tiistai 30. huhtikuuta 2013

Piippaava himouimari

Aina koirauimalaan mennessä Kikistä kuoriutuu malttamaton piippaava otus. Se ei vaan voi käsittää miksei altaaseen pääse heti! HETI! HETI! Ei jaksa odottaa, ei voi odottaa... Piip PIIP! Sitten kun sinne altaaseen pääseen, niin ei ole enää mitään ongelmaa. Tän mä vielä kestän, sillä ei se missään muualla samaan malliin piippaile, niin en jaksa tehdä siitä ongelmaa. Agilitytreeneissä tai kisoissa hermoja ja keskittymiskykyjä Kikkiäisellä onneksi riittää, se on hyvä se! Oltiin siis keskiviikkona uimassa ja tällä kertaa Kiki hyväksyi takaboksiin seurakseen Kaapon. Kyllä - takaboksin herruus on muuttumassa hiljalleen tarpeen vaatiessa jaetuksi herruudeksi. Näköjään tutut koirat on tarpeeksi hyviä kavereita ja ne saa matkustaa Kikin kanssa.

Vapun kunniaksi käytiin tekemässä heti aamusta omatoimitreenit Sporttiksella. Ohjelmassa oli putki-puomi erottelut, jotka meni ihan kivasti muutamien epäonnistuneiden suoritusten jälkeen. Pystyin jopa tekemään niin, että lähetin Kikiä välillä itseäni lähempään päähän putkea ja välillä kauempaan. Ei tää vielä varmaa ole, mutta jatketaan harjoituksia.

Ihan alussa Kiki meni kepit omatoimisesti oikein. Satuin siis kävelemään keppien vierestä ja sinnehän se koira meni, ja oikein hienosti menikin. Palkaksi lensi lelu. Tein keppejä lähettämällä kauempaa, ja sitten hölkkäsin Kikin rinnalle. Hyvin se kesti tämänkin! Jau! Molemmilta puolilta siis hölkät Kikin vieressä. Ja hypyn kautta siis mentiin kepeille. Eilen tein meidän kerrostalon pihalla niillä kuudella kepillä kauempaa lähetyksiä, ja ensin Kiksu jäi vähän ihmettelemään. Sitten se sai homman nimestä kiinni, kun kepo oli palkkaajana heittämässä lelua keppien jälkeen. Tässäkin on siis kehitystä tapahtunut. Aiemmin Kiki ei olis kestänyt palkkaajan seisomista keppien jälkeen, vaikka se palkkaaja ei olis sille kertaakaan heittänyt mitään lelua. Nyt sillä oli hienosti suunta eteen, eikä todella tuijotellut palkkaajaa, vaikka varmasti tietää, että sieltä se lelu sitten lentää.

Tulipa sitten samalla harjoiteltua häiriössä keppejä ja muutakin treenaamista. Ei näyttänyt Lauran ja Rokin tekeminen häiritsevän Kikiä, kun ei ollut piippaavia leluja tai hihkumusta koiran palkitsemiseen. Tollasta se kestää hyvin, että toiset tekee rauhassa ja sitten kun me tehdään tarpeeksi vauhdikkaita juttuja, niin ei kerkeä miettiä toisen koiran lelujen varastamista tms..

Illalla sitten vapun viettoon ystävien luo. Kiki pääsee mukaan. Mahtaa olla väsynyt illanvieton jälkeen, kun on vielä alla eilinen uinti ja tämän päivän treenit metsäpyrähdyksineen.


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Tyylinäyte perjantain treeneistä

Tehtiin keppien lisäksi takaakierto sokkareita ja vähän muutakin.


Tässä itse hölköttelen, kun olis pitänyt juosta. Viimeisimmässä menossa pistelin sitten menemään ihan kunnolla, enkä jäänyt varmistelemaan, niin olipahan taas erinäköistä menoa. Pitää uskaltaa luottaa et Kiki hoitaa hommansa, eikä varmistella liikaa. Vikassa vedossa tein myös puomia ennen olevan hypyn sokkarilla ja sekin toimi oikein hienosti!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Koiravalokuvausluento ja treeniä

Nani Härkönen kliks järjesti luennon koiravalokuvauksesta. Nani järjestää siis Kuono ja Tassu koiravalokuvauspäiviä. Ehkä Kikikin joskus pääsee Nanin kameran eteen.. Muutamia seikkoja, jotka jäi mieleen ja joihin olen ajatellut itse kiinnittää huomiota.

- Opeta koira pysymään paikoillaan!



-Minkä tyyppistä valo on – paistaako suoraan, pilviverhon läpi. -> paras valo aamu- ja iltahämärässä kun aurinko on nousemassa/laskemassa, jolloin se paistaa matalalta
-Vastavaloon kuvaaminen vaatii harjoittelua. Turvallisinta on asettaa kohde valonlähteen eteen (kokeile ikkunan edessä kuvausta – tasoittaa ihoa jne.)
-Kuvaa koira niin, että metsänreuna on taustalla. Tumma tausta antaa kontrastia
-Paras kuvauskeli on puolipilvinen sää. Hakeudu varjoon auringonpaisteella
-Valon määrää rajoitetaan suljinajalla, jos on paljon valoa


-Ohjaavat linjat – mihin katse kiinnittyy: tiet, polut, puut ym. Eivät saa katkaista kuvattavaa nivelten kohdalta. Myöskään horisontti ei saa katkaista kuvattavaa.

Toisto / rytmi
-valopylväät, puistonpenkit, kivet
- aseta koira toistuvien asioiden eteen / lähelle


Kameran ruudun voi jakaa 9 ruutuun. (Joissain kameroissa saa laitettua säädöistä). Ruudut muodostavat 4 leikkauspistettä -> tärkeät asiat leikkauspisteisiin, esim. katse.

Suunnittelu, siivous, somistus
-Siivoa oksat, risut yms. jo ennen kuvan ottamista pois. Vie aikaa poistaa ne kuvasta..
-Taustalla ei saa olla hälyä

 Vinkki: Laita koiran etujalat kaatuneen puunrungon / kannon päälle, se antaa ryhtiä, kuvaa siinä


Liikkuvaa koiraa kuvatessa tarvitaan vähintään 1/500 nopeus.

Eli tässä jotain. Nyt vaan kamera mukaan ja metsään.  Tuosta listasta puuttuu apukädet, lelut, namit ja koiran huomion saamiseksi esim. pilli tai jotain rapisevaa. Voisi kyllä joskus ihan suunnitella ottavansa kuvia ja etsiä hyviä paikkoja. Muutamia hyviä kohtia tulee kyllä jo mieleen metsälenkin varrelta. 


Torstaina oli taas itsenäiset treenit ja olin suunnitellut tekeväni puomia vauhdilla, sekä 4 keppiä vaikeuttaen hieman sisäänmenokulmia. Kiki pursusi energiaa ja osoitti sen haukkumalla mulle ja lelulle. Hetken odotin, että se kokoaa itsensä ja sitten alettiin tekemään. Vedätin puomilla niin, että juoksin lujaa koko matkan ja vielä paljon ohi. Kiki jäi tosi hienosti kontaktille. Palasin aina palkkaamaan sitä, sitten kävelin pidemmälle ja vapautin vasta sieltä. Hyvin toimi. Tuli hyvällä vauhdilla ja jäi kontaktille. 

Keppejä kokeilin neljällä niin, että laitoin ekaan väliin ohjurin ja ohjasin Kikin keppien vasemmalta puolelta tiukasta kulmasta niille. Se tajus homman nimen ja muutamien kertojen jälkeen jätin ohjurin pois ja edelleen homma toimi. Olen niin iloinen keppien edistymisestä! Homma toimii (kop kop) ja Kikin taidot kehittyy! 

Muutamat keinut tehtiin myös, eikä siinäkään mitään ihmeellistä. Pidin targettia vielä edessä, kun ei oltu vähään aikaan tehty keinua, mutta ei sitä olis kyllä joka kerta tarvinnut.

Muuten sitten humputeltiin ja mentiin niitä esteitä mitä siellä nyt sattui olemaan..

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Keppihifistelyä

Ostin taas ylimääräiset treenit tälle viikolle, sillä kohta vaihtuu treenihalli ja sen myötä joudumme eroon verkkokepeistä. Nyt ollaan siis muutamia kertoja verkkokeppien avulla siedätetty Kikiä kestämään erilaisia häiriöitä sen tehdessä keppejä. Kikin kanssa kun on aloitettu verkoilla, niin noi on sille tutut ja hyvä tuki, kun Kiki saa tilaisuuden miettiä, eikä epäonnistumisia tule.

Tässä muutamia eri vaiheita, joita tehtiin. Ensin lähetin ja kävelin.
 

Seuraavaksi juoksin ohi

Sitten lelu oli häiriönä keppien puolessa välissä
'
 
Seuraavaksi mentiin tavallisille kepeille, joille lähetin Kikin putken kautta. Kävelin vieressä. 

 
Ja vielä vika kerta niin, että hölkkäsin vieressä, eikä se näyttänyt Kikiä haittaavan! Jee!!

 

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kirkkonummella mölleissä

Nyt kun kerran kerätään kokemuksia, niin kerätään kunnolla. Mentiin Kirkkonummen KKK:n kisoihin, kun se on taas erilainen paikka ja eri esteet, tulee hyvää harjoitusta. Tavaksi en aio ottaa kaksia kisoja yhdessä viikonlopussa. Rata oli tuolla kiva ja kisapaikalla muutenkin hyvä meininki. Verkat sai tehtyä helposti hallia ympäröivillä hiekkateillä ja hallin vieressä oli kenttä, jossa oli muutamia esteitä. Ehkä kesäkisoissakin on mahdollisuus laittaa verkkaesteitä tarjolle, kun halleihin niitä harvoin radan lisäksi mahtuu.

Ekalla radalla puomilla Kiki näki puomin vieressä maassa jotain ja meni haistelemaan. Tämä ei ole sille tyypillistä, joten annoin anteeksi. (Ei ole mielestäni KOSKAAN tehnyt noin aiemmin, ei treeneissä eikä kisoissa). Aalta se hieman lipsu, mut ei varastanut. No sitten se rykäsi myöhemmässä vaiheessa puomille puomin toisesta päästä, joten tuli HYL ja sain tilaisuuden ottaa taas koko rahan edestä. ;) Mentiin puomi uudestaan pariin kertaan, että sain haluamani kunnon 2on2offin Kikiltä. Loppuun juostiin kivasti ja ehdin tehdä muurilla sokkarin, niin kuin olin suunnitellutkin. Hauska muuten oli, että kisakaverina ollut Laura sanoi, että aan jälkeinen kaarre näyttää siltä, että koira saattais haluta karata puomille. Että Kiki jos lähtee puomille, niin se on parilla askeleella siellä, kun taas Lauran minikoiran ehtis kutsua pois, jos se päättäis lähteä puomille. Kiitos vaan Laura manauksesta. ;) Niinhän Kiki sitten sinne puomille päätti haluta.


Toisella radalla oli tarkoituksena olla palkkaamatta kontakteja, jos ne menee hyvin. Puomi meni hyvin, ja autoinkin siinä himmaamalla itse reilusti. Aasta Kiki juoksi läpi ja sen jälkeen Kiki kääntyi katsomaan mua, "mitä seuraavaksi?" No koska olin tehnyt periaatepäätöksen, että jos kontaktit ei mene niin kuin haluan, niin otetaan uudestaan ja palkkaa. Siinä tehtiin pari kiemurat ennenkuin päästiin aalle asti ja loppu meni taas kivasti. Selvästi loppusuoralla Kiki uskalsi juosta kovempaa maaliin tällä radalla, kun tiesi mikä on homman nimi. Ihanneaika alitettiin ylimääräisistä kiemuroista huolimatta. Eli HYL tästäkin. Nyt ollaan kuitenkin monta kokemusta rikkaampia ja päästään tekemään kaikki mokat mölleissä, joissa asian voi sitten korjata. Ykkösiin mennään sitten toivottavasti tekemään hyviä ratoja, eikä mokailla joka kerta. ;)



Näin jälkeenpäin ajateltuna luulen, että ensimmäistä puomia (kun se meni haistelemaan jotain) lukuunottamatta kontaktit ja aan liukumiset saattaa hyvinkin johtua siitä, että eilinen kisa painoi Kikin jaloissa. Silti oli hyvä ottaa uudestaan ja palkata, sillä nyt mä uskon sen, että jos koira saa tilaisuuden juosta läpi kontakteista, niin senhän se helposti oppii tekemään kisoissa. Yritän nyt todella pitää samat kriteerit kisoissa, kuin treeneissä. Tietenkin niin, että kisoissa autan Kikiä onnistumaan vielä tässä vaiheessa.

Huomenna on ansaittu lepopäivä! Hierojaakin yritin varailla Kikille, että päästäis tarkistuttamaan sen kroppa.

Eilen Kiki hyväksyi Jekun Omaan Valtakuntaansa eli auton takaboksiin kanssaan kisoista takaisin tullessamme. Tänään Hänen Korkeutensa yritti mutista vastaan Valtakuntaan tunkeutujaa vastaan, mutta mutinoita ei otettu huomioon ja Jekku astui jälleen Kikin Omaan Valtakuntaan. Tietyt koirat Kiki hyväksyy Valtakuntaansa ja näitä tyyppejä saa kyllä tulla lisää. Usein mennään kimppakyydeillä treeneihin ja kisoihin, niin se on aika kätevää pistää takakonttiin muutama koira. 

Jälkikirjoitus:
Eilen Kiki nukkui ja lepäsi kisojen jälkeen paljon. Välillä heitteli lelua itsekseen ihan hetken. Nyt se on pitkin iltaa touhunnut itsekseen lelujen kanssa. Eikö sitä väsytä? Äsken se söi aiemmissa kisoissa voittamaansa lelua paloiksi, ja sitten heitteli palasia ympäri kämppää ja sohi niitä tassulla maton alle..

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Möllikisoissa harjoittelemassa

Agiohjaajalta saatiin neuvoksi, että möllikisoissa voisi ensimmäisen radan mennä kisanomaisesti ja tokan radan palkata kontaktit. Ihan vaan vahvistaa kontakteja, että kisoissakaan niistä ei karata liian aikaisin. Toinen vinkki oli, että jos menee pieleen, niin sitten harjoitellaan ja otetaan uusiksi vaikka muutaman edellisen hypyn kautta. Tän opin kantapään kautta viime Tehis cupissa. Tai siis mietin myöhemmin, että MIKSI, oi MIKSI en ottanut epäonnistunutta kohtaa uudestaan, sillä sitä vartenhan möllikisat ovat! Kuulemma möllikisoissa pääasia ei ole voitto tai palkintosijoille pääseminen, vaan harjoitus. (Eikö?!) Näillä sitten mentiin. Rata olikin mielenkiintoinen möllirata. Siinä oli putki - a - erottelu niin, että periaatteessa jos valitsi järkevimmän ohjauslinjan, niin koira piti lähettää itsestä katsoen putken kauempaan päähän. Jep jep. Perus möllirata. ;) No onneksi oltiin harjoiteltu vihdoin putki - puomi - erottelua pari viikkoa sitten, eli oli selvä taktiikka, miten sitä koiraa sinne putkeen tyrkätään. Täytyy sanoa, että mä harvemmin opin ja sisäistän treeneissä tehdyt asiat ihan kerrasta, että ei se tekniikka ihan selkäytimessä vielä ollut. Siksipä päätin tehdä sokkarin muurille, jotta pääsisin tekemään putkelle ohjausta sieltä putken suun puolelta. Tähän se eka rata sitten kosahti. Juoksin aivan liian hiljaa ja olin aivan liian myöhässä sokkarin jälkeen ja kadotin koirani. No otettiin sitten se pätkä uudestaan ja ehdin tehdä sokkarin, mutta olin jäljessä ohjaamassa putkelle. Tai kun sitä vauhtia oli, niin mun olis pitänyt vaan uskaltaa lähettää se sieltä kaukaa putkelle. Kun ei ole vielä niin tuttua juttua tää, niin eipä sitten tullut lähetettyä. Siinä matkan varrella Kiki ehti vähän haukahdella ratatyöntekijälle, kun se ei varmaan hetkeen tiennyt mitä tässä pitikään tehdä, niin haukahteli sitten mennessään.
Tokalla radalla olin päättänyt palkata kontaktit. Hoin itselleni, että nyt ollaan harjoittelemassa. ;) Siinä sitten tultiin vauhdilla puomille, enkä itse mennyt tarpeeksi läheltä puomia, joten Kiki kiipes puomille viistosti, ja koska noi ei oo Smartin tutut esteet, vaan liukkaat esteet, niin se tipahti puomilta kun ei kynnet vaan pitäneet. :/ Ei tipahtanut onneksi korkealta. Kiki näytti olevan ok ja pakkohan se oli ottaa uudestaan, ettei jää mitään kammoa. Otettiin edellisen hypyn kautta ja ihan normaalisti se lähti puomille. Tässä vielä isompi syy palkata puomin kontakti, kun toinen tipahti. Putki - a - erottelun päätin nyt tehdä toiselta puolelta, ettei tarvi tehdä sokkaria ja olin taas jäljessä. Siinä sitten tehtiin jos mitäkin kuviota ja otettiin uudestaan ja uudestaan. Palkkasin myös aan kontaktin. Että tulipahan harjoiteltua! Kerrankin siis harjoiteltiin ihan koko rahan edestä. Ja noita putki - kontaktierotteluja pitää harjoitella itsekseen. Ei voi vielä osata tollasta. Tuli muuten aika monta hyllyä tosta kohdasta.



Täytyy nyt tunnustella Kikin kroppaa ja seurailla tuleeko sille jotain jumeja tuosta tipahtamisesta.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Mahtitreenit!

Kaveri soitti ja kysyi päästäänkö tuuraamaan agitreeneihin. No mehän päästiin (aikamoisen koirauimalan käyntien säätämisen jälkeen, mut silti). Pyysinkin keppitreenin jatkamista, kun viime perjantaina oli tosiaan puhe, että verkot takas ja koiralle taas muistutus itsenäisemmästä työskentelystä sitä kautta. Mun piti lähettää Kiki parin hypyn kautta verkoille, niin että oikeasti jäin muutaman metrin päähän ensimmäisestä keppivälistä ja törötin siinä hievahtamatta. Alkuun mun oli aivan mahdoton jäädä noin kauas, kun jalat vaan vei mua kepeille.. Sitten jossain vaiheessa mun napa (ja jalkaterät) oli menossa jo keppien suuntasesti, vaikka ne olis pitänyt suunnata siihen ensimmäiseen keppiväliin. Tää agility olis varmaan tosi helppoa, jos ohjaaja osais! Kiki teki kyllä työtä käskettyä ja tykitti keppejä kivalla vauhdilla. Lelu lensi palkaksi keppien suorituksesta. Ei sitä kiinnostanut missä mä oon, kun tajus että saa rallata lelun kanssa keppien jälkeen! Hyvä niin! Raukka oli ihan läähkäpuuhku keppitreenin jälkeen lelun rallattelusta..

Sitten tehtiin putkijarruja, eikä niissäkään mitään ongelmaa ollut. Paitsi taas mulle oli vaikeeta liikuttaa kättä takaa eteen. Ajatella miten se voikaan olla vaikeeta. Tarkoituksena oli siis palkata koira ei niinkään jalkojen liikeellä, vaan että käsi lähtee takaa eteen ja palkka siinä koiralle. Ehkä hieman auttoi, kun olin nähnyt edellisten treenaajien tekevän tätä samaa. Tajusin mitä siinä haetaan, vaikka ei se toteuttaminen silti ollut niin helppoa. Kiki reagoi hyvin suhinoihin putkijarruna.

Vähän jäi vielä aikaa, joten sitten juostiin rataa. Tosiaan pääosassa oli kepit, että rataa tehtiin vaan se mitä ehdittiin. Mutta sekin meni tosi kivasti! Putkijarrujen lisäksi radassa oli myös takaakierto + päällejuoksu ja mitähän kaikkea. Tuli taas muistutusta ylävartalon kääntämisestäkin. Puomi meni mun mielestä siinä mielessä kivasti, että sain juosta suht reippaasti yli puomin ja Kiki pysyi kontaktilla. Siitä palkattiin. Harjoitella pitää vielä nopeaa puomia, vaikka olisinkin jäljessä. Vedättämällähän sitä vauhtia kyllä löytyy, mutta en tiedä mitä tapahtuu jos jään todella paljon jälkeen.. No harvoinpa kai sellasta ohjausta kisoissa on pakko ottaakaan.

Treeneissä oli puhetta eri kisapaikoista ja kyselin sitten kivoja ykkösluokkien tuomareita. Näillä tuomareilla on kuulemma yleensä aika mukavia ykkösluokkien ratoja: Ritva Herrala, Anne Savioja, Seppo Savikko, Esa Muotka, Salme Mujunen (paitsi Salmen radoissa pitää kuulemma pystyä juoksemaan LUJAA!). Nyt voisinkin vähän katsella noiden tuomaroimien kisojen ajankohtia kesällä. Täytyy sitten pyydellä vapaata töistä sen mukaan. Lisää vinkkejä kivoista ykkösratojen tuomareista saa antaa!

maanantai 15. huhtikuuta 2013

3. kerta osteopaatilla

Viimeksi oltiin Kaiperlan luona joulukuun puolivälissä. Helmikuussa oli tarkoitus mennä, mutta sitten mun työharjoittelun takia siirsin aikaa, sillä Kikillä ei nyt mitään akuuttia ollut. Menomatkalla bussissa ilmeni pientä piippausta ja tärinää. Ei olla taas vähään aikaan matkustettu bussilla, joten sitä pitää ilmeisesti taas ottaa ohjelmaan ihan muuten vaan.

Kaiperlan käsittelyssä Kikin suhtautumisessa ehkä yllättävää oli, että etulavat tuntuivat olevan herkkä paikka. Aiemmin lantion alue on ollut herkkä ja sitä käsiteltäessä Kiki on kierähtänyt selälleen väistääkseen herkän alueen käsittelyä. Kaiperlan mukaan ennen heikompi vasen takajalka on nyt vaihtunut vahvemmaksi. Todennäköisesti vasen useammin hypyissä ponnistaa. Täytyy katsoa videoita näkyiskö toi niissä. Pahoja jumeja ei ollut, tai ainakin Kikin keho reagoi käsittelyyn hyvin. Tosiaan vasenta takajalkaa piti käsitellä, kun kierteisyys lihaksissa kuulemma rasittaa polvea. Mehän ei olla koskaan saatu  mitään agitaukomääräyksiä, eikä saatu nytkään. Hyppytekniikkaa voisi olla hyvä tehdä, mutta kuulemma nuoren koiran kanssa lantion painopisteet saattaa muuttua ja puolierot vaihtua, että sinänsä ei ole mitään huolta. Edelleen paljon liikuntaa vapaana tulee harjoittaa.

Kyselin, että voiko turkin ajeleminen pari viikkoa sitten vaikuttaa jumien ilmaantumiseen, kun Kiki selvästi hakee lämpöä. Sanoi että voihan sekin olla, toiset on herkempiä. Toisaalta pakko se oli ajella, kun Kikillä alkoi olla sisällä niin kuuma ja varsinkin treeneissä hiki heti. Kyselin agilityyn liittyen, että mites se kisauran aloittaminen ja sille ei kuulemma ole mitään estettä. Että ei kannata kiirehtiä, koska Kiki on sen oloinen koira, että sille täytyy antaa aikaa kasvaa. Totesi kuitenkin, että täytyyhän meidän kisoissa alkaa käydä (eikä odottaa hamaan tulevaisuuteen), jos meinaan aktiivisesti jossain vaiheessa kisata. Tärkeintä on kisata harvoin, ettei hyppyjä tule sitten aivan liikaa. No edelleen meillä ei ole kiire ja vaikka kesällä on tarkoitus aloittaa kisaura, niin varmaan mun kesätyötkin estää liian usein kisaamisen.

Takas tullessa Kiki malttoi jo olla rauhallisemmin bussissa. Viereisellä penkkirivillä istui mies, joka kovasti kyseli Kikin rotua ja nimeä ja tykkäs jutella koirista. Ilmeisesti hän on miettinyt koiran hankkimista. Nyt on kyllä bussimatkojen, kaupunkikävelyn ja osteopaatin käsittelyn väsyttämä koiruus. Tää ilta otetaan ihan rauhassa.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

putki-puomi erottelua + videot koirien vaihdosta

Erottelutreeniä olin odottanut innolla! Ei ollut mitään käsitystä, miten koiran saisi valitsemaan kartturin haluaman esteen. Tai tietenkin se, että jalat on menossa sinne minne sen koiran haluaa. Kuivaharjoiteltiin hyvä tovi, että miten vartaloa kääntämällä ja KÄVELEMÄLLÄ tehdään rytmin rikko ja siitä ohjataan koira ensin putkeen kädellä ja jalkojen suunnalla. Puomille ohjataan taas jalkaterät puomin suuntaan ja ilman käsiä. Teoriassa ok ja selvä. No tehtiin siinä pieni ratapätkä josta sitten putki-puomi erottelulle. Ja ei se ollutkaan selvä juttu. Vaikeinta oli käveleminen. Miten agiradalla voisi kävellä? Aivan liian vaikeeta. Mukamas on aina kiire, vaikkei olekaan.. Ensimmäisellä kerralla en tehnyt juuri mitään, tai ehkä käänsin ylävartaloa, mutta en jalkoja, joten puomillehan Kiki sitten rykäs. Sitten mun piti harjoitella ristiaskeleiden ottamista, jotta sain oikeasti sen rytmin rikottua. Enkä vieläkään osannut kävellä... Tässä välissä nähtiin mitä kummallisempia kuvioita, kun Kiki kiemurteli mun kääntyillessä eikä tiennyt ollenkaan minne mä sitä ohjasin. Tulipa ainakin opittua kantapään kautta. :) Olishan se liian helppoa eikä niin opettavaista jos menis kerralla putkeen. Tässä Kiki menee puomille, kun en anna selviä vinkkejä. Ja oon myöhässä.. Lisäksi harjoiteltiin takaakiertoa merkkauksineen. Että käsi vetää ison kaaren vetäen koiraa perässään. Näitä juttuja mitä pitää taas harjoitella itsekseen.
Onnistunut yritys

Sitten mä vielä harjoittelin sitä kävelyä. Koira alkaa olla jo super väsynyt.

Oli taas niin hauskat treenit! Meitä oli vaan kolme joten aikaa riitti. Tehtiin näitä juttuja ennen vielä keppejä. Sain ohjeeksi laittaa nyt verkot / ohjurit hetkeks takas, jotta pystyn itse juoksemaan ja vaikka heittämään lelun valmiiks eteen ja Kikin tehtävä on jatkaa keppejä vaikka mitä tapahtuis. Siksi siis verkot tai ohjurit hetkeks takas.

Kevään möllikisoissa sain luvan mennä kisaavien rataa, että päästäis harjoittelemaan keinua ja keppejä radalla.

Pitäis kai tässä kevään mittaan mennä match show`hun harjoittelemaan näyttelyjuttuja. Että pääsis sitten virallisiin näyttelyihin hakemaan sitä H:ta. Virallisiin ehkä joskus talvella kun on turkkia. Kesällä tulee kuitenkin ihan mukavuussyistä pidettyä turkkia lyhyenä.

Koirien vaihdossa mä sain tiimikseni Jekku-russelin. :) Toinen on niin pieni.


Tässä Laura menee Kikin kanssa. Ja huomattavaa on, että mä tein saman ohjauksen Jekun kanssa tokalle putkelle, josta Jekku ei mennyt putkeen, mutta tässä Kiki menee.

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Uintia, hoitotäteilyä ja treeniä

Keskiviikkona Kiki pääsi Kaapon kanssa uimaan. Pari viikkoa tais taas vierähtää viime uintikerrasta. Oispa kiva jos kohta pääsis mereen uittamaan koiraa!On aika paljon helpompaa uittaa lyhytturkkista koiraa - sen kuivaaminen on niin nopeeta ja helppoa.

Uinnin jälkeen ihmettelin Kikin hengaillessa eteisessä, että mikähän sillä on. Kiki alkoi vinkumaan ja kun aloin vetää vaatteita päälle lähteäkseni sen kanssa ulos alkoi se kiertää kehää eteisessä ja lopulta raapi tassulla ovea. Sellaista Kiki ei tee ikinä. Juostiin raput alas ja hirveä pissahätähän sillä oli. Yölläkin piti viedä sitä ulos.. Mietin jo, että onko sillä virtsatietulehdus, mutta ilmeisesti se oli vain uidessaan juonut paljon vettä, koska nyt se on taas ok. Ei oo ennen ollut tollasta uinnin jälkeen.

Torstaina päästiin hoitotädeiks, kun oltiin hoitamassa kummipoikaa koko porukalla. Kummipoika on kohta 8 kk ikäinen ja kova meno hänellä on. Kiki on nyt tyytynyt kohtaloonsa ja osaa hienosti väistää lapsen tullessa sitä kohti. Jollei halua joutua lapsen käsittelyn kohteeksi saa koira väistää. Tän Kiki on sisäistänytkin ihan hyvin. Sen sijaan kummipojan lelut olis Kikin mielestä aivan ihania, ne on varmaan sopivasti kuolassa ja tuoksuu siksi aivan ihanalle. Lisäksi vinkulelut on Kikin mielestä vähintäänkin hänen.



Omatoimitreeneissä tehtiin taas keppejä. Alussa Kikillä oli niin paljon vauhtia, ettei se vaan kerennyt taipua joka väliin. Sitten kun malttoi keskittyä meni hyvin. Kokeilin myös hölkätä sen vieressa ja ensimmäisellä kerralla Kikin rytmi sekosi ja se liukastui. Tätä tapahtuu - jos Kikin rytmi sekoaa se alkaa liukastelemaan ja sitten jää joku väli suorittamatta. Aina seuraavalla kerralla kyllä korjaa. Laitoin ensimmäiseen väliin ohjurin, kun otin keppejä hypyn ja kaaren kautta niin, että olin itse oikealla. Hyvin sujui.

Lopussa tehtiin helppo 7 esteen rata, jossa oli vaan hyppyjä ja putkia. Meitä oli neljä treenaamassa ja arvottiin koirat jokaiselle. Oman kanssa ei tietenkään saanut mennä. Hauskasti meni niin, että minikoirien omistajat saivat medi- ja maxikoirat ja toisinpäin. Mä menin russeli Jekun kanssa. Hyvin se lähti mun mukaan ja totteli niitä käskyjä, joita Kikin kanssa käytän. Yhteen putkeen en saanut sitä ekalla lähetettyä, kun oma liike loppui. Kikihän olis kyllä tälläsestä mennyt (ja menikin toisen ohjaajan kanssa). Mutta oli tosi hauskaa kokeilla vieraalla koiralla! Jekku on niin pieni, niin teki kyllä mieli alkaa lässyttää sille. :D Ai niin videoo tulee sitten myöhemmin.
Saatiin tutuilta kunnon pakkaus treeninameja!




keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Pettymysten pettymys

Ei auenneet seuran ovet meille. Kyllähän se harmittaa, mutta kai se olis ollut jo liian hyvää tuuria jos ensimmäisestä katselmuksesta olis saanut seurapaikan. Tässä voi sitten spekuloida syitä miksi ei päästy varsinkin, kun mitään tietoa oikeista valintakriteereistä ei ole. Ensimmäinen ajatus mulla on tietenkin se, että kun Kiki ei tykkää vieraista ihmisistä. Se on piikki mun lihassa, niin tietenkin kuvittelen aina sen olevan este ja kompastuskivi kaikkeen kivaan. Kiki on muuten niin hyvä paketti ja ainoa miinus on tuo asia. Ja itseäänhän siitä saa syyttää, sehän tässä vielä enemmän syö. Olen huono koirankasvattaja kun en sosiaalistanut sitä tarpeeksi pentuna. Olen huono ihminen kun en osaa koiraani kasvattaa jne jne.. Selitellä voi aina, mutta pentuaikana isoin ongelma oli yksinolo. Pentu on 4 kuukauden ikäinen eikä sitä voi edelleenkään jättää yksin (jollei halua kuunnella nauhalta miten se huutaa, haukkuu ja vinkuu taukoamatta) hetkeksikään. Tuossa vaiheessa ei energiaa jäänyt pennun sosiaalistamiseen, kun kaikki ylimääräinen aika yritettiin harjoittaa yksinolemista. Oli myös todella stressaavaa harjoitella yksinoloa ja kuunnella kun pentu huutaa oven takana. Toki haettiin apua, mutta ei se ensimmäinen koirakouluttaja osannut auttaa. Tai sen neuvot auttoi ehkä hetkeksi. Jossain välissä olisi pitänyt koulussakin käydä ja sitten vielä kepo joutui sairaalaan. Yksinään 24 h / 7 seuraa vaativan pennun kanssa on aika hankalaa.. Ja vaikka kepo pääsi muutaman päivän päästä sairaalasta, niin sitten piti levätä. Vihdoin sitten päästiin toisen koirakouluttajan luo Kikin ollessa hieman yli neljä kuukautta ja kas sitten se yksinolo alkoikin heti sujumaan. Helpotuksen huokaus. Tässä vaiheessa olisi edelleen voinut sosiaalistaa pentua, mutta ehkä se paras aika oli jo menetetty eikä enää tajunnut, että töitä pitäisi tehdä paljon, sillä silloin Kiki hyväksyi vieraat paremmin.

Kiki kyllä hyväksyy vieraat kun saa sen muutaman minuutin aikaa itse lähestyä. Nyt kun on oppinut hieman paremmin tuntemaan oman koiransa antaa sille mielellään aikaa tutustua ihmisiin eikä vaadi siltä tässä suhteessa liikaa. Varmaan Kiki suhtautuisi vieraisiin erilailla, jos olisin itse osannut olla sen tukena pentuna. Ajan kuluessa meillä on luotto parantunut todella paljon ja osaan tulkita Kikin eleitä paljon paremmin. Olishan se ihanaa, jos Kiki olisi täydellinen koira. Valitettavasti se ei ole, enkä ole minäkään täydellinen koiran kasvattaja. Tärkeintä on kuitenkin, että koira on terve ja meidän arki sujuu. Eilen ystävä oli mukana lenkillä ja Kiki sai juosta irti, sillä oli lelu suussa. Ystävä toteskin miten onnelliselta Kiki näyttää. Vapaana juokseva koira on onnea. Vapaana juokseva koira, joka ei lähde ihmisten tai toisten koirien perään niitä nähdessään (että on siinäkin puolensa, kun Kiki ei välitä ihmisistä). Olen myös iloinen mun ja Kikin yhteistyöstä agilityssä. Ja siitä, että Kiki luottaa mun häätävän irtokoirat lenkillä, sen ei tarvitse yrittää hoitaa mun hommia häätämällä vieraita koiria (Kiki tän ihan mielellään kyllä hoitais). Monta muutakin asiaa on, joista saa olla iloinen ja ylpeä Kikin kanssa. Se on vaan mun henkilökohtainen pettymys (itseeni), joka kaivaa Kikin suhtautumisessa vieraisiin ihmisiin. Siksi se ottaakin niin koville.