keskiviikko 27. elokuuta 2014

Huiput huippikset!

Eilen päästiin tositoimiin Huippistreeneissä. Teemana pakkovalssi.
Ratapiirros Pirjo Yli-Juuti

Alkuun käytiin läpi oikeanpuoleisella harjoituksella kaikki kolme pakkovalssin variaatiota. Itse olen käyttänyt aina vain pakkovalssi + jaakotus yhdistelmää. Ehkä kerran olen tehnyt kisoissa pakkovalssi + pyöritys version (siis pakkovalssista itse käännän rintamasuunnan esteelle, josta matka jatkuu siivekkeen suuntaan noin niin kuin suunnilleen). Pakkovalssi + valssi yhdistelmä tuntui erittäin hankalalta, mutta kyllä se sitten siitä kun vaan hoin mielessäni että askel-askel-askel. Kiki teki kaikki variaatiot tosi hienosti ja tiesi mun liikkeestä minne matkaa piti jatkaa. Täytyy vielä vahvistaa sille merkkausta, että pääsen lähtemään liikkeelle vieläkin aikaisemmin. Uskon että vahvistamisella saan jutun jujun sille kyllä aukenemaan, kun esimerkiksi takaakiertoon Kikin pystyy lähettämään kaukaa.

Varsinaisesti harjoituksesta keksin muistisäännön, että aina koiran tullessa putkesta menen esteen "väärälle" puolelle. Sitten piti vaan miettiä mikä yhdistelmä tulee mihinkin kohtaan. Alkuun piti ihan kunnolla huudella Kikin nimeä sen putkesta tullessa - koska kuten pitääkin - sehän olisi vaan posottanut suoraan näkemälleen esteelle. Ja hyvä niin! Hyvä ettei kysele liikaa vaan menee jos ohjaus ei ole selkeää! Mä pidän näitä niin valon pilkahduksina, sillä edelleen se itsenäisyys ja röyhkeys on se mitä haetaan. Itse muistin koko harjoituksen ja saatiin se läpi muutamalla toistolla. Pariin kohtaan olin suunnitellut hieman tarkoitettua hankalammat ohjaukset. Ja ne pakkovalssi + valssi yhdistelmätkin sujuivat! Onpahan taas muutamia kuvioita joista voi sitten valita.
Vauhdin hurmaa!
 Kikin jäähdyttelyn jälkeen menin kentälle Lilin kanssa. Siellä olikin viime viikon tiistailta sama kolmen esteen suora, jonka päissä u-putket. U-putket olivat hieman ulompana estesuorasta, joten viimeksi Lili ei ollenkaan ymmärtänyt hakea kovasta vauhdista putkeen, koska putki ei ollut nenän edessä. Tein osissa, eli ensin istutin Lilin paikoilleen, sitten yhden esteen kautta putkeen, sitten kahden ja viimeisenä kolmen kautta. Joka kerta meni hienosti! Sitten kokeilin lähettää Lilin äsken harjoiteltuun putkeen, josta jatkettiin hyppyjä takaisin päin. Hienosti se tykitti suoraan vaikka jäin jälkeen! Yritin samaa ja jatkaa toisessa päässä olevaan putkeen, mutta koska putken suu ei ollut tarjolla ei osannut sitä hakea. Mentiin tähän suuntaan yksi hyppy ja putki, hieman käänsin putken suuta lähemmäs oikeaa linjaa. Tämän jälkeen päästiinkin sitten koko harjoitus loppuun! Putkeen lähetys, siitä kolme hyppyä (jolloin jäin jälkeen) ja siitä taas putkeen! Miten hieno pikku-Lillis on!

Pikku-Lillis joskus keväällä
Edelleen jatkui hyvä fiilis siitä, että vihdoin osasin opettaa sille oikeita asioita. Kehitystä on tapahtunut! Parasta edelleen se vauhti. Tykittää suoraan vaikka itse jäänkin jälkeen, eikä vilkaisekaan mua. Paitsi sitten siinä vaiheessa jos ei palkkaa näy eikä tehtävä ole enää selvillä. Pitänee sitä kääntymistä ihan oikeasti alkaa jossain vaiheessa harjoittamaan. Siihen asti nautin niin tästä mitä nyt ollaan tehty!

tiistai 26. elokuuta 2014

Vihdoin targetin kanssa puomille

Kesällä olen joitain kertoja muistanut härnätä Kikiä targettilaudalla ja palkannut siitä kun iskee etutassut laudan päälle. Palkaksi saa narulelun, jota revitään targetin päällä (suunnilleen) pysyen. Edelleen siis työstämme tätä peruskauraa, jotta saadaan vahvistettua sitten targetin avulla puomin vauhtia paremmaksi. Olen nyt käyttänyt avustajaa palkkaamiseen, sillä en halua vahvistaa mun läsnäoloa targetin vieressä. Tarkoitus kun on että Kikin mielestä targetti on maailman mahtavin lauta ja sinne juostaan aina täysiä olin mä sitten missä tahansa. Targetin kanssa ollaan saatu puomiin jo vauhtia. Pitäisi vaan muistaa tehdä harjoitusta joka treenikerralla, mutta nyt on kyllä aan treenaaminen ajanut tuon ohi. Targettiharjoitukset varsinkin puomilla pitäisi tehdä treenien aluksi, jotta Kikillä on varmasti paljon paljon intoa ja sitä kautta vauhtia.

Sunnuntaina oltiin siis kaverin kanssa Purinalla. Kaverin koira sai tehdä hyppytekniikkaa ja vähän helppoa estesuoraa, jonka päässä mutkaputki. Lili teki samaa treeniä sen jälkeen kun olin ensin tehnyt jälleen esteen tarjoamista. Ja tällä kertaa se tuntui toimivan! Ensin yhdellä hypyllä, kun Lili katsoi eteen, vapautus ja lelu lentää pitkälle eteen. Nännikumi oli tähän hyvä palkka. Olin niin iloinen kun se juoksi eteen eikä vilkuillut yhtään taakse! Tietysti mun piti 3 esteen takaa heittää lelu aika aikasin, mutta jospa se tästä oppisi että mennään suoraan (kääntymistä ei vielä osata) niin kyllä se lelu jostain taivaasta tippuu. Ah  niin ja tätä ennen tein etupalkalla samaa kolmen esteen suoraa. Lili sai istua odottamassa esteen takana, vapautin ja juostiin yhdessä etupalkalle. Toki Lili ehti sinne aika paljon ennen mua ;). Halusin vahvistaa sille sitä, että mä voin juosta sen vieressä. Se tuntui taas pienen tauon jälkeen olevan vaikeeta. Ilmeisesti nämä kaksi harjoitusta selvensivät sille mitä halusin, sillä kun kokeilin toisella kentällä olevaa estesuoraa, jossa esteet oli pitkillä väleillä se juoksi suoraan siivekkeiden välistä taakseen katsomatta! Jes! Tuli kyllä harvinaisen paljon treeniä pienelle koiralle, vaikkei kaikkea putkeen tehtykään vaan osissa. Yleensä tehdään niin paljon vähemmän. Alkoi tuntua siltä, että meidän tekeminen alkaa hiljalleen näyttää agilityltä. Tässä välissä oli ehkä pieni suvanto, kun en ilmeisesti osannut harjoittaa sen kanssa oikeita asioita ja unohdin kuinka vähän se oikeasti osaakaan. Mutta se on niin pätevä ja hieno treenikaveri! <3 Unohtamatta miten paljon arvostan sen helppoutta arjessa.

Kiki sai tehdä aata ja kokeilin ensimmäistä kertaa valssia. Aan pikakorjaus (katso edellinen blogiteksti) näytti vaikuttavan edelleen ja Kiki teki aata ihan niin kuin ennen mun törttöilyä. Otin taas tennispallon palkaksi, koska sehän on ihan Kikin lemppari. Alkuun se taas vetikin sellasia rallatteluja pallo suussaan, että joutu aika monta kertaa sanomaan ennen kuin sain pallon takaisin.
Videolla kaikki toistot. Keskimmäisellä toistolla Kiki kompastuu aika ikävännäköisesti, mutta ei vaikuttanut mitenkään loukkaantuneelta, eikä ole yhtään oireillut. Kyseisessä tilanteessa huomasin kyllä että sen askeleet sekosivat, mutta vasta videolta näkee kuinka pahalta se oikeastaan näytti.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Korjaussarjaa juoksu-aalle

Tiistaina oltiin treenaamassa ja mulle  tuli jostain kuningasajatus: kokeillaan mitä Kiki tekee ottaessani boxin pois aalta. En tiedä mistä mä tälläisen ajatuksen sain, sillä ohjeissahan sanotaan että boxi tulee häivyttää vähitellen.. Ja mitä sitten kävi?! Kiki teki täydellisen 2on2offin!! Sitä ei ole siltä moneen kuukauteen vaadittu aalla. Puomiakin ollaan tehty tosi vähän. Valehtelematta en ole ainakaan kolmeen kuukauteen vaatinut aalla pysäytystä. Meinasi pieni epätoivo iskeä. Sain sitten Kikin juoksemaan aan läpi, mutta se oli hyvin epävarma ja tuli tosi hitaasti. Toisessa sessiossa jouduttiin vielä vaihtamaan eri aalle, koska kenttä oli varattu treeneille.. Aan vaihtaminen ei varmasti auttanut asiaa. Päätin sitten että jätetään asia hautumaan ja katsotaan seuraavalla kerralla.


Torstaina sain sitten apupalkkaajan avukseni ja aloitettiin suunnitelmani mukaan aan treeni gridiltä. Ajattelin toiveikkaasti, että jospa perusteisiin palaaminen palauttaisi Kikin mieleen aalta haluamani kriteerit. Gridillä 3 toistoa ja kaikki nappiin! Käytin pitkästä aikaa tennispalloa palkkana ja Kikihän oli aivan liekeissä! Sitten madallettiin aa ja nostin Kikin aalle. Joka toistolla nostin sen kauemmas boxista ja lopulta se lähti aalle maasta aan edestä. Ja kaikki toistot nappiin! Jes!! Olin niin tyytyväinen että homma toimi taas! Kiki tuli itsekseen aata muutamaan kertaan pallo suussa ja silloinkin aina osui kyllä boxiin, mutta ei toki tullut niin lujaa. Tiedän ettei ole fiksua sen antaa juosta aata itsekseen, mutta tämän kerran sai sen tehdä. Eikä se ole koskaan ennen aalle noin hakeutunutkaan. Madallettu aa on tietenkin helpompi tehdä.

Toivon nyt että korjaussarja palautti Kikin mieliin aan eikä se enää tee 2on2offia. Ja mä niin häivytän sen boxin sitten todella hitaasti! Seuraavalla kerralla pitää vielä tehdä ensin perusjuttua ja kokeilla sitten vasta ohjauksia. Valssia en ole vieläkään päässyt tekemään. Se ois ohjelmistossa toivottavasti pian.

Lilin kanssa aloitettiin rally-toko eilen. Se luuli pääsevänsä aksatreeneihin ja pomppi mun vyötärön korkeudelle taukoamatta. Jos ei namia alkanut tippua istumisesta alkoi haukkumalla komentamaan. Riiviö! Itsepähän olen sen antanut sikailla :D. Muutamia kertoja huomatin sitä pomppimisesta ja sitten alkoi tassut pysymään paremmin maassa. Hienosti se jaksoi keskittyä tekemiseen. Komentamista tuli siis lähinnä silloin kuin ei tehty mitään. Että miksei tehdä?! Tunnin aiheena oli sivulta eteen meno, täyskäännökset ja edestä ohjaajan kautta ympäri takaisin sivulle tulo. Lilin kanssa harjoiteltiin myös ihan sivulle tuloa, koska eihän me sitäkään olla koskaan tehty. Sanoinkin kurssin vetäjälle, että tultiin lähinnä harjoittelemaan matalammassa vireessä muiden kanssa tekemistä. Ja teki kyllä niin hyvää Lilille tehdä muutakin kuin aksaa! Annoin sille tehtävien lomassa taukoja, vaikka se olisi varmasti jaksanut, mutta tulipahan samalla harjoiteltua sitä, ettei koko ajan tehdä. Lili leikki sitten itsekseen kävyillä väleissä.

Lopussa mentiin pieni rata ja sekin sujui paremmin kuin odotin. Eihän se tietenkään vielä osaa seurata, tulee kyllä mukana katsekontaktissa, mutta karkaa helposti liian eteen jos olen itse liian hidas. Pitää muistaa kotonakin treenata sivulle tulemista ja kaikkia juttuja joita nyt tehtiin. Kikille vois myös muistutella  rally-tokojuttuja. Tarkoituksena olisi sen kanssa lähteä kisaamaan joten kyltit ja niiden vaatimat liikkeet kannattais ehkä ensin opetella.

maanantai 18. elokuuta 2014

Putkeen putkeen putkeen

ASTin kisoissa olikin aikamoista putkirallia Kikin osalta. :D Tärkeintä oli vauhdin hurma ja sitähän riitti. Menimme siis vain hyppyradan juoksu-aan keskeneräisyyden takia, joten ei saatu toista mahdollisuutta kokeilla.
Mentori sanoi, että mikäli olisin tehnyt keppien jälkeen takaakiertovalssin, se olisi saattanut auttaa linjaamaan Kikiä paremmin. Nythän se lukitsi putken jo mun tehdessä takaakiertopersjätön. Ja sukelsi putkeen. Muurin jälkeen olin vaan auttamattomasti myöhässä. Oma rytmi katosi kun ei mentykään suunnitelmien mukaisesti. Ennen keppejä vastakäännös oli niin myöhässä ja siitä syystä kaarre valui. Ihmettelin myös kakkosesteen pakkovalssia, koska mun mielestä Kiki tekee sen yleensä tosi tiukasti.

Mutta oli hauskaa ja Kiki meni lujaa! Näillä jatketaan. Hirveästi polttelee päästä kisaamaan. Jos  nyt saisi tuon aan siihen pisteeseen, että uskaltaisi kisoihin sitä kokeilemaan.

Lili leikki kisoissa siskonsa Ican kanssa. Turisteina olevia pikkupentuja olisi halunnut mennä moikkailemaan, mutta vähän nuoremmalle perrotytölle piti haukkua. Taas oli niin jännää.. Kisojen päätyttyä kepo lähti Kikin kanssa kotiin ja me jatkettiin vielä Ican ja Lilin kanssa metsälenkille.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Hakukoira

Lilin mörköiän innoittamana päätin ilmoittaa sen rally-tokon lisäksi kokeilemaan hakua. Espoossa kokoontuu porukka harrastamaan hakua erikseen sovittuina ajankohtina, joten me lähdettiin sitten mukaan kokeilemaan. Lilille tehtiin alkeisjuttuja, eli 4 ihmistä vuorotellen kutsuivat sitä luokseen ja kun se meni, sai palkkaa. Lilin mielestä se oli hurjan hauskaa! Saa juosta täpöllä ihmisen luota toisen ihmisen luo ja vielä sen lisäksi niiltä saa namia! Voisko olla parempaa?! Lilihän ei mitään kutsuja jäänyt odottelemaan vaan ihan oma-aloitteisesti juoksi aina seuraavan ihmisen luo kysymään saisko palkkaa. No ei saanut jos ei ollut kutsua kuulunut. Palkatta jääminen ei Liliä todellakaan haitannut.
Kiki, Lili ja Niksi metsälenkillä

Lili sai samalla hyvää harjoitusta odottamisesta. Koirat olivat lähekkäin puissa kiinni odottamassa kun yksi koirakko kerrallaan pääsi tekemään. Tuolla Lili malttoi odottaa rauhassa. Aksakentällä se odottaminen onkin sitten vaikeampaa.. Lopuksi päästettiin kaikki koirat irti ja Lili saikin tutustua Bouvieriin (jättikokoiseen sellaiseen!), belgiin, shelttiin ja vesikoiraan. Alussa vähän jänskätti, mutta sitten se kävi jo komentamaan shelttiä ja belgiä, jotka leikkivät keskenään eivätkä huomanneet Liliä. Teki kyllä hyvää Lilille nämä erilaiset treenit samoin kuin uusiin koiriin tutustuminen. Täytyy siis jatkaa näitä!

Oli myös kiva päästä näkemään miten hakua aletaan opettamaan ja miten jo hieman osaavat koirat hakua tekevät. Osaavimmillekin koirille näki tekevän hyvää kun on vieraita maalimiehiä.

Torstaina mua odotti kotona ikävä yllätys.
Mulla oli töiden jälkeen menoa ja kepokin oli työmatkalla, joten kaveri kävi lenkittämässä koirat. Kikin mielestä ei ollut sitten enää ok, että kaveri jätti ne yksin kotiin. Mä ajattelin että Kiki on jo sen verran järkevä, että osaa olla kotona yksin.. Se kyllä käy mikäli minä tai kepo jätetään koirat uudestaan yksin saman päivän aikana. Kuvassa on vessan ovi, joka on ulko-oven vieressä. Pientä stressiä Kikillä :/. Sehän ei ole pitkään pitkään aikaan mitään syönyt. Pentuna sen kanssa oli yksinolo-ongelmia ja helmikuussa kun muutettiin uuteen kotiin piti taas muistutella yksinoloa. Sen jälkeen kaikki on ollut hyvin. Näköjään tuo vanha juttu puskee esiin mikäli asiat muuttuu. Ei oltu harjoiteltu sellaista, että kaveri jättäisi ne yksin. Näköjään sitä tarvitsee harjoitella jos haluaa välttyä pieniltä yllätyksiltä. Lilihän ei ole mistään muutoksista moksiskaan, sitä ei haittaa yksinolot tai oikeastaan mikään.. Kiki onkin sitten hieman erilainen stressaaja.

Torstaina tehtiin juoksaria puisella aalla. Vihreävalkoinen aa oli selvästi kapeampi, kehikko meni reilusti reunoista yli, joten oli kiinni aan pinnassa. Otin vaan kolme toistoa suoraan juoksua, kaikki toistot hienosti. Lähetin Kikin takaakiertoon esteelle, josta aalle. Samoin aan jälkeen hyppy. Apupalkkaaja tiputti palkan ja sen ehkä huomasi Kikin vauhdista? Lentävä palkka saa ehkä hitusen vauhtia enemmän?

Agimetin aa on kehikkoon nähden sopiva, sitten taas punavalkoinen aa on kaikista noista levein. Hyvä että on mahdollisuus treenata erilaisilla aa-esteillä ihan oman seuran kentällä.



perjantai 15. elokuuta 2014

Mörköikä

Lilille tulee parin päivän päästä 10 kk täyteen. Pentu pentunen ei ole enää niin niin kiltti, vaan murkku- /mörköikää taitaa pukata. Sunnuntaina oltiin I-HAHin kisoissa turisteina ja se keksi alkaa räksyttää Ralli-perrolle. Toki Rallilla oli froteetakki päällänsä ja seisoi Liliä huomioimatta meidän vieressä. Onhan se nyt pelottavaa! Pienemmille koirille se ei räksyttänyt ja leikki innoissaan Parsonin pennun kanssa. Maanantaina oltiin treenaamassa Purinalla ja pitihän sitä taas vähän räksyttää vieraalle koiralle joka oli kentällä myös. Kyseistä Borderterrieriä Lili olis kyllä halunnut mennä kovasti moikkailemaan. Tiistaina Huippistreeneissä otin Lilin kentän laidalle mun kanssa niin taas oli pelottavia koiria, jotka vieläpä menivät aksaa! Lili oli ihan sitä mieltä että nyt on jo sen vuoro mennä aksaamaan. Siinä sivussa sitten komenteli mua haukkumalla "anna nameja!". Pieni riiviö! :D

Aika pientähän tuo on varsinkin kun ottaa huomioon miten kiltti Lili on ollut. Se ei ole aiheuttanut mulle vielä yhtäkään harmaata hiusta. Kiki oli aiheuttanut niitä jo tukoittain tuohon ikään mennessä.. Päätin silti heti tehdä asialle jotain ja nyt on ilmoittauduttu Rally-Tokon alkeiskurssille. Ihan vaan siitä syystä että Lili pääse tekemään asioita samaan aikaan muiden koirien kanssa ilman agilityvirettä. Jos vaikka jaksais keskittyä nameihin matalammassa vireessä. Lisäksi mennään lauantaina harjoittelemaan haun alkeita. Vaikka se tykkääkin kaikista ihmisistä ei tee yhtään pahaa saada vierailta ihmisiltä palkkaa. Jos se vaikka oppis samalla käyttämää nenäänsä paremmin.

Käyttäytymisen suhteen olen myös pohdiskellut Kikin siedättämistä vieraiden ihmisten taholta tulevaan lääppimiseen. Näyttelykursseilla se on lääppimisen hyväksynyt, ja tiedän että harjoittelemalla sen saa hyväksymään asian jopa niin hyvin, että voitaisiin joskus mennä oikeisiin näyttelyihin. Tässäkin asiassa ei muuta kuin härkää sarvista ja treenaamaan. Aionkin nyt syksyllä muistaa pyytää vieraita ihmisiä sitä lääppimään. Ensin aloitetaan vaan kropan ja pään lääppimisestä, myöhemmin sitten vielä hampaiden katsominen mukaan. Jos vaikka ensi talvena pääsisi näyttelyihin asti? Jonnekin perähikiän näyttelyihin sitten vaan. Täytyy tosin kartoittaa kenelle tuomarille se kannattaisi viedä. Ei ronskimmalle mahdolliselle, mutta ei myöskään miestuomarille.

Kikin kieli

Tosiaan Huippistreenit alkoivat tiistaina. Tehtiin ihan helppoa rataa vaan, sillä Pirjo halusi nähdä miltä meno näyttää. Aa oli radan lopussa ja päädyin sen tekemään, toki boxin kanssa. No olisi suosiolla kannattanut jättää tekemättä, sillä aa oli puinen ja täysin eri juttu Kikille. Tänään tehdään sitten puisella aalla treeniä, jotta saadaan silläkin homma toimimaan. Puinen aa kun ei jousta, niin se vaatii koiralta varmasti vähän eri tavalla vauhtia tai rytmitystä. Saa nähdä. Takaisin huippikseen - kerroin Pirjolle miltä haluaisin meidän tekemisen näyttävän ja hän sanoikin sitten, että otetaan Kikille aina pyöritysten jälkeen suoraan menemistä niin muistutellaan sitten vauhdin hurmaa tiukempien teiden jälkeen.

Oma kunto?

Keväällä päätin että omaa kuntoa täytyy nostaa, jotta saan itsestäni kaikki irti agilityssä. Ja muutenkin. Sinnikkäästi aloitin keväällä pyöräilyn, ja jatkoin sitä muutamista jäätävistä raekuuroista huolimatta. Oli aika nihkeetä polkea 0-asteisessa kelissä saaden raekuuron niskaansa ja sen jälkeen polkea kotiin uitettuna koirana. Ei mulla tietenkään ollut silloin vedenkestäviä vaatteita mukana. Kastumisesta viisastuneena hain XXL-putiikista pyöräilykenkien suojukset, jotka jonkun verran suojaavat kenkiä kastumiselta. Ilman pyöräilykenkiä en pidempiä matkoja enää polje. Se on vaan niin kivaa kun pääsee kunnolla vauhtiin eikä  ylämäetkään hyydytä, sillä klossikenkien avulla saa kaiken voiman käyttöön.

Olen aina tykännyt hyötyliikunnasta, ja varsinkin koiria ajatellen on niin kiva kun on hoitanut oman liikkumisensa työmatkojen muodossa. Ei tarvitse enää työpäivän jälkeen jättää koiria yksin. Unohtamatta tietenkään sitä, että mun työmatka (11,5 km suuntaansa) taittuu paljon nopeammin pyörällä kuin bussilla. Inhoan muutenkin bussissa nuokkumista. Pyöräillessä herää takuuvarmasti!

Kesän läpi on tullut pyöräiltyä keskimäärin 4 kertana viikossa työmatkat. Kunto on varmasti noussut. Nyt pitää enää miettiä miten saisin itseni motivoitua lihastreeniin. Se kun ei ole oikein koskaan ollut mun juttu. Aerobinen liikunta on vaan niin paljon kivempaa. Ei edes tartte vaivautua minnekään salille asti. Mietin kyllä pitäisikö kotiin hankkia kahvakuula tai pari, mutta näen vaan mielessäni miten huitasen sillä koiraa jos en muista laittaa niitä portin taakse.. Ei kiva mielikuva! No saa nähdä mitä Fitdog-valmennnus tuo tullessaan. Sieltä saa fysiikkatreeneihinkin läksyjä ja jos se vaikka innostaisi mut salille.

tiistai 12. elokuuta 2014

Toispuoleinen koira (vai ohjaaja?)

Pyöräillessäni töihin mietiskelin Lilin treenisuunnitelmaa. Päätin tehdä esteen tarjoamista vain yhdellä esteellä (ilman rimaa), eli palata ihan perusjuttuihin. Viimeksi tehtiin taas kahdella esteellä ja kun apupalkkaaja pari kertaa palkkasi väärästä suorituksesta, niin pennelihän meni aivan sekaisin. Ymmärrettävästi. Toinen miettimäni asia oli etupalkka. Etupalkkaa voisi taas vahvistaa josko se vaikka auttaisi esteen tarjoamisessakin. Haluaisin iskostaa Lilille ajatuksen eteenpäin menosta ja siitä, että se palkkaa vaan tippuu jostain taivaasta.

Lili teki siis yhden esteen tarjoamista. Jos olin sen oikealla puolella tarjosi hienosti eteen katsomista, josta tulikin vapautus ja lelu lensi eteen. Ollessani Lilin vasemmalla puolella se vaan tuijotti mua, ja kun en reagoinut alkoi haukkumaan ja peruutti. Autoin sitten heittämällä lelun jo valmiiksi eteen ja vapautin sen katsoessa lelua. Ilmeisesti olen huomaamattani tehnyt esteelle lähettämisiä paljon ollen itse Lilin oikealla puolella. Tai ainakin paikaltaan esteelle lähettämisiä näin? Yritän kyllä vaihdella puolia, mutta en ilmeisesti tarpeeksi.

Kiki teki aata. Ensin muutama toisto suoraan, sitten vedolla kääntymistä seuraavalle esteelle. Käännös oli todella loiva. Roiski rimaa palkan lentäessä, ei jaksanut enää keskittyä jalkoihinsa. Hienosti se tuli!  Suoraan mennessä vauhtia on hieman enemmän, selvästi osaa sen homman. Kääntymisissä hieman hidasti, vaikka askeleet osui edelleen täydellisesti. Täytyy yrittää jatkossa kuvata niin että myös ennen ja jälkeen olevat esteet näkyisivät. Tähän asti olen keskittynyt vain aan analysointiin videolta.


Huomaa kyllä että ohjaukset vaatii treeniä, eli hieman on työtä ennen kuin päästään kisoihin kokeilemaan aata. En ole myöskään vielä häivyttänyt boxia ja luulen sen olevan edessä ihan pian. Ainakin kokeilen muuttuuko suoritus. Seuraavalla kerralla voisi tehdä valssia aalla. On tää niin jännää, mutta niin kivaa! Harmi vaan et olis miljoona muutakin asiaa mitä haluais treenata. En kyllä sinänsä ihmettele ihmisiä jotka jaksavat treenata juoksupuomia. Varsinkin jos se etenisi yhtä onnistuneesti (mitä en kyllä oleta) kuin aan opettaminen, niin on kyllä palkitsevaa kouluttamista. No syyskuun alussa pääsen kuuntelemaan luentoa juoksukontakteiden opettamisesta.

Houdinit keksivät joku aika sitten tunkeutua veräjän sivusta ulos takaboxista. Hah, nyt eivät pääse enää karkaamaan! Viriteltiin vihreää verkkoaitaa veräjän sivuun ja on kyllä niin hieno viritelmä (not)! Tärkeintä että pysyvät tallessa. Lili oli yrittänyt änkeä verkon lävitse, sen verran uudestaan muotoiltu verkko oli, mutta huomasipa että ei pääse pois.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kiki oppi itsenäiset kepit itsenäisesti

Turhauma. Se on valttia Kikin agilityssä. Tauko tekee hyvää ja niin edespäin. Nyt ollaan hinkattu lähinnä juoksu-aata ja siitä syystä Kikin muu treeni on jäänyt sivuun. Aan treenaaminen on kuitenkin yllättävän rankkaa varsinkin kuumalla ilmalla, joten siitä syystä en ole Kikiä päästänyt tekemään juurikaan muuta. Aan treenin ohessa Purinalla Kiki sitten itsenäisesti meni kepeille mun seistessä paikoillani keppejen alussa. Toki hoin sille "kepkep" alusta loppuun saakka ja suureksi yllätyksekseni se meni kepit oikein loppuun saakka! Kikihän on aina tarvinnut mun liikkeestä tukea kepeillä. En edes voinut heittää sille palkkaa heti, koska mulla oli vaan pallo taskussa ja sillä ei sattuneesta syystä enää palkata Kikiä kepeillä. Joskus palkkasin pallolla kepeillä seurauksena että Kiki jäi jumittamaan toka vikaan väliin ja sehän olisi jumittanut siinä maailman tappiin asti palloa odotellessaan..
Lillis

Viime torstaina kepit sattuivat olemaan Kikin nenän edessä ja sinnehän se taas meni. Mä seisoin jälleen paikoillani ja toki äänellä kannustin Kikiä. Se kepitti hienosti loppuun, vaikka olin jo ehtinyt laittaa muurin tolpan lähes keppeihin kiinni. No ei haitannut. Tehtiin vielä pari toistoa ja kaikki toistot onnistui! Tällä kertaa pääsin palkkaamaan Kikin. Palkkasin tarkoituksella hieman myöhässä niin, että olin varma sen tehneen kepit loppuun. Se ehti kääntää päänsä mua kohti. Yllämainitusta toka vikan keppivälin jumituksesta johtuen en todella nyt uskalla palkata sitä kesken keppien. Oon niin tyytyväinen tähän kehitykseen!

Tehtiin torstaina vähän muutakin aan lisäksi. Keinusta tuli ekalla yrittämällä yllättäen (not) lentokeinu. Seuraavalla kerralla muisti esteen. Puomiakin kokeiltiin, ei ollut siihen maagisesti ilmennyt lisää vauhtia eli sen kanssa saa jatkaa duunia. Kokeilin myös vedolla saada Kikin haluamaani u-putken päähän. Pelkkä veto ei toiminut, mutta kun muistin vekata lähellä edellistä hyppyä, niin johan toimi! En vaan osaa/muista käyttää vekkausta, vaikka aina kun sitä on treeneissä tehty se on toiminut kuten pitää. Miksi en siis käytä sitä..

Tässä on viime ja tämän viikon juoksarit. Viime viikolla tehtiin ekaa kertaa sokkaria, joka ekalla kerralla vähän sekoitti Kikin askeleita. Silti täydelliset osumat. Tällä viikolla tehtiin vaan pari sokkaria ja ne meni hyvin. Vikassa toistossa tosin näkyy mun myöhässä olosta johtuen ehkä pientä jarruttelua?? No harjoitukset jatkuu.

Viime viikon aat.

Tämän viikon aat.


Lili pääsi myös videolle, mutta en ole vielä ehtinyt niitä käsitellä. En tiedä onko Lilillä nyt joku mörköikä tai teini-ikä menossa. Lili ja siskonsa eivät enää ihan muista mitä luoksetulokäsky tarkoittaa.. Lisäksi tänään meidän ollessa turistina I-HAHin kisoissa piti Lilin räksyttää isommille koirille. Selvästi sitä jännitti, niin ratkaisi asian sitten räksyttämällä. Kiva. Täytynee siis panostaa kivojen, isojen aikuisten tapaamiseen.

torstai 7. elokuuta 2014

Vapun luona tsekkauksessa

Lili kävi joskus keväällä Vapun hyppytekniikan peruskurssin. Varasin silloin heti molemmille ajan Vapun luo, jotta päästään katsomaan onko Lili kehittynyt. Lilin ongelmahan silloin pikku pentu palleroisena oli sen kiihkeys. Kauhoo etujaloilla ja takapää ei juurikaan tee työtä. Tyypillistä vesikoiraa.

Lili sai aloittaa tekemällä perussarjaa bumpereilla. Ja sama ongelmahan sillä oli. Kaahotusta ja kauhomista. Vappu vaihtoi bumperit ruotsalaisiin oksereihin ja Lilin täytyi oikeasti keskittyä tehtävään, ei voinut vaan kaahottaa läpi ja oksereilla tekniikka parani. Lili sai mennä targetille eli ruokakupille namin perään, itse lähetin sen estesarjan aloituksesta. Vappu kertoi että hän on huomannut, etteivät nuoret koirat osaa jarruttaa takaosalla hyppysarjan lopussa, vaan hidastavat hieman lopussa vauhtia, jolloin ne menevät loppusarjan hieman löysemmin. Kuuluu kuulemma asiaan ja takaosan jarrutus tulee sitten kun se on fyysisesti mahdollista.

Kiki teki kerran pari perussarjan ja Vappu oli oikein tyytyväinen näkemäänsä. Tehtiin heti perään kaarreharjoitusta, joka oli varmaan vaikeampaa mulle kuin Kikille. Ensin kävelin sen kanssa, mutta se vaan häiritsi Kikiä kun työnsin väkisinkin sitä ohjauksellani kauemmas kaarteeseen. Kiki teki silti hienosti. Taipui molempiin suuntiin yhtä hyvin. Patricia (fyssari) sanoi vasempaan kääntymisen voivan olla vaikeampaa Kikille, mutta ei näkynyt  näissä. Pitää tarkkailla näkyykö niistoissa joissa kaari on oikeasti tosi pieni.
Kuva: Veera Flink
Lili jatkoi kaarreharjoituksilla. Ne vasta olikin mulle vaikeita. Tehtiin lentävää lähtöä, ja noissakin työnsin Liliä välillä liian kauas. Lili ois pätevänä oikassut lyhintä reittiä kupille. Tarvittiin Vappua avustamaan, jotta oikea reitti löytyi. Hyvin kyllä sekin kääntyi molempiin suuntiin, vaikka oikea kaarre taisi olla sille hieman vaikeampi. Sitten olikin pieni palleroinen hurjan väsynyt. Joutui ajattelemaan ja menemään aksaa yhtäaikaa, niin onhan se rankkaa!

Vapun mielestä Lili tarvitsee paljon voimaa selkään, syviä lihaksia olisi hyvä aktivoida. Vappu tykkäsi Lilin draivista ja siitä innosta millä se tekee. Sillä on tekemisen meininkiä, mutta se ei kuitenkaan keitä yli, vaan pystyy tekemään korkeassa vireessä.

Kiki sai tehdä kaarrehässäkkää, en tiedä mikä sen sarjan oikea nimi on, mutta siinä on kahteen eri suuntaan menevät kaarteet valmiiksi. Kolmesta esteestä keskimmäinen on molempiin kaarteisiin sama ja sitä Vappu nosti joka kerta. Koira piti lähdössä asettaa katsomaan keskimmäisen esteen kauempaa tolppaa, vaikka kaartuikin sitten päinvastaiseen suuntaan. Kiki hyppeli sarjan jälleen todella hyvällä tekniikalla ja varmasti in-and-outina vaikka keskimmäistä estettä nostettiinkin vähintään kisakorkeuteen. Taisi olla ehkä 50 cm kerran? Lopuksi koiran suoristus suoralla estesarjalla. Vappu kehui Kikiä hirveästi. Sanoi että se on todella taitava, sen kroppa on hyvässä kunnossa ja valmis vaativiin tehtäviin. Sanoi että Kiki tekee aina iloisella ilmeellä.

Mielestäni oli varmaankin (?!) paljon sanottu Vapun kertoessa, että noita kahta katsoessa hänen tekisi melkein mieli ottaa taas vesikoira. Se into, ilo ja ehdoton meininki, millä nuo tekevät ilahdutti häntä. Ne onkin mun työmyyrät! <3

Kerroin Vapulle miten olen säästellyt Kikiä ja olemme kisanneet vähän. Säästelin Kikiä siksi, että halusin antaa sille aikaa kasvaa ja kehittyä, mutta myös siksi, että minun ollessani kokematon ohjaaja on aikaa annettava minulle, jotta oppisin ohjaamaan Kikiä sille parhaalla tavalla. Ettei Kiki mene rikki mun myöhässä olevan ohjauksen vuoksi. Vappu mielestä enää ei ole mitään syytä säästellä koiraa, sillä se on hyvässä kunnossa ja kropaltaan valmis. Se on teknisesti taitava ja onhan sillä myös itsevarmuutta tekemisessä. Tietysti on hyvä aloittaa rankempi treeni- tai kisaputki vähän kerrallaan. Oli kiva kuulla Vapun suusta nuo asiat. Olin jo päättänyt aloittaessamme kisaura Kikin ollessa 2-vuotta että alkuun säästän sitä ja kisataan vähän. Varmasti moni ihmetteli miksi me kisataan niin vähän tai miksi koiraa muka pitäisi säästellä. Pysyin kuitenkin päätöksessäni, sillä ajattelin että kyllä me vielä ehditään. Talvella varsinkin kisaolosuhteet ei aina ole kovin optimaaliset, joten senkin vuoksi oli helppo pitäytyä päätöksessä kisata harvemmin. Edelleen Kiki on mun ensimmäisen aksakoira, niin täytyy saada omat taidot Kikin tasolle. Sitten voidaan ehkä pärjätäkin.

Kikin kohdalla täytyy myös muistaa aksaraivo, joka on nyt saatu hyvin esiin. Liian paljon treeniä tai kisaamista hidastaa varmasti edelleenkin sen vauhtia, vaikka se innokkaasti tekee. Kikin perusvauhti riittää kyllä hyvin ihanneaikoihin, mutta me halutaan mennä täysiä. Vapun mukaan Kikin tekniikka riittää radallakin hyvin pieniin käännöksiin, eikä se olekaan se ongelma, vaan se että mun ohjauksen pitää tulla ajoissa jotta Kiki tietää tehdä pienet käännökset. Näitä asioita toivottavasti päästään nyt sitten hiomaan talvikaudella kun on hyvää treeniä luvassa. Kunhan saadaan juoksu-aa treenattua kisavalmiiksi odottaa meitä kisakausi nyt syksyllä. Sitä odotellessa!



keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kadonnut Gryere

Tälläisen kuvan sain kepolta. BFF <3

 Kuuma viikonloppu vietettiin mökillä ystäväpariskunnan ja heidän Suomenlapinkoiransa kanssa. Kiki oli tietenkin alkuun asenteella: "tää on mun mökki mee sä hittoon siitä", mutta antoi toisen sitten olla. Kiki on kyllä nähnyt kyseistä koiraa aikaisemminkin, mutta koska se on tuollainen pomottelija niin eihän se vaan voinut antaa olla aluksi.

Perjantaina olimme valmistelemassa juustofondueta (tuotiin Fonduepata Sveitsistä, ja yllättäen turvatarkastus takavarikoi tulenlähteen. Chez Marius pelasti ja sieltä saatiin vastaava, Fonduepataan tarkoitettu tulenlähde tilalle.) kun kaverit saapuivat mökille. Jätettiin koirat mökkiin ja esiteltiin kavereille paikkoja. Kiki haukkui mökissä ja olisi tietysti halunnut päästä katsomaan mitä tapahtuu. Hetken päästä sitten koirat pääsivätkin tervehtimään tulijoita. Vasta kun alettiin taas raastamaan juustoja huomattiin että tästä kyllä nyt jotain puuttuu.. Yhdestä juustokimpaleesta oli ehditty jo hieman raastaa, mutta sitä kimpaletta ei näkynyt missään.. Kunnes sitten tuli mieleen, että koirat olivat olleet keskenään mökissä. Nyt oli kyllä Gryere mennyt parempiin suihin! :D Siinä sitten pohdittiin kumpi koirista on syyllinen. Kotona Kiki ei ikinä mene pöydälle, mutta kepo on nähnyt Lilin menevän tuolin kautta ruokapöydällekin. Sohvapöydän Lili käy tarkistamassa tasaisin väliajoin. Kuriton kakara kenties?! Vaikea sanoa kumpi se oli. Juusto oli pöydän reunalla, joten Kiki olisi ylettynyt siihen takajaloillaan seisomalla, Lilin olisi pitänyt hypätä tuolin kautta pöydälle..

Salaattipenkki alkukesästä. Nyt salaatit rehottaa polvenkorkuisina vaikka Lili pariin otteeseen kasvimaata vähän harvensikin oma-aloitteisesti..
Oli kyllä taas niin ihanaa mökillä! Koirat jaksoivat juosta ja uida lähes päivät läpeensä. Illalla meidän istuessa grillikatoksessa malttoivat rauhoittua hetkeksi nukkumaankin. Ja yöt nukuttiin tietysti kaikki yhdessä sängyssä. Kotona kun ei saa sängyssä nukkua, niin muualla saa. Lilin uimataidot kehittyivät taas mun mielestä huimaa vauhtia. Otin sen jokusen kerran uimaan mun kanssa, sillä oli tietenkin edelleen liivit päällä. Lili ui mun ja Kikin perässä hyvällä tekniikalla. Lelua hakiessaan lelulle menovaihe on välillä hirveetä räpiköintiä, kun on niin kiire. Lelu suussa malttaa kyllä uida rauhassa. Silti pidän sillä edelleen liivejä, jotta ei varmasti pääse oppimaan väärää tekniikkaa siksi että ei jaksaisi uida.

Ai niin - keskiviikkona oli Kikin kilpirauhasen verikoekontrollit. Perjantai-iltana eläinlääkäri jo soittikin ja kertoi, että ne arvot olivat kunnossa, eli T4-arvo oli laskenut normaaliksi. Siinä samalla otettiin myös maksa- ja munuaisarvot ja pvk. Noissa jotain pientä häikkää, mutta ei mitään kontrollin tarvetta jos ei mitään ole. Pitää muistaa pyytää tulosteet tuloksista, niin on sitten mihin verrata.

Viime torstaina tehtiin viimeksi aata Kikin kanssa. Kokeilin tehdä persjättöä aalla ja se selvästi vähän häiritsi Kikiä. Askeleet meni sekaisin, mutta osuma kyllä täydellinen. Täytyy siis maltilla alkaa ottamaan aata radan osana. Ja täytyy muistaa, että meillä on hyvin vähän harjoituskertoja takana, vaikka osumat ovatkin olleet 100 prosentissa, niin ei saa kiirehtiä liikaa. Lueskelin vihdoin muistiinpanot juoksukontaktiseminaarista. Siellä oli muunmuassa sellainen harjoitus, että jättää koiran aan taakse ja menee itse aan toiselle puolelle. Lelu aan ja mun väliin. Siitä sitten koiran vapautus. Kun tämä sujuu voi lisätä esteitä ennen ja jälkeen aan. No mä oon kyllä niitä esteitä aika rohkeasti lisännyt, mutta aa on myöskin Kikille tuttu este.