Taas melkein kuukauden kisatauko. Siinä sitä tulee nälkä päästä kisaamaan. Varsinkin kun Kiki on jälleen oma itsensä. Kai ne oli vaan sitten juoksut jotka aiheuttivat sille hieman löysyyttä. Kilpparikokeet otettiin ja niissä T4-arvo oli liian korkea. Se oli 70,7 kun viitearvojen yläraja on 53. TSH sen sijaan oli normaali eli alle 0,3 (viitearvon yläraja 0,5). Kikillä ei siis ole kilpirauhasen vajaatoimintaa, jota perroilla jonkun verran on. TGA arvo, joka kertoo riskin sairastua hypotyreoosiin puuttuu vielä. Parin kuukauden päästä kontrolloidaan nuo arvot, jospa se T4 laskisi.. Ruokavaliosta pois broilerinkaulat ja sen tyyppiset, koska ne voi nostaa. Tai sitten sitä voi nostaa mikä vaan..
Itse asiaan. Hiiden Haukkujen kisat ja tuomarin Esa Muotka. Mulle on jäänyt ekasta ykkösen radasta mieleen Muotkan vaikeat keppikulmat ja ansaputket. Ykkösille se oli mun mielestä tosi vaikea rata. Näissä kisoissa oli ekana hyppyrata. Näytti aikamoiselta pyöritykseltä ja koko ajan takaakiertoa. No ei siinä sitten muuta kuin yrittämään. Eikä se ollutkaan niin vaikea mitä olin ajatellut! Sehän oli itseasiassa kiva rata! Kikillä oli vauhti päällä ja se imi ja haki oikeat esteet tosi hyvin. Mulla vaan sellainen olo että etenen kuin täi tervassa. Tehtiin kuitenkin työtä tiiminä, enkä varmaan ollut aivan tukkeena Kikin etenemiselle, kun se liikkui niin kivasti. Valitettavasti yksi rima tippui, olin varmaan vähän sen tiellä ohjaamassa. Henkinen nolla siis, niin kuin joku sanoi. ;)
Tässä ratapiirros:
Tuloslista kertoi että vauhti oli hyvä. Toiseksi nopein aika! Jeejeee!! Etenemä 4,11 mutta toi oli kyllä todella kiemurainen rata.
Ratapiirrokset olivat esillä, joten minien mennessä hyppyrataa sai tutustua jo etukäteen ratapiirrokseen. Aika kiva juttu! Varsinkin kun lähdettiin neljänsinä, niin rataantutustumisesta oli kiire hakemaan koiraa. Toka rata, agirata näytti tosi kivalta ja sujuvalta. Aa kahteen kertaan. Ja mitä mä sitten teen siellä radalla. Kiki hakee kepit, mä otan sen pois kepeiltä ja lähetän sen uudestaan väärältä puolelta sisään!! Kilttinä koirana se menee väärältä puolelta ja jatkaa loppuun asti! Katoin sivusilmällä että Esa näytti HYL ja mietin että miten niin. Kunnes sitten maalissa tajusin asian. AAARRGGHHH! Miten voin olla niin törppö että en tiedä kummalta puolelta kepit mennään! No onneksi tajusin asian vasta maalissa, sillä tehtiin hyvä rata muuten. Kiki eteni taas kivasti ja tuli ohjauksiin mallikkaasti. Niin ja kesti persjätön kepeillä kisoissakin. Mun ohjaus kyllä valui tokan aan jälkeen todella paljon ja loppurata oli kalastelemista, mutta ihan hyvää silti. Erittäin paljon pänni loppuverkkoja tehdessä että miten sitä voikin sössiä noin. No positiivisesti ajateltuna parempi sössiä tavallisissa kisoissa eikä jossain arvokisoissa. Tuskinpa teen samaa virhettä uudestaan! Koirat pääsi sitten lohdutukseksi metsään juoksemaan vapaana jäähkälenkillä.
Vika rata vaikutti jälleen kivalta. Muutama kohta missä pitää olla tarkkana. Vikan aan jälkeistä ohjausta putkeen mietin, olisin tehnyt siihen valssin jos olisi ollut nolla alla. Päästiin nollalla esteelle nro 11 asti, sitten olin vähän liian ajoissa kiirehtimässä ja Kiki luki mun liikkeen että tule mukaan, vaikka olisi pitänyt mennä takaakiertoon. Tää on sitä rytmitystä. Koska on kiire ja koska ei.. Vaikeampi kohta siitä, että tullaan lujaa putkesta ja ohjaan sivulleni, eikä niin että Kiki tulis mun takaa ja siitä ohjaisin sen takaakiertoon. Tämän radan sain videolle (kiitos Iiris!) ja hyvä että sainkin. Keinu oli muuten aika tehokkaan näköinen. Vikan aan jälkeen päätin tehdä vedon, koska oli hylky alla. Ja kuten videosta näkee Kikihän otti kontaktivirheen. Johtuuko siitä että olin niin paljon sivussa, koska aiemminhan se on tullut aina aan loppuun asti, vaikka olenkin kisoissa sen vapauttanut heti. Kisoissa voin edelleen juosta ja vapauttaa lennosta, kun treeneissähän pari viikkoa sitten se jäi aalle hengaamaan eikä lähtenyt liikkeelle vapautuksesta. Vaati silloin mun liikkeen pysäyttämisen ja uudelleen liikkeelle lähdön. Juuri tässä hetki sitten mietin että pitäisikö vaan kokeilla opettaa juoksu-aa sillä että madaltaa aan ja vapauttaa esim. pallon perään. No jos tälläsiä loikkia alkaa tulemaan niin silloin alkuperäinen suunnitelma boxin kanssa opettamisesta vaikuttaa paljon järkevämmältä. Ja ehkä se on muutenkin järkevämpi koiralle jolla on ollut 2on2offit. Ehkä selkeempi, kun siinä tehdään pohjatyötä tasaisella niin paljon, että rikkoo kaavaa varmasti kun siirtää sitten aalle.
Tuloksena siis rimavitonen, HYL ja HYL. Oli kivaa kisata ja jäi hyvä fiilis Kikin draivista ja meidän tiimityöstä! Tästä on hyvä jatkaa. Kisaamisen nälkä on iso. Maanantaina päästään Purina Openiin. Sitten Kiki saakin taukoa yksittäisiä treenejä lukuunottamatta.
Eilen oli niiin mahtavat treenit! Kiki oli taas täysin oma itsensä ja kaikki vaan sujui! Tehtiin yhdessä aksaa tiiminä.
Aloitettiin puomitreenillä. Pari kertaa hetsaten ja Satu puomin päässä kontaktilaudan kanssa. Kiki tuli aika kivasti, ei nyt täysiä mutta aika lujaa kuitenkin.
Hyvin huomasi miten se tästä puomitreenistä innostui. Sen rallatessa lelun kanssa hetken itsekseen tuli se tarjoamaan kontaktilaudalle menoa, sai siitä palkan. Toisen kerran se kipitteli itsekseen puomia, no sai palkan taas. Voisin kuvitella että puomin arvon nostaminen toimisi vauhdin, mutta myös puomi- putki erottelun vahvistajana. Kiki kun tykkää putkista ja niihin on muutenkin helpompi ohjata, niin ei yhtään haittaa että se valitsisi putken sijasta puomin erottelussa.
Kokeiltiin niistoa kepeille ensin namilla palkaten. Kiki otti namin ja jatkoi tyynesti pujottelua aivan oikein. Varmaan ihmetteli että miks se tunkee namia mun suuhun kesken kaiken. Ei ollut mikään juttu Kikille tuo ohjaus. Tämä oli kyllä hyvä havainto, koska tällä hetkellä Kiki ei edelleenkään kestä takaaleikkausta kepeille. En ole sitä päässyt harjoittelemaan, sillä nyt on ollut sen verran paljon ohjattuja treenejä että itsenäisten treenien ohjelma on jäänyt hyvin niukaksi. Kikillä toimii paremmin vähemmän on enemmän ajatus agilityssä.
Keppien jälkeen kokeiltiin paria erilaista tapaa ohjata. Ensin kutosesteelle takaakiertoon heitto + päällejuoksu ja siitä jatkaen seiska, putkeen vedon avulla. Toimi. Paitsi tossa niisto-keppivideolla tulee ohi takaakierto-päällejuoksusta, mutta muilla toistoilla toimi oikein kivasti. Sitten Satu halusi että otan kutosesteen pakkovalsilla ja teen seiskaesteelle sokkarin ja sitten vielä kasin ja putken väliin sokkari. Ja mä ehdin ja se toimi tosi kivasti! Tästä tuli hyvä fiilis. Voidaan kokeilla erilaisia ohjauksia ja Kiki tekee nätisti kaiken. No niinhän se aina tekee! Jälkeenpäin vasta tajusin, että en edes muistanut ajatella pakkovalssissa mokailun mahdollisuutta. Takaraivoon on jäänyt naputtamaan kisoissa mokaamani pakkovalssi, kun huitasin vaan enkä ohjannut kunnolla, jolloin Kiki tuli syystäkin ohi. Ehkä se pakkovalssi-mörkö on nyt nujerrettu ja muistan jatkossa tehdä pakkovalssit huolella?
Lili sai Kikin treenin jälkeen harjoitella taas hihnassa kiinni seinässä odottamista. Palkkaa sai nätisti odottamisesta, ei riekkumisesta. Kyllä se alkaa jo hahmottamaan mitä siltä vaaditaan. Hetken kun jaksoi odottaa nätisti vaikka kävinkin kauempana oli sen vuoro päästä tekemään jotain kivaa. Leikittiin kahden lelun leikkiä. Kokeilin myös kestääkö se odottaa paikallaan mun heittäessä lelun pienen matkan päähän. Kivasti kesti, tosin autoin vielä käsiavulla vahvistamalla paikka -komentoa. Leikkimisen jälkeen sai taas hetken harjoitella rauhassa odottamista.
Käytiin eilen katsastamassa Laajalahden koiraranta. Tai en mä tiedä oliko se SE koiraranta, mutta venesataman vierestä löytyi pieni poukama jonne koirat saivat mennä uimaan. Rannassa oli hiekkaa, mutta muta sieltä pohjasta lötyi. En itse kyllä siinä uisi. Koira uivat innoissaan ja vein Liliä hieman syvemmälle, jotta se joutuisi uimaan eikä vain pomppimaan vedessä. Lili oli kyllä rohkaistunut tosi paljon lauantain uinnista! Vesi oli tuossa kohdassa tosi lämmintä, joten sekin varmaan auttoi asiaa. Välillä Lili jopa joutui uimaan mennessään pelastamaan Poroa hukkumiskuolemalta. Siellä se pomppi vedessä ja välillä sukelsikin, kun ei raukka tajunnut uida vaan yritti pomppimalla päästä eteenpäin. Erityisen ylpeä olin Lilistä sen etsiessä sitkeästi Poroa sen joutuessa hetkeksi uppeluksiin. Kyllä sieltä vielä vesikoira kuoriutuu!
Olin jo pakannut lelut reppuun ja kuivannut molemmat koirat, kun Lili kertoi selvästi ettei vielä ole aika lähteä. Se juoksi mereen ja ui räpiköiden (etutassut vettä roiskien) ympyrää meressä. Joo-o, kyllä siitä vielä vesipeto kuoriutuu! Lili suostui sitten hetken päästä tulemaan pois vedestä ja kiireesti nappasin sen hihnaan. Mietin vaan että miten sen jatkossa saa pois vedestä.. Saa nähdä uiko se mökillä vedessä ympyrää siihen asti kunnes tulee liian kylmä tai sen menee poimimaan pois järvestä. Kotona koirat pääsivät suihkuun, sen verran mutapohjan lemu oli niihin tarttunut..
Lauantaina koirat pääsivät aamu-uinnille Haukilahden koirarantaan. Niillä oli tiedossa pitkä päivä keskenään, niin siitä lohdutukseksi ja energian purkamiseksi pääsivät uimaan. Lili ei ennen ole käynyt koirarannassa, mutta se selvästi tiesi että jotain kivaa on tiedossa kun se innostui vetämään uudessa paikassa. Yleensähän se ei vedä, paitsi sillon kun ollaan menossa metsään.. Siihen kyllä hyvin toimii pysähtyminen, silloin Lili tietää ottaa kontaktin jonka jälkeen matka jatkuu. Ehkä Lili luki Kikistä että nyt on jotain kivaa, tai sitten repussa piippaavat vinkulelut paljastivat itsensä..
Lili kahlasi lastenaltaassa ja Kiki meressä. :D
Lili ei ihan vielä uskaltanut mennä kovin syvälle, mutta tyytyväisenä ja innoissaan se kahlaten haki lelua. Kikin rikkisyömä hyvin palvellut The Poro toimi Lililläkin hyvin. Siitä ei kuulu niin hirveä vinkuminen niin onpahan omistajaystävällinen myös. Rannasta Lili haki poroa innoissaan, mutta jos poro joutui hieman syvemmälle piti hieman hakea rohkaisua ennen kuin uskalsi kahlata syvemmälle. Lili nyt on muutenkin paljon herkkiksempi kuin Kiki, joten annetaan sille vielä hieman aikaa opetella.
Kiki haki oranssia dummyä.
Lauantai-iltana iski kasvimaan tuholainen osa 2. Olin juuri saanut yrtit istutettua ja kastellut kasvimaan. Koirat jäi hetkeksi pihalle kaksistaan tuloksena tämä:
Lili kävi myöhentämässä kasvimaata mun esimerkkiä seuraten.
Maanantain fyssarin takia Kiki oli vapautettu tiistain ja keskiviikon ohjatuista treeneistä. Kysyinkin Sadulta että voidaanko Lilin kanssa tehdä jotain pentujuttuja. Tehtiin sitten ensin putkesta siivekkeiden väliin juoksemista Sadun palkatessa edestä. Lopulta edettiin putkeen ja kolmen siivekeparin välistä juoksemiseen! Ja pieni oli niin taitava! Satu sanoikin ettei putki voi olla kovin jyrkästi u:n mallinen kun Lili menee niin lujaa. Tää on se minkä mä haluan säilyttää! Aikaisemmin en ole juuri tehnyt Lilin kanssa ohjauksia, joten kyllähän se alussa ihmetteli mikä on homman nimi. Kova yritys ja into sillä oli päällä ja niin hienosti se teki! Väsymisen näkee kyllä hyvin siitä, ettei sitten enää jaksa tuoda lelua vaihdettavaksi. Lopuksi kokeiltiin vielä sylkkärin alkeita.
Tiistain treeneissä Kiki sai tehdä sen verran, että otettiin ensin targetille juoksu palkalle ja sitten puomi. Putken kautta puomille ja Satu oli puomin lopussa targetin kanssa, heti kun etutassut targetilla lelu Kikille. Ja vitsit mikä puomi!! Se tuli niin raivona ja täysiä, etten ole ikinä nähnyt sen tulevan puomia niin lujaa! Turhautuminen häkissä Lilin treenatessa teki tehtävänsä. :) Tätä aion jatkossakin käyttää hyväkseni Kikin kierroksia kasvattamaan. Tehtiin vielä toinen puomi ja eihän se tietenkään niin lujaa tullut, kuten olettaa saattaa. Ensimmäinen puomi antaa kuitenkin toivoa. Harmi vaan ettei kukaan muu ihminen toimi houkuttelijana puomin loppupäässä niin hyvin kuin Satu. Testasin nimittäin eilen. Tein sitten puomin alkeisharjoitusta Kikin kanssa istuen itse puomilla kontaktiosan rajalla. Kiki sai tulla puomille ja pyysin sitä kontaktille (koske), sai itse keksiä mitä haetaan. Sitten kun tuli 2o2offiin niin sai namia nenän eteen. Tästä sitten vapautus ja namin heittäminen palkaksi kauemmas puomista. Tätä ennen tehtiin kontaktiharjoittelua niin, että puomi pitkällä sivulla, sen jälkeen u-putki josta hypyn kautta keinulle, josta u-putken kautta puomille. Nopeita vapautuksia putki palkkana. Teki nätisti keinun, puomi hieman himmaillen. Täytyy kyllä puomilla kiinnittää huomiota siihen, että pyrkisin itse kiihdyttämään vasta puomin loppuosalla kirittäen Kikiä samalla omalla liikkeelläni. Mietinkin että ehkä mun pitäisi tehdä puomilla "ykkösiä" kuten juoksupuomilla treenaavat. Tarkoittaen siis sitä, että menee kentälle tekemään vain yhden puomin suorituksen ja se on sitten siinä. Juoksupuomin treenajat hakevat siinä sitä, että ekan puomin täytyy onnnistua, koska kisoissa on vaan se yksi suorituskerta. Radalla et voi korjata.
Puomin lisäksi Kiki sai tutustua boxiin, eli kehikkoon jonka avulla opetetaan sitten juoksu-aa.
Edelleen itsenäisissä treeneissä jatketaan Lilin kanssa tehden helppoja juttuja ja etupäässä suoraan menemistä vauhdilla. Kyllä se ne käännökset ehtii oppimaan.. Torstaina itsenäisellä vuorolla tehtiin kahden siivekeparin välistä putkeen juoksemista. Kaveri oli palkkaamassa, joten oli niin hauska katsoa kun pentu painelee täysiä tehden tappoloikan lelulle mun jäädessä jonnekin jälkeen.
Naksuttelin Lilille siivekkeen kierron tarjoamista. Ensin se tietenkin tarjosi istumista, peruuttamista ja haukkumista. Kerran ohjasin kädellä kiertoon (kuten ollaan puita ym. tolppia kierretty) ja siitä se hokas mitä halusin. Aiai kun olin tuhma ja autoin. Lili päätti kuitenkin tarjota hallin keskellä olevaa, aiemmin tehtyä siivekkeet + putki suoraa ja baanas hallin toiseen päähän tekemään niitä. Tästä sai tietenkin palkkaa. Vitsi miten mun koira irtoaa! Oli niin hauskaa katsoa kun Lillis miettii että mitähän tässä nyt ja päättää sitten pinkoa putkelle. Sen jälkeen jatkettiin vielä siivekkeen kiertämistä. Muutamaan kertaan se kiersi siivekkeen hypäten pienesti siivekkeen yli. Tais tulla kiire namin perään. Naksuttelin myös 2n2offia kaverin mukanaan tuoman steppilaudan päälle. Ollaan me jo hei jotain tehty agilityn eteen kuitenkin! Pienin askelin ja vähän kerrassaan, suurella raivolla! Se on mun ja Lilin motto!
Torstain treenaamisen aluksi ja lopuksi käytiin koko porukalla metsässä ja koirat nautti niin! Käytiin kyllä töiden jälkeenkin jo metsässä, että tulipahan metsäiltyä. Lili sai tehdä Patrician ohjeen mukaisesti namien etsimistä metsässä epätasaisella alustalla. Metsään kävellessäni tuli mieleen, ettei muuten ole ihan helppo juttu sittenkään. Miten saat Lilin syömään metsässä maasta jotain kun se haluaisi vaan kaahottaa ympäri maita ja mantuja.. No aloiteltiin hommaa ja kyllä se kuitenkin niitä nakinpalasia (pakko olla superherkut) vähän jaksoi poimia, vaikka selvästi sitä vähän inhotti havunneulaset. Hienohelma. Kiki odotti sen ajan puuhun sidottuna ja pääsi sitten putsaamaan loput nakit maasta.
Kikin kanssa olen vaihtelevasti muistanut tehdä Patrician antamia jumppia. Ei ole vielä muodostunut rutiineiksi päiväohjelmaan.
Keskiviikkona oli viimeiset ohjatut treenit HAUlla ja sain olla koiran roolissa treenikaverin ohjatessa. Hylly tuli koska ohjaus ole epäselvää. Lisäks olin tosi hidas. :) Sitten tehtiin sama rata kaverin koiralla. Olin jo aiemmin ilmoittanut että Kiki ei treenaa, joten tää mun pari sai meidän toisen valmentajan bc:n ohjattavaksi, joka oli liukas kuin saippua. Mä menin Nooa-collien kanssa ja se oli kuuliainen kaveri! Keppikulma tuotti vaikeuksia, mutta se olikin tosi haastava. Ei ihan päästy siis puhtaasti maaliin. Hauskat päätöstreenit oli sen sijaan!
Vihdoin koitti se päivä kun päästiin Patricia Hirnin vastaanotolle Porvooseen. Kuten sanottua, mun mielestä Kiki on ollut hieman "löysä" juoksujen jälkeen tavallisilla lenkeillä. Köpötellyt perässä enemmän. Joko se johtuu viime juoksuista, Lilin sähläämisestä tai kuun asennosta. Kuka tietää..
Patricia katsoi ensin molempien liikkeet ulkona. Kikin piti tietenkin ilmoittaa että tossa nyt joku tyyppi on hänestä kiinnostunut. Kerroinkin Patricialle Kikin suhtautumisesta vieraisiin ihmisiin. Patricia otti asian hyvin huomioon ja antoi Kikin olla. Hoitohuoneessa Patricia kirjasi ensin molempien koirien tiedot ylös ja kerroin Kikin oletetusta lantion vinoudesta lonkkakuvien perusteella. Kerroin myös että nyt mielestäni Kikin oikea takajalka tuntuu heikommalta, kun aiemmin se oli vasen. Kiki antoi hienosti Patrician heti tutkia. Tässä sen näkee miten toiset ihmiset osaa käsitellä koiria. Ihanteellista tietenkin olisi jos Kiki antaisi vieraidenkin ihmisten kopeloida miten vaan, mutta kun se nyt ei vaan ole sellainen.. Patricia totesi hyvin pian, että lihakset on hyvässä kunnossa, mutta ranka on vinossa. Ja mistä se rangan vinous sitten johtuu? Sitä ei voi yhden hoitokerran perusteella tietää. Kiki pääsi vielä hoitopöydälle hierottavaksi ja selvästi oli muutamia kipeämpiä kohtia kun Kikin piti kääntyä katsomaan Patriciaa. Kiki oli kuitenkin todella rauhallinen hoidettava, eikä edes yrittänyt tällä kertaa kääntyä kunnolla selälleen, mitä on aiemmin tehnyt hieman kipeämpiä kohtia käsiteltäessä. Maharapsut kelpais kipeiden kohtien hieromisen sijassta. Lili häselsi lattialla ja komensi vuorotellen mua ja Patriciaa antamaan huomiota. :D Kyllä sekin sitten lopulta rauhoittui.
Lattialla Kiki sai tehdä vielä hieman laatikkojumppaa, ja sehän on tuttua Kikille. Ohjeeksi saatiin tehdä lenkin jälkeen venytykset molemmille kyljille. Lisäksi joka toinen päivä olisi hyvä tehdä laatikkojumppaa - Kikin etujalat laatikolla ja sitten vuorotellen nostellaan takajalkoja irti maasta 10 kertaa per puoli. Ja mitä muuta? Ei muuta! Olin iloisesti yllättynyt että jumppaohjeet olivat kompaktin lyhyet. Seuraava fyssarikäynti heinäkuussa ja silloin katsotaan onko jumpista ollut apua vinoon rankaan.
Olin hyvin iloinen kuullessani että lihakset kestää agilityn harrastamisen. Toivottavasti rankakin suoristuisi, sillä toki se kuormittaa lihaksia, vaikka lihakset eivät muuten jumissa olekaan ja vastaavat hyvin käsittelyyn. Kaiperlan luona käyntiä voisi myös harkita tarpeen mukaan seuraavan fysioterapiakäsittelyn jälkeen.
Lili oli mukana hengailemassa ja pyysin Patriciaa katsomaan että sillä on kaikki palikat kohdallaan. Sanoi että edessä ja takana aika mitättömät kulmaukset, mutta ne ovat keskenään tasapainossa mikä on tärkeää. Lilin selkä tuppaa lapojen kohdalta menemään notkolle, joten syviä vatsalihaksia tulee vahvistaa. Tähän saatiin ohjeeksi epätasaisessa maastossa namien syöminen maasta hitaassa käynnissä. Asia hoituukin hyvin metsälenkkien yhteydessä.Uintia suositeltiin myös. Jatkossa pitää kiinnittää huomiota rangan kiertymiseen Lilin hännättömyyden vuoksi. Käännöksissä sillä ei ole häntää tasapainottamassa, joten ranka joutuu tekemään kiertoliikettä. Hyvä tietää ja pitää mielessä sitten agilitya ajatellen.
Olin oikein tyytyväinen tähän käyntiin! Erityisesti ilahdutti Kikin käyttäytyminen Patrician käsittelyä kohtaan.
Kiki saa nyt pari vapaapäivää ja siksi Lili pääseekin tuuraamaan sitä illan treeneihin.
Hirveen nopeeta menee viikot ohi. Treenattu ollaan jopa liikaakin, joten siitäkin syystä kirjoittaminen tuppaa jäämään. Eikä ole edes tullut videoitua treenejä, joten kuka nyt pelkkää tylsää sepustusta jaksais lukea.
Kikin kanssa alunperin ajattelin mennä tänään kisoihin, mutta koska se on ollut mun mielestä juoksujen jälkeen jotenkin hieman "löysä" niin jätin sitten ilmoittamatta. Huomenna onkin kauan odotettu fyssarikäynti Patricia Hirnin luona. Mielenkiinnolla odotan mitä palautetta koirat saavat.
Eilen oli kuitenkin Lilin näyttelybedyytti! Lili täyttyi eilen 7 kk ja siksi pääsi palveluskoirien näyttelyihin pentuluokkaan 7-9kk. Tarkoituksena oli että Lili saa kokemusta ja että kasvistäti esittää Lilin. Ja Lili oli niin hieno! Se ravasi hienosti ja pönötti hienosti. Se on kyllä niin hönö otus. Siellä se meni kasvistädin kanssa, enkä usko että sille edes tuli mieleen katsella missä mä olen. Se on vaan niin hönö *sydän*! Ihana pieni hönö! Kasvistäti sanoi että tuomari oli tykännyt Lilistä hirveästi. Yllättäen Lilin voitti kuitenkin paljon isompi ja hieman vanhempi narttupentu.
Tuomarina Paula Rekiranta. Arvostelu: 7 kk. Tasapainoisesti kehittynyt narttu pentu. Vielä hieman kapea kallo, hyvä kuono osa. Hyvä kaula ja ylälinja. Ikäisekseen erinoimainen runko. Hyvä karvapeite. Tehokkaat liikkeet.
Lili sijoittui 2/2 (tän vois varmaan ilmaista jotenkin hienosti näyttelytermeillä mut en osaa ;)) ja sai kunniapalkinnon. Kunniapalkinnon saaneet saivat valita näytillä olevista kirjoista ja koska kyseessä palveluskoiratapahtuma kirjat liittyivät pk-kokeiden osa-alueisiin. Valitsin jäljestyksesta kertovan artikkelikokoelman.
Palkinnoksi Lili sai leikkiä ruusukkeella. En voi olla hehkuttamatta Liliä lisää. Se on niin ihana tyyppi, kun sen kanssa kaikki on helppoa ja kivaa. Ei tarvi turhaan stressata mistään, sillä se tykkää kaikista. Toisia koiria se edelleen moikkaa heittäytymällä ensin selälleen. Sitten kyllä alkaa komentamaan haukkumalla jos ei toinen tajua alkaa leikkimään.
Näyttelyn jälkeen änkeydyttiin hetkeksi Liliä 4 kuukautta nuorempien pentujen pentutreffeille. O- ja P-pennut olivat kokoontuneet Purinan pihalle. Lili oli ihan fiiliksissä kun huomasi olevansa isompi ja alkoi tietysti komentaa toisia haukkumalla. Siihen piti puuttua, kun toiset säikähti. Sen jälkeen sitten yhteiset leikit löytyi. Ja miten sattuikaan että 1/6 pennusta oli rymyämässä parkkiksen viereisessä likaojassa. Kenen pentu se olikaan. Tietenkin mun! Olin vähän kade kun nuo 3 kuukauden ikäiset pikkupennut tottelivat hienosti luoksetulokutsua ja mun pieni monsteri ei.. Puolustukseksi voin sanoa että kyllä Lilikin sitä totteli paremmin pikkuisena! Mä oon vaan iloinen että se on rohkaistunut niin ettei aina kuule mun huutelua. Ollaan kyllä tiedostettu tää pieni puute luoksetulotaidoissa, mutta kun Lili on niin kiltti, ettei se kauas lähde ja vapaana ollessaan tulee koko ajan tarkistamaan missä me ollaan, niin on vähän jäänyt kunnolla opettaminen. Vaikka toki vapaana ollessa paljon edelleen sitä palkkaan luoksetulosta.
Olin varannut paikan paimennuksesta vain Lilille (kun sai alkuun ilmoittaa vain yhden koiran), mutta paimennusta edeltävänä iltana mulle tarjottiin peruutuspaikkaa ja tietysti otin sen Kikille. Kiki olis kuitenkin tullut mukaan, niin sille oli tiedossa sitten elämänsä toinen kerta lampailla.
Ennakkoon olin ajatellut Lilin pelkäävän lampaita. Ne oli sen mielestä tosi jänniä, mutta vähän kerrassaan se uskalsi tulla lähemmäs. Ja ehkä se vähän (?) innostui kun huomasi että lampaat kävelee sen edestä pois. Oltiin Aitopaimenen opissa Kytäjällä. Tuolla aloitettiin jokaisen koiran kanssa liinassa. Jos koira oli liian kiihtynyt, liinalla pysätettiin liike ja päästettiin koira uudestaan kohti lampaita vasta kun se oli hieman rauhoittunut. Lilille ei tälläsiä juttuja tarvinnut, vaan se pääsikin aika nopeasti irti liinasta ja silloin uskalsi paremmin tulla kohta lampaita. Olennaisena osana lampaisiin tutustumiseen kuului tietenkin tauot lampaan papanoita napsien ja muuten vaan hajuja ihmetellen. Ekasta kerrasta lampailla ei kuitenkaan voi vielä päätellä mitään siitä syttyykö koira oikeasti lampaille ja olisko sillä taitoa paimentaa, ei vain saalistaa lampaita. Lilille hieno uusi kokemus! Lilin mielestä parasta oli kuitenkin hengailu lammasaitauksen ulkopuolella, jossa oli rapsuttelijoita ja muita koiria joihin sai tutustua.
Eikö tää nyt näytä paimentamiselta :D
Kiki oli viimeksi kokeilemassa paimennusta ehkä puolitoistavuotta sitten. Se kyllä innostui silloin vähintäänkin jahtaamaan lampaita. Kikin päästessä pyöröaitaukseen liinan päässä alkoi armoton räkytys. "Mä meen jahtaa noita heti!" "Päästä mut!". Sitten siltä vaadittiin vähän malttia kun lampaille ei päässytkään kiihtyneessä tilassa rääkyen. Aika nopeasti se tajusi luovuttamisen ja lampaille pääsyn yhteyden. Pitkä liina vaihdettiin "turvakahvaksi" nysään liinaan, sillä kouluttaja sanoi että se pitkä liina ei toimi. Kiki vaan keräsi kierroksia. Kouluttaja otti sitten paimensauvan avukseen ja Kiki sai olla nysän liinan kanssa vapaana. Muutamia kertoja Kikin nenän edessä piti kouluttajan heilutella paimensauvaa (=keppiä) että Kiki tajusi väistää sitä. Tarkoitus on kuitenkin suojella lampaita jos koira innostuu liikaa eikä pidä väliä lampaisiin. Ei niitä kuulu paimentaa hampaat jalassa kiinni.. Näiden apuvälineiden kanssa Kiki lähestyi lampaita nätisti ja muisti välillä jopa pitää etäisyyttä. Jos ei muistanut, niin kepillä hieman muistutettiin ystävällisesti. Vapaaksi päästyään Kiki myös hiljeni.
Toisella paimennuskerralla Kiki muisti malttinsa, mutta äänitehoste piti ottaa kuitenkin mukaan. Se haukkui ja ulvoi! Ehkä vähän otti koville tuo itsensä hillitseminen. Toisella kerralla Kiki sai koota lampaita, kunhan taas muisti pitää etäisyyttä.
Videot laitan kunhan jaksan niitä käsitellä.
Hienointa oli kyllä nähdä kouluttajan oma paimen työssä. Tasaisin väliajoin pyöröaitauksen lampaat vaihdettiin ja kouluttajan bc haki lammaslauman kauempaa pellolta silmänkantamattomista. Sinne se lähti kaukaisuuteen ja palasi takaisin lauman kanssa ajaen ne kaikki pyöröaitaukseen.
Vihdoin se maili tuli! Me päästiin HAUn huippuvalmennukseen! En tiedä päästiinkö rimaa hipoen, mutta ei sillä ole väliä. Päästiin kuitenkin! Hakemuksia tuli kuulemma tänä vuonna kolminkertainen määrä ja sen takia valinnoissa kesti.
Nyt onkin sitten syksyn treenikuviot selvillä. Huippis on tiistaisin joka toinen viikko. Sen lisäksi saan noille kahdelle jaetun paikan kimpparyhmästä, jossa voi sitten tehdä vähän mitä milloinkin. Lillis pääsee vähän harjoittelemaan ja kun mentori on samassa ryhmässä saadaan varmasti hyviä pentutreenivinkkejä. Maanantaisin on sitten vielä itsenäinen vuoro Sporttiksella. Toisinaan voisi sitten Kikin kanssa ostaa paikan joltain yksityiseltä ratatreeniä varten. Eiköhän se arki näiden treenien ympärillä hyvin pyöri!
Tänään kisattiin Kirkkonummen kennelkerhon kisoissa. Tuomarina kaikilla radoilla Anne Savioja.
Ensimmäinen rata oli hyppäri. Vaikutti ihan mentävältä. Homma kaatui kuitenkin ensin keppien jälkeen, kun en uskaltanut (?) valssata ennen kuin Kiki lopetti kepit. En ymmärrä miksi en.. Kyllä se sen kestäis. Mun valssi tuli liian myöhässä joten Kiki hienosti poimi edessä olevan hypyn, kuten pitääkin. Seuraavaksi pituuden jälkeen olin ajatellut tekeväni kaksi valssia, mutta toinen jäi jostain syystä puuttumaan. Menihän se takaaleikkauksella, mutta aika vahvaa kaarratusta. Mä en niin tee takaaleikkauksia ellei ole pakko. Kiki kyllä tekee.. Lopussa vielä olin liian ajoissa ohjaamassa niistoa ja luulen, että Kiki siinä jo huhuili maalissa odottavaa leluhihnaa. Leluhihna on kyllä ihan paras, kun Kiki tietää sitä etsiä mutta kun se on sen verran pitkä verrattuna pelkkään naruleluun, niin ei lähde sen kanssa rallaamaan ennen kuin mä ehdin paikalle. Eka rata oli taas multa todella löysää ohjausta. Ekaan rataan on vaikea saada sitä kunnon draivia itselle. Tätä pitää työstää. Mutta oli siellä kuitenkin hyviäkin kohtia, joihin pitää olla tyytyväinen!
Seuraavana agirata. Pohdin vitos ja kutosesteen ohjausta, sillä ne oli sijoitettu limittäin, joten valssi vitosella olisi saattanut saada Kikin ohjautumaan kutosen väärälle puolelle. Mentorin kanssa sitten puhuin ja ehdotin saksalaista, sanoi että se varmaan toimisi teillä. Yleensä toimisikin, nyt vaan yritin huitoa Kiki takaakiertoon mutta en tehnyt muuta.. Vitonen tästä. Hienoa oli kuitenkin että Kiki meni aalle kuten piti, koska tossa oli tiukka tie. Aan alla olevaan putkeen saatto meni hyvin, jotkut koirat ohjautuivat siinä viereiseen putkeen. Kepit otin oikealta puolelta, sillä ennen rataa kokeilin ulkona ja Kiki ei kestänyt takaaleikkausta kepeille. Työn alle tämäkin. On se sen joskus kestänyt. Tämän jälkeen liian voimakas ohjaus esteelle ja Kiki kaarratti. Puomi oli sen sijaan yllätyksekseni hyvä! Sitä pelkäsin eniten, että se on hidas.. Loppurata meni kivasti. Pienestä taas oli kiinni.
Toka agirata vaikutti taas kivalta. Putkiansoja riitti, sillä kaksi putkea vierekkäin. Alkuun oli suora, jossa sai kivasti etumatkaa ja se helpotti oikean putken pään löytämistä. Keinukin oli ok, ei liian hidas. Ja sen jälkeen löydettiin taas oikeat putken päät! Jee! Ei oo muuten ihan niin itsestäänselvää meille. Keppien mokailut ennen kakkosrataa painoivat mielessä ja siksi tyrkin Kikiä kepeille todella painokkaasti. Liian painokkaasti.. Se oli jo hakemassa oikein, mutta törkkäsin vielä vähän ja se ihmetteli että mitä tässä oikein piti tehdä. Siitä vitonen. Ohjaaja häiritsi koiraa.. Tulin maalin manaten itseäni ja mentori siinä sitten että nyt henkistä valmennusta. Et voi manata yhtä virhettä kun kaikki meni muuten juuri niin kuin olit suunnitellut. Ja olin todella tyytyväinen viimeiseen rataan. Siinä meidän normaali yhteistyö taas löytyi! Kaksi ekaa rataa oli ihme säätämistä eikä todellakaan sitä yhteistyötä jota yleensä tehdään. Ehkä Kikillä juoksujen jälkeinen aika vaikuttaa, vaikka sillä ei yleensä muuten olekaan valeraskautta ainakaan näkyvästi. Tai mikä lie se syy olikaan. Siksi olin erittäin iloinen vikan radan meiningistä ja siitä että todella taas tehtiin yhteistyötä. Kiva että virheet tulee pikkujutuista yleensä.
Toisaalta tekisi mieli kisata ja hioa yhteistyötä, toisaalta tekisi mieli saada ensin puomi ja keinu nopeaksi ja alkaa harjoitella juoksu-aata. Sinänsä vaikka kontaktit saisikin nopeiksi, niin kyllä se yhteistyö ja mun oikea aikaisuus enemmän taitaa painaa tässä vaakakupissa. Nopeat kontaktit ei takaa hyvää aikaa mikäli se perusta eli ajoitus ja rytmitys ei ole kunnossa. Kiki tykkää kaarrattaa jos en ole ajoissa valssaamassa ja niinhän sen pitääkin tehdä. Toki jotain teknisiä juttuja pitää hioa kuten kepeillä häiriön sietoa jne. Kikin vauhtihan on tällä hetkellä todella riippuvaista mun vauhdista. Olen nyt alkanut pyöräilemään töihin joten uskallan toivoa että mun kunto paranisi ja sitä kautta liikkuisin radalla nopeampaa!
