Isoin muutos on ehdottomasti muutto! Viime torstaina koirat lähtivät hoitoon, jotta me saatiin rauhassa pakata loput tavarat muuttolaatikoihin ja purkaa kaapit osiin jne. Hyvä kun kaksi ihmistä mahtui pienessä kaksiossa liikkumaan sen levällää olevan tavaramäärän keskellä, saati sitten jos koirat olisivat olleet siellä jaloissa pyörimässä ja ihmettelemässä mitä tapahtuu. Hyvät oltavat niillä oli hoidossa ollutkin. Olivat molemmat nukkuneet sängyssä, mikä ei kotona ole sallittua. Oikein luksusloma!
Perjantaina muuttoautot kurvasivat heti aamusta pihaan ja niin näppärästi neljän tunnin kuluttua kaikki tavarat oli jo kannettu uuteen kotiin. Meidän uusi koti on ihana! Pieni kaksikerroksinen rivari! Onhan meillä pieni pihakin, mutta ehdottomasti isoin plussa koirien kannalta on 10 minuutin kävelymatka metsään, josta pääsee keskuspuistoonkin! Vajaa viikko ollaan asuttu täällä ja metsää on tullut kyllä heti hyödynnettyä. Kyseessähän on sama metsä, jonne ajettiin autolla metsälenkille päästäksemme, joten tutut reitit on kyseessä. Tietysti nyt pitää alkaa kartoittamaan uusiakin polkuja.
Koirat pääsivät uuteen kotiin perjantaina. Eivät ne sen kummemmin ihmetelleet. Kikistä kyllä sen huomasi, että se tekeytyi todelliseksi perskärpäseksi. Jos joku meni yläkertaan, oli Kikin aivan pakko kipitellä perässä. Alakertaan ei sen mielestä voinut millään jäädä. Tämä iholla olo näkyikin sitten lauantaina, kun koirat jäivät hetkeksi keskenään. Kikin oli aivan pakko vähän haukkua ja ulvoa, sekä päivystää ulko-ovea. Onneksi videoitiin ensimmäinen yksinolo, sillä siitä alkoi tehokas pikakertaus yksinoloon. Tuli muuten avattua muutama kerta ulko-ovea, kilisyteltyä avaimia, käytyä pikaisesti ulko-oven takana kääntymässä jne. Portit otettiin käyttöön, jotta yläkertaan voi mennä ilman perässä hiihtävää Kikiä. Jos Kiki tuli ylös, halusi Lili tietysti myös messiin, eikä sen vielä tarvitse portaita ravata edestakaisin. Kumman nopeasti se kyllä oppi ne kiipeämään lähes ylös asti, kun tuli kiire muiden perään.. No nyt voin varmaankin jo huokaista helpotuksesta yksinolon suhteen. Sunnuntaina Kiki jäi rauhassa kotiin ja samoin alkuviikon yksinolot ovat menneet hyvin. Kiki tarvitsi vain (onneksi!) pienen pikakertauksen siitä, miten ollaan uudessa paikassa yksin. Videoiden perusteella koirat syövät ensin luut, painivat, nukkuvat ja sitten taas painivat. On niin ihanaa katsoa miten niillä on seuraa toisistaan ja leikkivät ihan samalla lailla myös yksinäänkin!
Lili on kovasti kasvanut. Se sai tehosterokotteen ja rabieksen eri kerroilla, ja nyt on siis kaikki rokotukset sekä passi hommattu. Jälleen pyysin eläinlääkäriä vilkaisemaan Lilin silmiä, kun ne välillä rähmii mun mielestä liikaa. No ei niissä ensin mitään näkynyt, mutta vilkkuluomen alla kuitenkin jotain rakkulaa ja Lili sai kahdet tipat silmiin. Ahkerasti ollaan nyt laiteltu ensin yhdet tipat aamulla, sitten toiset tipat, kolmannet tipat illalla ja vielä neljännetkin tipat illalla. Lilillä muuten kasvaa tosi kummallisesti lähes silmän sisältä karvat. Eläinlääkäri kuunteli mun juttua karvan kasvupaikasta epäillen, mut totesi itsekin et kyllä ne nyt vähän kummalisesti kasvaa. Mun karvasilmä!
Lilin kasvun huomaa siitäkin, että nyt kun ovat olleet pitkän päivän keskenään, niin ulospäästyään sillä on sellaista koikkaloikka -meininkiä. Selvästi tarttee päästä purkamaan energiaa. Ja sitä energiaa myös riittää. Sunnuntaina ja maananataina käytiin metsälenkillä ja Lilissä ei väsymyksen merkkejä näkynyt. Lisäksi se on aivan villinä kiipeilemässä kallioilla, välillä aivan päätöntä menoa, että piti ottaa se hetkeksi hihnaan ettei riko itseään hyppimällä kallioilta..
Tiistaina Lili pääsi ensimmäistä kertaa mukaan koirauimalaan. Uittajaa ei harmillisesti saatu tälle kerralle, joten oli tarkoitus Lilin olla vaan mukana tutustumassa. Rohkeasti se meni altaalle ja leikki palloilla. Isompien hypätessä rampilta uimaan hyppäs tuo pieni perässä. Ja sitten se ihmetteli mihin maa katosi! Autoin sitä vähän nousemaan rampille ja sitten laitoin pelastusliivit sille päälle. Että ois kai pitänyt arvata miten tässä käy! Vaikka Lili onkin hieman harkitsevainen, niin on se myös tosi rohkea! Muutaman muunkin kerran se plumpsahteli veteen, mut se ei näyttänyt haittaavan. Seuraavalla kerralla Lili pääsee sitten uittajan kanssa ihan niin kuin oikeasti uimaan niin että joku myös näyttää miten siitä rampilta mennään uimaan ja tullaan pois. Ikävin juttu uimalassa oli ehdottomasti föönaus. Fööni meinas syödä pienen koiran! Ainakin jos pienen koiran mielipidettä kysytään se oli aivan hirveetä!
