsoa vaikka luottaa kuinka yhteiseen tekemiseen. Tästä ehkä lisää kunhan jaksan kirjoitella.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

I-HAHin kisat 9.11

Ojangossa taas aika jättimäiset kisat. Olisin mennyt eilen Janakkalaan, mutta ei sopinut muuhun aikatauluun. Tosin mikäs siinä, vaikka on jättikisat. Seuraa ja tuttuja riittää ja tänään startattiin vasta luokan loppupäässä, joten riitti että olin kahdeksaksi (!) kisapaikalla. Lämmittelyt ehdin hyvin hoitaa rataantutustumisten jälkeen. Oli muuten aika tiukkaa herätä ja tsemppasinkin itseäni koko automatkan etsien kisafiilistä. Mietin vaan, että en voi olla huonolla tuulella tai luovuttaa fiiliksen suhteen jo ennen ensimmäistä starttia, sillä Kiki kuitenkin antaa aina kaikkensa. Mä kuitenkin teen tätä vapaaehtoisesti, niin aksa on kivaa! Kyllä se fiilis sieltä sitten löytyi.

Sami Topra oli mulle tuomarina uusi tuttavuus. Kaikki radat olivat kivoja. Ei mitään ärsyttäviä ansoja tai vaarallisia kohtia, vaan aika sujuvaa menoa mutta kuitenkin sieltä ne kinkkiset kohdat löytyivät.

Ennen ekaa starttia jännitti taas tavallista enemmän. Sain itseni suht hyvin tsempattua ja tehtiin sellainen perusnolla. Ei mitään super nopeaa, itse lähinnä hölköttelin vaikka yritinkin pitää mielessä että ohjaaja joko: HIDASTAA tai KIIHDYTTÄÄ radalla. No tää on sitten yksi tavoite kevättä kohti kun mennään. Olen tyytyväinen tähän perustekemiseen, mutta tavoitteita toki on ja pitääkin olla!
Tässä se videona

Yllätyin että tuolla suorituksella pääsi näin isoissa kisoissa 3. sijalle ja vieläpä serti siirtyi meille! Starttaajia tuolla ekalla radalla oli n. 45, muissa sitten vähän vielä enemmän. Olen tyytyväinen tähän. Kepit muuten Kiki löysi hienosti ja päätinkin antaa sen ihan itse ne hakea kun ollaan kerran treenattu. :) Aalla laukka sais tulla hieman alemmas, mutta harjoituksia jatketaan tämän suhteen.

Tokalla radalla Kiki karkas pussiin, eikä siinä enää mikään huutelu auttanut. :) Kyseessä oli hyppäri ja iloitsin siitä, että pari mahdollista putkiansakohtaa sujui hyvin! En varmistellut liikaa vaan yritin ohjata tarkasti. Näytti toimivan.


Viimeisellä radalla mentiin puomille asti hyvin, kunnes Kiki varasti puomin kontaktilta ja otettiin puomi uudestaan. No varasti uudestaan, joten ei se mitään siitä oppinut ja sitten mentiinkin jo suorinta reittiä maaliin tuomarin kannustuksella ;). Seuraavalla kerralla kriteeriä vaatiessani se pääsee sitten sylikyydillä maaliin. Harmi vaan ettei päästy vikaa rataa suorittamaan kokonaan, sillä sekin oli kiva.

Me jatketaan harjoituksia ja ens sunnuntaina taas kisamaan!

Ai niin - Kikihän on nyt käynyt osteopaatti Jerry Ketolalla kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli ennen ensimmäistä Fitdog -leiriä ja toinen tällä viikolla. Tällä kerralla oli selkä hieman jumissa, ekalla kerralla ristikkäin oikealta edestä ja vasemmalta takaa. Sovittiin taas seuraavan leirin jälkeen uusi hoitokerta, niin tuleepahan ainakin nyt alkuun tsekattua miten Kiki kestää leireilyä. Ensi kerralla myös Lili pääsee käsittelyyn ensimmäistä kertaa elämässään. :) Tai siis kyllähän sitä on vähän kopeloitu osteopaatin ja fyssarin toimesta, muttei oikeasti hoidettu.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Läksyjä läksyjä

Lilin kasvattipalstalla oli hieman keskustelua treenien suunnittelusta. Jotkut ovat niin suunnitelmallisia, että ovat jo miettineet koko kauden treenit ja kisat ensi vuoden arvokisoihin asti. Pitäis kai itsekin skarpata! Olisi kyllä niin hyvä tehdä edes summittainen suunnitelma siitä, että mitä treenataan missäkin kohtaa vuotta. Kuinka usein kisataa ja missä kisataan. On vielä niin hakusessa tuo jaksottaminen ja treenaamisen vs. kisaamisen suhde. Tähän asti olen mennyt go with the flow. Jos on tosi akuutti juttu, sitä toki treenataan (esimerkiksi kesällä juoksu aa) ja siinä sivussa montaa pientä juttua hiotaan. Välillä taas kisataan ja silloin tietenkin treeniä tulee vähemmän. Viikonlopun koulutuksessa (jossa olin tosin Lilin kanssa) tuli myös hyviä pointteja siitä, että koska aika ja raha on rajallista, kannattaa miettiä mihin panostaa. On kuitenkin käytävä päivätyössä, joka vie suuren osan ajasta. Sen lisäksi on ehkä myös jotain muutakin tehtävää (vai onko?) kuin pelkkä koirien kanssa harrastaminen ja lenkkeily. Pick your battles noin niinkuin havainnollistaakseni että kaikkeen ei vaan aika riitä.

Kikin kanssa olen nyt siis keskittynyt fitdogin läksyihin. Viime viikolla tehtiin välistä vetoja. Kiki on viime talvena tullut ne hienosti vastakädellä ja vartalonkäännöllä, joten halusin ne nytkin tehdä niin. Peruuttaminen on ok, jos on yksi välistä veto ja rata jatkuu niin, että jatkoon ehtii.

Mulla käy tässäkin harjoituksessa tuo mulle ominainen juttu - jään hirveän kauas esteistä ikään kuin sillä yritän varmistella että Kiki tulee mukana oikein. Muuta selitystä en tuolle ole keksinyt kuin sen, että joskus takaakiertoon lähettäessäni olin myöhässä ja liian lähellä estettä, jolloin Kikillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tiputtaa rima, koska se ei mahtunut hyppäämään. Nyt sitten "varon" ja olen kaukana esteistä, vaikka eihän se niin toimi. Pitää olla edellä ja ajoissa ja lähellä esteitä. Olen silti ihan tyytyväinen siihen, että Kiki tuli vastakäteen ja homma alkoi toimia noin niin kuin suunnilleen. Lisää täytyy vielä treenata.

Viime viikon maanantaina treenatiin keppejä. Ihmettelin että miksi Kikiä nyt niin häiritsi putki, vaikka edellisellä kerralla näitä treenatessa ei tullut yhtään mokaa. No viimeksi treenatessa oli pelkät kepit eikä hämyputkea ollenkaan. Onhan se nyt paljon helpompi silloin! Pikku hiljaa olis tarkoitus ottaa näihin lisää mun liikettä mukaan.
Lilin kanssa oltiin Sanna Lehtosen treenissä 1-2.11. Veikkolassa. Ensin tehtiin ihan peruskuvioita, jolloin Sanna katsoi missä mentiin. Kokeiltiin myös vähän äänetöntä ja kädetöntä ohjaamista. Kädet on ainakin merkittävässä roolissa jos Liliä pitää saada irtoamaan sivusuunnassa oleville esteille. Tosi pätevästi se teki! Lilin väsymisen huomasi siitä, että se ei enää hakenut esteille vaan alkoi roikkumaan mussa kiinni. Eikä se ole ihme että tyyppi väsyy, se kun tekee aina sata lasissa kaiken! Kivaa oli päästä harjoittelemaan lisää takaa leikkausta. Sunnuntaina tehtiin hyppyjä vähän vinommilla linjoilla ja nekin sujui hyvin. Pimeä putkikulma sujui toiseen suuntaan, mutta toiseen suuntaan oli vaikeampi. Tätä asiaa täytyy Lilille kiltisti esitellä, ettei käy niin kuin putkijarrun kanssa ja Lili sanoo taas etten mene. Agilityssä se kestää tosi paljon, kun muuten elämässähän se on tosi nössö. Sen herkkyys tulee sitten esiin asioissa jotka sille esitetään sen mielestä liian vaikeina. Muutenhan se kyllä yrittää ja tarjoaa, mutta sitten jos on liian vaikeaa niin ei pysty. Mutta annetaan sille aikaa.

Videossa alussa perusjuttua, lopussa takaa leikkaus jossa Lilin piti käydä tarkistamassa tuleeko lelu Sannalta.