Kun ohjaaja opettelee radan väärin

Ja muita ohjaajan mokia! :) Oltiin tänään JAU:n kisoissa ekaa kertaa kakkosluokkalaisina. Aloitan ihan alusta, eli siitä, miten en tiennyt lähtölistoista tuon taivaallista. Olin Kikin kanssa kävelemässä kuullessani että medit rataantutustumiseen. Heitin koiran kepolle ja juoksin rataantutustumiseen. Hyvä alku. NOT. Eka rata oli hyppäri. Siinä sitten opettelin rataa ja aika tuntui loppuvan kesken. Minit oli vielä ennen medejä, mutta kun niitä ei ollut montaa ei lähdetty kauas verkkaamaan. Ennen omaa vuoroa mietin että mitenhän se rata menee. Toinen hyvä merkki. Meidät oli laitettu ekaksi, kun sagin järjestelmässä en ollut tajunnut itse vaihtaa Kikiä 1-luokkalaisesta 2-luokkalaiseksi, ja viikolla huomasin että ollaan ykkösissä. Soitin heti kisajärjestäjälle ja sanoi että asia hoituu kyllä. Oltiin sitten sen takia ekoina luokassa, eikä siinä yleensä mitään, mut nyt olin kyllä aivan pallo hukassa ennen starttia ja niin oli kuuluttajakin. Meinas jättää meidät välistä, onneksi joku korjas. Jännitys oli taas huima, olihan kyseessä hirmuisen pelottava eka startti kakkosissa. Rata oli ihan ok, ei siinä mitään, mutta jännityksen takia tsemppi puuttui. Päästiin alku ihan ok:sti, Kiki tuntui ehkä vähän tahmealta. Ennen keppejä olin tosiaan opetellut radan väärin ja Kiki vielä hyppäsi esteen oikeasta suunnasta, ihmettelin kun tuomari ei nosta kättään (jostain sivusilmästä näin tuomarin) ja ennen kuin ajattelin ohjasin Kikin uudestaan hypylle ja siitähän tuli HYLLY. Tästä sitten pakka meni vielä enemmän sekaisin. Ohjasin Kikin kepeille, meni tokaan väliin. Se meni tokaan väliin aika monta kertaa, olin itse varmasti huonosti sijoittunut. Sitten kun sain sen ekaan väliin se meni puoleen väliin ok, sitten etanavauhtia.. Maailman huonoimmat kepit! Ilmeisesti se meni sekaisin kun korjasin koko ajan. Juostiin siitä sitten pois kentältä ja olin jättänyt Kikin lelun maalin lähettyville, tai videolta voi nähdä että Kiki irtoaa hyvin etsimään lelua. En ikinä jätä lelua, mut nyt mulla ei ollut shortseissa taskuja mihin olisin lelun saanut.

Mitä opin tästä radasta:
- Mun pitää olla ajoissa ja kartalla milloin on rataantutustumiset jne. Inhoan muutenkin olla myöhässä, olen aina ajoissa joka paikassa.
- Opettele rata niin että varmasti tiedät mistä suunnasta hypyt kuuluu hypätä
- Ota koira mukaan putkilta
- Lelun jättäminen maalialueelle ei ole tässä vaiheessa hyvä idea


Tokan radan rataprofiilia ehdin katsella hyvän aikaa maxien mennessä rataa. Rata vaikutti taas ihan kivalta, ei mitään varsinaisia ansapaikkoja. Nyt rataantutustumisessa aika riitti oikein hyvin. Mietin vaan että mitenköhän ne kepit kun edellisellä radalla sössin ne. Mulla oli ennen rataa hyvä fiilis, sanoin kepollekin että nyt tehdään se nolla vaikka väkisin. Ei ollut epävarma ja jännittynyt fiilis enää yhtään. Päätin että otan koiran mukaan putkilta, tietää Kikikin sitten selvemmin mihin rata jatkuu. Alkurata oli aikamoista pyörittelyä. Keinun otin rauhallisesti. Aa oli hidas, mutta niin näytti olevan aika monella maxillakin, kun itse jää aan taakse, niin ei ole ihme että Kiki hidastaa. Ennen keppejä olin suunnitellut tekeväni vastakäännöksen. Rataa juostessa kävi mielessä että nyt mä kyllä teen vastakäännöksen aivan liian myöhässä - ja kas rima alas. Kiki ei ikinä tiputa rimoja.. Että tähän olis hyvin voinut tehdä peruskäännöksen tajutessaan olevansa myöhässä. Rataantutustuessa mietin ansapaikkoja, että pitäiskö johonkin kohtaan kehitellä kakkossuunnitelma, mutta ennemmin ajattelin keppien jälkeisen elämän vaativan suunnitelma B:tä. Riman tipahtamisen jälkeen tuli pelastus, kun kepit meni aivan täydellisesti. Jäin odottelemaan Kikiä kepeillä vähän liikaa, sillä olin aivan liian myöhässä seuraavalla hypyllä, enkä edes sanonut Kikille mitään käskyä.. Ja Kiki varmasti muisti ekasta radasta sen, että keppien jälkeen juostiin vaan suoraan. Sillä oli ihan selvästi suunta horisonttiin. Sain sitten kuitenkin vielä pelastettua ja tästä tuli kielto, 5vp. Loput pari estettä ja oltiin maalissa. Yhteensä 10 vp.  Positiivistä se, että nuo virhepisteet menee aivan mun piikkiin. Niinhän ne yleensä aina, mutta on kiva löytää virheille selitykset voidakseen korjata virheet. Leluasia ratkes muuten sillä, että muistin mun asicsin juoksupaidan selässä olevan avaintaskun. Pienempi narulelu mahtui sinne oikein hyvin. Shortsien kanssa käytän tästä lähin asicsin paitaa. :)

 Tämän agiradan plussat:
- Otin Kikin putkilta mukaan
- Kepit sujui normaaliin tapaan
- Olin paremmalla fiiliksellä ja tsempillä

Miinukset:
- Alkurata oli tiukkoja kaarroksia, en sitten keppien jälkeen muistanut pistää tossua toisen eteen
- Aan kontakti - treenilistalle aan, keinun ja puomin suorittaminen nopeasti vaikka mä jäisin taakse

Tokan radan jälkeen melkein olisi mieli tehnyt juosta vielä yksi rata. Olin ilmoittautunut vain kahteen, sillä en tiedä jaksanko itse tsempata kolmea rataa. Täytyy joskus kokeilla. Kuumuuden takia oli kyllä hyvä mennä vain kaksi rataa.

Kiki jaksoi kuumuudesta huolimatta hyvin. Oli se muutenkin varmaan normaalia väsytetympi, sillä tultiin kisapaikalle suoraan Porvoosta. Mentiin Porvooseen perjantaina kavereiden kanssa. Yövyttiin B & B paikassa (Casa Delle Rose), hengailtiin Porvoossa, syötiin hyvin ja nautittiin lämmöstä. Koirat pääsi aina välillä jokeen vilvoittelemaan. Suosittelen muuten Ravintola Sinneä, mikäli joku haluaa hyvää ruokaa kohtuuhintaan vieraillessaan Porvoossa. Löytyy muuten Suomen 50 parasta ravintolaa -listalta.

Huomenna lähdetään kesäloman viettoon Road tripille. Viikon päästä sunnuntaina Joensuussa on seuraavat kisat. Treenaamatta sinne, katsotaan miten käy.

Treenilöintiä

Heti töiden jälkeen Lintuvaaraan. Kenttä taas vain meitä varten. Ensin puomia niin, että mä juoksen ja etupalkkaaja valmiina, sanon "koske" vapautus ja etupalkkaaja heittää lelun. Ekalla tuli läpi. Toka ja kolmas toisto meni hienosti - laukalla loppuun asti - vapautus ja lelu palkaksi. Leikit päälle.

Kepeillä kokeilin taas pienen tauon jälkeen etupalkkaa. Ei siinä mitään. Sitten kirin Kikin kepeillä, juoksin ohi ja tein persjätön. No lopputuloksen näkee alla.

Loput toistot meni oikein hienosti. Sain tehdä persjätön ja Kiki juoksi suoraan lelulle. Lelu taitaa luoda sille pienen paineen, kun se kuitenkin haluaa tehdä oikein. Ehkä se hiljalleen oppii kestämään lelun ja tietää pääsevänsä lelulle kyllä.

Otettiin myös muutamaan kertaan aata ja keinua. Ja jotain ihan pikku leijeröintejä putkelle. Vauhtia taas riitti. Alkuverkassakin vapaana juostessa Kikin piti pari kertaa lähteä hajujen perään. Eihän se pitkälle mene, tulee kyllä pian takaisin.

Kiki tasapainoilee

Eli tässä ruokakuppiin änkeytyminen.

Palkkaan sen vielä yrityksestä, tai jos 3 tassua on kupissa hetkenkin. Aika hankalaa näyttää tuo olevan vielä. 
Huomenna vihdoin treenaamaan! Ei oo juttua ollut kun ei oo päässyt treenaamaan..

Ruokakupin valloitus

Tulin ihan vaan raportoimaan, että Kiki osaa änkeytyä tassuineen omaan ruokakuppiinsa. Tämä on todella tärkeä taito! Hauskinta opettelussa on ollut ehdottomasti mulla. Toinen yrittää niin tosissaan saada aseteltua tassut metallikippoon, että voin melkein kuulla aivosolujen raksutusta. Ja tietysti Kiki tykkää kun saa puuhastella. Opetin tänään samaan syssyyn "anna pusu" tempun kun naksutin kerran kädessä oli. Joo, on se hyvä että on iltapuhteita.

Kohta on loma! Enää neljä työvuoroa ja sitten ensin auton nokka kohti Porvoota, josta Jaun kisoihin Tuusulaan. Sen jälkeen alkaakin sitten pienoinen road trip. Kiki pääsee mukaan reissaamaan.

Täsmätreenit

Perjantaina töiden jälkeen en osannut päättää lähteäkö treenaamaan vai jättääkö treenaminen välistä.. Hirveä väsymys iski töiden jälkeen ja mietinkin jo että en lähde, olen vaan. Treenihaluja vähensi töihin pyöräily ja vesisateessa polkeminen takaisin kotiin. Ei se vesisade sinänsä mitään, mutta pyöräillessäni töistä kotiin tajusin syöneeni liian pienen välipalan. Energiat oli aivan loppu ja piti vielä pysähtyä Murren Murkinaan täydentämään pakastinta luilla ja lihoilla. Siinä sitten pyöräilin Murresta muovikassit tangolla roikkuen, pyörä tuntui heiluvan edestakaisin.. Siihen päälle kunnon sade, niin oli kyllä energiat vedetty minimiin.. Luin illemmalla muiden blogeja ja katsoin treenivideoita, silloin iski hirveä hinku päästä treenaamaan! Onni on treenikenttä suht lähellä. Koko reissuun meni automatkoineen, lämmittelyineen, treeneineen ja jäähdyttelyineen vähän yli tunti.

Ensin tehtiin puomia. Tarkoituksena oli laittaa target, mutta ei joka kerta palkkaa. Tärkeimpänä vielä että vapautuksen jälkeen lelu lentää. Näissä toistoissa mun nähdäkseni Kiki tuli joka kerralla laukalla loppuun asti! Onni on myös taitava valmentaja, kiitos tästäkin vinkistä!

Toinen treenattava asia oli jälleen kepit kovasta vauhdista. Kahden hypyn jälkeen kepeille ja ensimmäistä toistoa lukuunottamatta jäin tahalleni taakse ja huutelin vaan "kepit". Kaikki toistot meni nappiin. Joka kerralla vaikeutin sisäänmenokulmaa, mutta ei näyttänyt olevan ongelma.

Viimeinen sisäänmenokulma näkyy ehkä parhaiten tässä valokuvassa.

Tässä sama videona.

Treenien jälkeen Kiki vaikutti väsyneeltä, mutta onnelliselta. Käytiin jäähdyttelemässä viereisillä hiekkateillä, tällä kertaa ei menty metsään.

Tänäänn käytiin metsälenkillä ja Kiki sai uuden kaverin.

Keksilaatikon uusi elämä ja kepittelyä

Kiki on jo aika etevä änkeytymään kaikkine neljine tassuineen laatikkoon. En löytänyt sopivampaakaan laatikkoa, joten Kiki sai mennä lasivuokaan. Ei näyttänyt sen pinta yhtään häiritsevän. Sinne se taas asetteli tassunsa kunhan oli saanut ensin pähkäiltyä miten päin kaikki tassut vuokaan mahtuisivat.

Kun tämä meni niin hyvin, niin etsin kaapista astetta pienemmän keksilaatikon. Isoisän parhaat -laatikko toimi oikein hyvin. Sekään ei ollut Kikin mielestä liian pieni. Sinne vaan tassut laatikkoon näytti se tuumaavan. Namipalkalla teen mitä vaan.

Pöydänjalan kierrot on myös edistyneet hyvin. Käytän vielä käsiapua kun sanon oikee ja vasen. Tein kiertoa Sporttiksella estetolpalla ja johan saatiin vähän vauhtia. Pitää kyllä jatkossa tehdä ulkona/treenipaikalla lelupalkalla, niin saa oikeasti sitä draivia. Tänään kauppamatkalla tein lyhtypylväällä, mut selkeesti Kiki ei nyt ollut ihan niin innoissaan tekemässä. Eli lelua tarvitaan jos haluan tähän draivia.

Keskiviikkona Sporttiksella oli tarkoituksena tehdä kovasta vauhdista kepeille lähettämistä. Pienellä puolella ei ole niin hirveästi tilaa, ja jotenkin itsenäisissä treeneissä mä en saa ehkä itseeni tarpeeksi sitä meininkiä. Koitin ottaa kepeille Kikin kanssa hyvän vauhdin ja vedätin kepeillä myös aika paljon. Jonkun kerran sille tuli kiire mun perään ja tuli huti. Sitten otettiin uudestaan ja hienosti korjas. Ihan lopuksi kokeilin vielä josko se kestäis kepeillä jonkunlaista leijeröintiä. Jäin sivusuunnassa aika kauas ja keppien loppupuolelle menin itse keinun toiselta puolelta. Nappisuoritus Kikiltä! On se hieno! 

Puomia piti taas treenata vauhdin lisäämiseksi sen loppuosalla. Ensin laitoin targetin namilla ja oli ihan ok vauhti. Toisella toistolla vapautin ja heitin lelun. Kolmannella toistolla targetilla oli taas nami muistaakseni, mutta Kiki ei syönyt sitä kun odotti vapautusta ja lentävää lelua. Tällä toistolla puomin loppuosa oli selvästi nopeampi. Lentävä lelu siis toimii. Aiemminhan tein joskus etupalkalla ja se sai vauhdin vain hidastumaan, kun Kikin piti hillitä itsensä ettei menis lelulle. Mutta tämä vinkki taas näytti kyllä toimivan oikein hyvin! 

Seuraavana Iso Vasikkasaari

Mun vapaapäivät on rankkoja Kikille, kun päivät tuppaa olemaan täynnä ohjelmaa. Päivällä käytiin ensin kentällä treenaamassa agia. Tai mä en varsinaisesti treenannut Kikin kanssa, vaan sisko ja sen mies saivat kokeilla agia Kikin kanssa. :) Kiki kiltisti menee kunhan joku vähän kertoo minne mennään. Rakensin niille ympyräradan, jossa oli muutamia hyppyjä, pari putkea ja puomi. Ensimmäisellä kerralla sisko oli vähän myöhässä ja mä huusin sitten että sano putkeen. Kiki tais ehkä mennä mun käskystä sinne putkeen, mutta väliäkö sillä. Hauskaa niillä näytti olevan. Isabella-vanhus (kohta 9-vee) sai tehdä ihan matalia hyppyjä ja putkea. Ihan innoissaan sekin oli, tosin se taisi enemmän seurata kädessä olevaa juustopalaa kuin varsinaisesti innostua esteistä. Siskon mies sanoikin, että Kiki on mallia ferrari. Aina valmiina ja kiihtyy nollasta sataan hetkessä. Isabella on lähes puolet isompi kuin Kiki, vaikka onkin samaa rotua ja samaa sukupuolta. Isabellaa kuvaa maasturi, joka menee tasaisesti mutta tarvittaessa suorituskykyä löytyy. Hyvä työkoirahan Isabella olis - se ottaa rennosti niin kauan kun ei tehdä mitään. Sitten kun tehdään tekee kyllä täysillä. Hyvinhän se viime kesänä lampaita paimensi omalla rauhallisella tyylillään.

Treenien jälkeen lähdettiin Isoon Vasikkasaareen. Ilma oli aamulla tosi lämmin, päivemmällä alkoi tuulla. Ajateltiin kuitenkin, että eiköhän saarelta jonkun hyvän kohdan löydä, jossa voi aurinkoa ottaa.

Lautalla

Kyllä me ehkä tunti pari ehdittiin ottaa aurinkoa, ennen kuin alkoi isompia pilviä kertymään taivaalle ja tuuli yltyi. Siinä vaiheessa suurin osa ihmisistä oli varmaan jo lähtenyt saarelta, joten saatettiin vallata yksi grillikota ruoanlaittoa ja tuulensuojaa varten. Hyvät pihvit paistettiin lisukkeineen ja syötiin rauhassa. Kotavahdit Kiki ja Figo pitivät huolen siitä, ettei liian moni eksynyt grillikotaan. ;) Ai niin - aurinkoa ottaessa piti välillä ottaa koirat hihnanpäähän joutsenperheen tulessa liian lähelle rantaa. Ei haluttu ottaa riskiä koirien joutumisesta joutsenten hyökkäyksen kohteiksi.. Ruoan jälkeen lähdettiin takaisin lautalle, sillä alkoi tulla kylmä. Mullakin loma vielä edessä niin toivoisin kovasti lisää lämpimiä kesäpäiviä! Ei hellekesä voi vielä olla ohi.. 

Lenkillä Luukissa

Aurinkoiset vapaahetket täytyy käyttää hyödyksi. Kerrostaloasujana liian harvoin tulee vaan hengailtua ulkona, joten on kivempaa ottaa selkeä päämäärä ja lähteä vaihtelun vuoksi pois tutuista maisemista lenkkeilemään jonnekin muualle. Luukki on mulle tuttua nuoruudesta, joten siksikin sinne oli hauska lähteä. Päädyttiin kävelemään noin 10 kilometrin lenkki. Heti Hepolammen kohdalla iski nälkä ja pysähdyttiin syömään eväitä. Kiki sai tyytyä kepin pureskelemiseen. Kikillä oli valjaat ja niissä joustavalla hihnalla juoksuvyö kiinni. Tuo yhdistelmä on kyllä niin kätevä kun saa omat kädet vapaaksi. Alkumatkasta tuli jonkun verran ihmisiä vastaan, niin oli helpompi pitää koira kiinni.

Mäki voisin maistaa

Sää oli oikein mahtava! Lämmintä, tuuli vähän puhalsi niin ettei ollut aivan liian kuuma. Harmi vaan ettei Kikiä voinut päästää uimaan korvan takia. Tai eihän siellä toki muutenkaan saisi koiria uittaa.. Matkan varrella oli muutamia grillauspaikkoja joissa oli grillit kuumina. Ihmettelin kun Kiki jäi jälkeen musta ja se olikin päässyt sitten osalliseksi jonkun eväistä. Sillä oli suussa tikun päässä oleva broilerin filee.. Kauan se ei siitä saanut nauttia kun ikävä emäntä kaapi loput pois suusta. Ihan kiva että ihmiset jättää maahan tollasia aarteita.


Laatikkoon änkeytymisen lisäksi olen alkanut naksutella Kikille cik/cap kiertoja. Pöydänjalka toimi ensimmäisenä kierrettävänä asiana. Aloitin vasemmalta kiertämisen ja sen Kiki tajusi tosi nopeasti. Nyt myöhemmin olen myös ottanut mukaan oikean kautta kierron. Nimeä ja suuntaa Kiki ei vielä osaa yhdistää. Tähän sitten pitää vielä lisätä vauhtia kunhan päästään ulos tekemään näitä kiertoja. Laatikkojumpassa voitaisiin taas ottaa pienempi laatikko käyttöön. Sellainen pitäisi vaan hommata jostain. Astetta pienemmän löysin, mutta se oli pyöreä hattulaatikon kansi joten ei ehkä ihan niin hyvä. Siinä on ehkä liikaa tilaa kuitenkin.
Tässä ensimmäiset treenit pöydänjalan kiertämisessä.

P.S. Kiitos Taina vinkeistä converterin suhteen. Sillä saatiin vihdoin videot toimimaan. :)

Hallitse mielesi

Sain Sadulta lainaan golf-kirjan. Mitä yhteistä on golfilla ja agilityllä? Golfista en tiedä mitään, agilitystä vähän jotain. Kummassakin hyvä suoritus vaatii keskittymistä. Kirja on Joka lyönnillä tulee olla tarkoitus, sen ovat kirjoittaneet Pia Nilsson ja Lynn Marriot. Löysin paljon hyviä vinkkejä kyseisestä kirjasta oman suorituksen parantamiseen agilityradalla. Golfissa tulee olla päättänyt jo etukäteen miten aikoo lyödä. Lyöntipaikalla ei ole varaa epäröidä, silloin vain lyödään. Agilityradalle on lähdettävä määrätietoisesti ja hyvän suunnitelman kanssa. Täytyy olla selvillä missä kohdin tekee mitkäkin ohjauskuviot, ja täytyy olla vakuuttunut siitä, että kyseiset ohjauskuviot toimivat. Positiivinen ajattelu kantaa hedelmää. Turha lähteä radalle ajatellen "en kuitenkaan ehdi tehdä valssia/jaakotusta/persjättöä yms. ja koko rata menee mönkään". Agilitysuoritus on toki sen verran nopea, että joskus voi joutua muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaa. Juuri siksi onkin hyvä tehdä vaikeisiin kohtiin suunnitelma A ja suunnitelma B. Ja että nuo molemmat suunnitelmat ovat omiasi, eikä toisilta kopioituja. Tarkoitan tällä sitä, kun itsekin epiksissä katsoin mitä kuvioita kokeneemmat tekee, kokeilin sen vuoksi valssia jossa olin auttamattomasti myöhässä. Sitten kun otin alun uudestaan ja tein saksalaisen, minkä olin itse päättänyt tehdä, niin johan alkoi sujumaan. Agilityuran alussa ei vielä ihan tiedä kaikkia koiran vahvuuksia tai omia vahvuuksiaan. Pitää siis mennä fiiliksellä.

Kirjassa golf on jaettu viiteen osaan: fyysinen, tekninen, mentaalinen, emotionaalinen ja sosiaalinen. Mieti mihin näistä voit vaikuttaa. Älä turhaan stressaa niistä asioista, joihin et voi vaikuttaa. Panosta niihin asioihin joihin voit vaikuttaa. Valmistaudu kisoihin huolella, lämmittele hyvin, älä anna muiden suoritusten vaikuttaa itseesi. Jos haluat parempia suorituksia, panosta kehittymiseen kaikilla osa-alueilla.

Kirjan nimikin kertoo oleellisen: jokainen lyönti on tärkeä. Sovellettuna agilityyn: jokainen harjoitus on tärkeä. Usein mulla on itsenäisiä treenejä varten suunnitelma, mutta myönnän kyllä että aina se suunnitelma ei ole kovin yksityiskohtainen. Tietysti tässä on se muuttuva elementti, eli koira ei aina tee (kun ohjaaja ei osaa) niin kuin on suunnitellut. Olen kyllä miettinyt miten hurjia määriä koiran elämään mahtuu hyppyjä. Siksi on mielestäni perusteltua hypyttää koiraa vain tarpeen mukaan. Voisihan ohjauskuvioita harjoitella välillä ilman rimojakin, siinä tulee ohjaajalle vielä enemmän kiire, kun koiralla ei mene yhtään aikaa hyppyihin. ;) Hyppytekniikkaa pitää taas tehdä kun siitä on ollut parin viikon tauko. Siinä ne rimat on toki oleelliset.

Ja vielä se tärkein (?) pointti kirjasta. Otsikon mukaisesti: " Muuta mieltäsi, niin muutat peliäsi". Tavoittele kuuta taivaalta. Mun kuu taivaalta olis sitten osallistuminen agilityn MM-kisoihin. En tiedä onko se Kikin kanssa, vai jonkun tulevan koiran kanssa. Tätä tavoitetta kohden askel askeleelta. Jos laiskottaa lähteä hölkkäämään oman kunnon parantamisen vuoksi, niin ehkä sitä voi sitten ajatella, että tämäkin on askel kohti unelmaa. :D

Hieman lähempänä oleva tavoite on nousta jollain aikavälillä kolmosiin ja jos hyvin käy tavoitteena on osallistua SM-kisoihin ensi vuonna. Se ei välttämättä ole realistinen tavoite, mutta ainakin sitten kahden vuoden päästä. Kiki on vielä nuori, joten mikään kiirehän meillä ei ole.

Trkmanin tapaan

Ostettiin treenikavereiden kanssa muutamia Silvia Trkmanin videoita ja tarkoituksena olis niistä jotain temppuja opettaa koirille. Ai miksi? No Strength, balance and coordination. Lisäksi Kiki kyllä tykkää tehdä ihan mitä vaan. Aivopähkinät on hyviä. Olin jo aiemmin naksuttelulla saanut Kikin laittamaan kaikki neljä tassuansa muovikoriin. Nyt sitten pitää siirtyä aina asteittain pienempään ja pienempään laatikkoon. Tavoitteena ehkä ruokakuppi tai pakasterasia? Sen kokoiseen astiaan jos Kiki sais kaikki neljä tassuansa ja pysyisi vielä tasapainossa, niin siinä olis jo haastetta.

Temppuja 1

Temppuja 2

Eilen pyöräiltiin Haukilahden Paviljonkiin. Kiki on juossut pyörän vieressä viimeksi viime kesänä. Voisin harrastaa Kikin kanssa pyöräilyä, jos läheiset tiet olis pelkästään hiekkateitä. Asfaltilla en raaski juoksuttaa sitä. Alkuhaparoinnin jälkeen pyöräily Kiksun kanssa sujui oikein mallikkaasti. Onneksi sillä on hyvin iskostunut mieleen käskyt "reunaan" ja "mennään". Niillä pääsee jo aika pitkälle pyöräillessä. Risteyskohdat aiheutti pientä päänvaivaa, varsinkin jos olis pitänyt risteyksessä vaihtaa Kiki pyörän toiselta puolelta toiselle puolelle. Helpompi vaan rullata sitä samaa reunaa koko ajan. Kikillä oli muuten kauhea kiire - se kun tiesi, että mennään koirarantaa kohti! Yritin hillitä sen vauhtia raviksi ja lähes koko matka päästiinkin ravilla. Aika makeeta lennokasta ravia sieltä tuli. Hiekkatiellä annoin sen laukatakin. Kikin vauhti hyytyi vasta kun pyöräiltiin rannan ohi. Se oli sitä mieltä että sitä on nyt huijattu ja pahasti. Käytiin ensin Paviljongissa syömässä ja sen jälkeen Kiki pääsi pikaisesti uimaan. Tai lähinnä kastautumaan, mutta sekin osoittautui huonoksi ideaksi, kun tikkien kohdalta alkoi taas vähän tihkumaan verta. Eihän siitä muuten verta tulis, kun on hyvin kuivunut, mutta tietenkin märkä koira haluaa ravistella.. Tikit otan pois ehkä sittenkin vasta huomenna. Nyt on muuten melko väsynyt koira pyöräilyn ja yleisen seurustelun jäljiltä. Aika myöhään meni tuo kotiin paluukin..

Mitä videonkäsittelyohjelmia teillä on käytössä? Olen niin kyllästynyt kun youtube ei enää löydä mun videoita, enkä saa niitä upotettuina tänne. Vinkkejä hyvistä ja helpoista videonkäsittelyohjelmista otetaan kiitollisena vastaan!

Hyppyrata

Yksärillä tehtiin hyppyrataa, sillä siinä on taas omat haasteensa kun ei saa kontaktien puuttumisen vuoksi etumatkaa. Keppien sisäänmeno oli vielä liian haastava lähettämällä, silloin kun juoksen kovaa, niin ei Kiki vielä hiffaa et se vois hakea kepit lähettäessäni sitä. Treenattiin kädellä ekan välin merkkaamista ja sehän toimi. Siinä sitten pitää itse olla edellä, että ehtii merkkaamaan.

Alkurata

- Tästä jäi treenilistalle keppien lähestyminen niin, että esim. kolme hyppyä ja siitä suoraan kepeille kovalla vauhdille. Kiki menee kyllä eri kulmista kepeille, mutta sitten se on eri asia kun vauhti on kova ja hirveä draivi päällä. Näitä siis harjoiteltava.

Loppuradalla tein lopun ensin takaa leikkauksella.

takaa leikkaus

Sitten valssilla. Valssia olin alunperin itse miettinyt. Vauhdissa tehtäviä valsseja mun pitäis enemmänkin harjoitella, jotta ne alkais oikeesti ajoissa. Tässä tuli hyvää treeniä.

valssilla

Vielä tehtiin niin, että tuli valssi ja siitä vastakäännös, jotta vikan esteen kaari tulisi hieman pienemmäksi. Tällä se menikin sujuvasti, kunhan olin ajoissa.

Vielä vikaksi tehtiin soveltava versio, eli jos kisoissa huomaan olevani myöhässä, niin silti väännän sen valssin ja ohjaan lopun sitten ehkä vähän kökösti, mutta nollalla kuitenkin. Eli vaihtoehtoja pitää olla. Olisi hyvä rataantutustumisessa harjoitella hankalammat kohdat parilla eri tavalla, niin on sitten toinenkin suunnitelma, jos suunnitelma A menee mönkään.

Lopun sovellus

Treenattiin vielä alkua vähän eri tavalla. Tein 3 ja 4 välissä sokkarin, siitä valssin ja sitten niisto. Kepeille ohjasin eri puolelta, ja nyt kun keppejä oli jo menty niin kepeille lähetyskin meni huipusti!

Alku valssilla

Olipa taas opettavaiset treenit, kun kokeiltiin vähän eri juttuja. Vähän meinas tihutellakin välillä, mutta se oli vaan hyvä, niin Kikille ei tullut hirveän kuuma.

Puomi otettiin pari kertaa ja sain puomin nopeuteen lisää vinkkejä. Sadun mielestä Kiki on nopea koira noin ylipäätään, vaikka musta se menee kyllä paljon hitaammin kuin useimmat esim. kolmosissa kisaavat. Tietysti niillä on sitä kokemustakin ihan eri tavalla alla.

Sain myös vahvistuksen ajatukselleni puomin kontaktin himmaamisesta kisoissa. Kiki on himmannut ja jäänyt kontaktialueelle vain Purinalla ja vain hallissa olevalla radalla. Että ei tarvitse siitä nipottaa, jos se tekee sen vain siellä. Jos alan nipottaa ja menen korjaamaan koiran 2on2offiin, voi käydä niin, että kohta se sitten ottaa tavakseen jäädä kontaktille ja odottaa että mamma tulee korjaamaan asennon. Ei tehdä ongelmaa jos ongelmaa ei ole. Periaatteessa tietysti pitäisi olla samat kriteerit treeneissä ja kisoissa. Maalaisjärkeä kuitenkin saa käyttää. 

Meni jo

Mulla oli treeneissä taas mukana koira joka oli ruutia täynnä. Alun suora oli aika haastava, näin jälkikäteen ajateltuna. Kolme estettä suoralla, jonka jälkeen olisi pitänyt tiukasti kääntyä, mutta suoran päässä oli putki, joten sinnehän se mun rataa lukeva koira meni jo. Kuvittelin, että se kääntyisi pienestä (myöhässä) annetusta vihjeestä. Kaaduttiin putkiansaan. No ei se mitään. Sitten palkattiin kääntymistä ja mun piti olla ajoissa ja suhista. Kerran sain Kikin jopa stoppaamaan ennen estettä, kun suhisin ajoissa. Kyllähän se koira toimii, kun emäntä vaan tajuaa jotain tehdä.

Meni jo

Sitten kun päästiin radalle asti keppien jälkeen Kiki pelasti ja teki nollan radasta. En vaan ehtinyt valssaamaan, mutta koska hyppyeste oli lähin ja olin sinne suuntaan menossa Kiki päätteli, että se on seuraava este. Heti löyty taas hyvää estehakuisesta koirasta. :) Vähän tuli huonommat kiemurat mulla tän jälkeen, mutta hyvä opetus taas, että jatkaa vaan vaikka kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Mulla on tapana hyytyä jos ei homma mene niin kuin on suunniteltu.

Kiki pelastaa

Tehtiin vielä yksi toisto, jossa palkkasin kontaktit. Tässä meni homma ihan suunnitellusti. Loppusuora oli aika hidas, kun Kiki jäi katsomaan mua, joten palkattiin vielä ihan lopuksi loppusuora lelulla.

Vika rata

Nyt sitten suunnataan Sadun yksärille, jossa tehdään hyppyrataa. Aika kiemuraiselta kyseinen rata näyttää.

Rapatessa roiskuu

Kun kaksi luupää narttua kohtaavat, niin mitäs muutakaan siitä tulee, kuin tappelu. Päästettiin koirat irti, jotta saisivat tutustua, niin johan Kiki ärähti toiselle nartulle ja mylly oli käynnissä. Kiki parikymmentä kiloa pienempänä otti ymmärrettävästi osumaa, vaikka aika pian saatiinkin koirat irrottamaan otteet toisistaan. Kikin karvassa oli aika paljon verta ja huomasin korvasta tulevan verta. Sellanen parin sentin vekki löytyi korvalehden kärjestä. Taskusta löytyi paperia ja painoin haavaa heti. Sen kokoinen vekki kuitenkin oli, että päätin viedä Kikin tikattavaksi. No se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Päivystävän eläinlääkärin puhelimessa oli vastaaja päällä ja vähän kauempana toimiva toinen päivystäjä vastasi kyllä, mutta oli menossa käynnille ja sanoi, että yrittäkää vielä sille lähemmälle soitella. Varmaan puolitoista tuntia odoteltiin ja mä painoin Kikin korvaa koko ajan. Verenvuoto tyrehtyi aina hetkeksi, mutta tietenkin Kikillä oli hirveä tarve ravistaa ja sama putous alkoi taas.

Vihdoin päästiin eläinlääkärille, jossa eläinlääkäri totesi saman että ommellaan. Ehdotti rauhottamista, johon mä vastasin että kokeillaan ensin ihan puudutuksessa ja jos ei se onnistu, niin sitten rauhoitetaan. Lonkkakuvien yhteydessä oli niin säälittävää katsoa Kikiä ja kun se palautuminen kestää, niin en mielelläni ensimmäisenä vaihtoehtona pidä rauhotusta. Nätisti Kiki antoi ajella karvat korvasta, puuduttaa ja ommella. Kaksi tikkiä laitettiin. Lisäksi eläinlääkäri huomasi, että selän päällä on kulmahampaan lävistämä reikä, jonne sai ujutettua sondia ehkä 5 cm ja toinen pienempi reikä kyynärpäässä. Ei kuitenkaan tarvinnut sille haavalle tehdä mitään. Noiden reikien takia sai sitten antibiootit kipulääkkeen lisäksi heti vastaanotolla. Kun sain nostaa Kikin alas pöydältä niin heti se ravisti ja taas verenvuoto alkoi. Sitten Kiki sai "aivovammapotilaan" kääreen päähänsä ihan sitä varten, että ravistelu ei aiheuttaisi verenvuotoa ja haava saisi yön aikana rauhoittua.

On muuten hyvä tietää, että kulmahampaan aiheuttamat reiät voi olla pahempia kuin miltä ne näyttääkään. Tuokin näytti siltä, että siinä on vain pieni reikä, kun todellisuudessa tosiaan sondi upposi n. 5 cm matkalta ihon alle. Lihaskalvot voi mennä rikki ja reikä voi olla todella syvä, mikä vaatii sitten dreenin. Samana päivänä aiemmin eläinlääkäri oli kuulemma paikkaillut pepun päältä alhaalle jalkaan ulottuvaa reikää. :/

 Oli muuten vaikea saada kääre pysymään, kun ravistellessa se meinas vaan liukua taaksepäin, vaikka toisen korvan ympäriltä kieputettiinkin.

Tikit korvalehden sisäpuolelta

Saatiin myös kauluri mukaan, mutta onneksi sitä ei ole ainakaan vielä tarvinnut, kun Kiki ei ole yrittänyt haavaa rapsuttaa. Katsotaan miten käy kun korvalehteen tulee rupi. Kiki ei näyttänyt kovasti säikähtäneen ja muutenkin se on ollut ihan normaali oma itsensä. Nyt kun vaan haavat paranee, niin saan nappasta tikit pois viikon tai reilun viikon päästä. Kipulääkkeitä pitää antaa pari päivää ja antibiootit jatkuu myös.

Menolippu kakkosiin! Eli se mitä tuomari ei katso virheeksi, on nolla

Medit kisasivat vasta illan viimeiseksi ja siinä sitä sitten olikin odottamista. Katsoin molempien ratojen suorituksia todeten, että aika sujuvat ja helpohkot radat on. Sanoin kepolle, että periaatteessa olis mahdollisuus saada kaksi LUVAa, mutta en mieti sitä vaan teen hyvät radat.

Ekalla radalla mentiin aika kivasti. Eka puomi oli hyvä. Aalle Kiki tuli niin kovaa (mitä en rataa juostessani tiennyt), kuulin vaan kun yleisöstä kuului kohahdus ja huomasin, että Kiki juoksi kontaktin läpi. Siinä sitten piti vähän soveltaa, kun koira meni jo. Hyvin se poimi kauko-ohjauksellakin aan jälkeen olevan toisen hypyn, jossa sitten itse valssasin ja sain poimittua koiran mukaani ja onnistuneesti kepeille. Kunnon kalastelua. Videoilta muuten voi huomata, että kun lähetän Kikin putkeen eteen, niin mun käsi heilahtaa ylös. Keilaan sen oikein kunnolla putkeen. :) Toiseen kertaan mentynä puomi oli huonompi, Kiki jäi taas kokonaan kontaktialueelle, eikä 2on-2offiin. Väitän kyllä, että ne purut/hakkeet tms. hämää sitä, kun muualla se tekee hienot kontaktit.
Tästä radasta 0 vp ja 2. sija, LUVA.

agilityrata A

Toka rata vaikutti kanssa kivalta. Kello alkoi siinä vaiheessa jo olemaan aika paljon, ja kepokin lähti meitä koutsaamasta. Tälläkin radalla mietin kepeille viennin tarkkaan ja ajattelin putken jälkeen ottaa koiran haltuun ensin ja lähettää sitten kepeille. Tokaa rataa ei valitettavasti ole videolla, kun en sitten jaksanut vaivata päätäni sillä, että olisin pyytänyt jonkun kuvaamaan. Ohjauskuvioista tolla radalla oli valssi ja persjättö. Kaikki kontaktiesteet oli myös ja päätinkin nyt ottaa kontaktit todella varman päälle, eikä niissä silloin mitään ongelmaa ollutkaan. Muuria ennen tein persjätön ja olin myöhässä lähettämässä Kikiä keinulle. Tai en varmaan vaan huutanu sille keinua ajoissa. No se jotenkin kävi keinulla, sitten kääntyi mua päin ja takas keinulle. En oo varma oliko sillä koko ajan joku jalka kuitenkin keinulla. Tuomari seisoi aivan keinun vieressä, mutta käsi ei noussut. Jatkettiin siitä sitten rataa puhtaasti loppuun.

Rata noin suunnilleen

Tulokset huudettiin sitten suoraan palkintojenjaossa, jossa vielä vika luokka palkittiin ensin. Yllätys oli suuri, kun meidät sijoitettiin kolmanneksi ja saatiin siis SERTI!! Iski tajuntaan, että päästiin kakkosiin!! Miten voi olla mahdollista?! Olin kuitenkin varautunut siihen, että keinulta 5 vp tulee. Aika oli tietenkin hitaampi, kun varmistelin kontaktit, mutta ei sekään näköjään haitannut. Sitten mulla olikin kädet täynnä, kun oli koira hihnassa, 3,5 kg ruokasäkki, 2 ruusuketta ja lelupussi. Lähdin niitä viemään autoon, kun olin vaan niin fiiliksissä että saatiin Serti! No sitten joku pihalla huikkas et onks se Kiki, te saitte muitakin palkintoja. Käytiin sitten vielä hakemassa ekan luokan 2. sijan palkinnot ruusuke, 3,5 kg säkki koiranruokaa ja lelupussi. :D Oli muuten naama aika näkkärillä kisojen jälkeen, vaikka alkoi olemaan myöhä ja väsytti. Hehkutin kyllä meidän saavutusta. Kahdet kisat, 4 rataa, joista 1 HYL, 3 nollaa ja niillä tarvittavat luvat ja SERTi. Joo.. Saas nähä miten pärjätään sitten kakkosissa.

HAUn ulkokentän radat on kyllä kivat siinä mielessä, että me oltiin toka vikana omassa luokassa ja käveltiin sitten niitä hiekkateitä siellä rauhassa ja oli koko ajan näköyhteys kentälle, että tiesi mikä numero on menossa. Halliradan aikana täytyy käydä hallissa kurkkimassa, eikä se ole sellaista rentoa menoa mitä tuolla hieman kauempana hiekkateillä voi mennä.

Mäkin olen tässä kisojen varrella jotain oppinut. Nimittäin sen, että täysiä täytyy mennä heti radan alusta asti. Ei voi jäädä miettimään, nyt kun Kikillä on vauhtia tullut paljon lisää talveen verrattuna. Vauhti on tietenkin hyvä asia. Ekoissa hallikisoissa Kiki todella katsoi mua ja kyseli minne mennään. Nyt se kyllä menee ihan itse jos ei ohjeita tule. :D

Kiki sai vielä illalla leikkiä voittamallaan vinkulelulla. Oli varmasti tyytyväinen sekin.

Törmäyskurssilla muurin kanssa

Viime viikollahan mun puhti ei riittänyt treeneissä alusta asti kunnon suoritukseen. Nyt olin päättänyt tehdä HETI täysillä. Ja hyvinhän se meni. Kunnes yritin jotain ihmeellistä ohjauskuviota keinulta heittäen Kikin muurille ja yritin tehdä ehkä persjätön ja poks! Muuri olikin sitten siinä mun reitillä. Pikkasen ehkä nauratti! :D Satu kysykin asiallisesti että mitä sä ajattelit tossa tehdä? No mulla oli hyvä suunnitelma, mut tila ei riittänyt. Tai ehkä se muuri hyökkäs mun tielle?

putkihässäkkä ja muuriin törmäys

Alussa tosiaan oli putkien kanssa sellasta pyöritystä, mutta osasin ilmeisesti ohjata oikein, kun Kiki poimi kaikki putket oikeassa järjestyksessä. Muistin vielä suhistakin ja kutsua Kikin ajoissa mun luokse, jotta sen ei tarvinnut lähteä haahuilemaan väärille reiteille. Kepeille menon varmistelin, koska onhan tuo kulma aika vaikee. Jos nyt kisoissa sattuis tollanen lähestyminen olemaan, niin varmistelisin silloinkin. Mutta onneks ei vielä tollasia oletettavasti ole. Vaikka sujuuhan ne kunhan ehdin itse ajoissa auttamaan. Ai niin ja alun 3. estettä eli ekaa putkea mietin, että pitäiskö sitä ennen tehdä valssi, mutta kun muistin tehdä tarpeeksi jyrkän käännöksen putkelle niin ei Kiki edes miettinyt väärään putkeen menemistä. Avainsana on toki ajoissa oleminen. Kiki kun lukee rataa, niin jos se on jo ehtinyt seuraavan esteen lukita, niin siinä on sitten turha enää mitään rintamasuuntia kääntää.. Puomikaan ei tänään ollut niiin hidas. Vedätin reilusti, himmasin vasta laskevan osan kohdalla. Kokeilen samaa huomenna kisoissa. Katsotaan miten käy.

Hiottiin sitten vielä tota keinulle takaaleikkausta, jonka jälkeen mun piti kuitenkin jäädä varpaat kohti menosuuntaa. Sitten mun piti vasemmalla heittää Kiki muurille, keretä valssaamaan itseni muurin toiselle puolelle ja palkata oikeasta kädestä mun etupuolelle. Muutamaan kertaan hiottiin ennen kuin meni hyvin. Takaakierrolla se olis mennyt, koska sen Kiki osaa. Mutta tarkoituksena oli tosiaan harjoitella vähän erilaista kuviota, jossa mä heitän koiran ja lähden valssaamaan pois alta. Sitten piti saada vielä omat jalat alle ja lähteä pinkomaan loppusuoraa. Alla olevassa vikassa toistossa tein valssin ja lähdin pinkomaan. En nähnyt Kikiä, mutta luotin siihen että se tulee mun mukana, kun en nähnyt sitä väärällä puolellakaan. Sanoin Sadulle et en tosiaan nähnyt koiraa ja Sadun mielestä Kikin pitääkin tulla mun mukana. On se taitava hauva. :) Kiki tosiaan lukee rataa hyvin ja jos mulla on rintamasuunta oikeille esteille päin, niin kyllä se ne matkalta poimii. Se on niin super treeni- ja kisakaveri, että en vois olla ylpeämpi siitä! Se todella tekee aina kaikkensa ja auttaa mua parhaansa mukaan. Ja on aina niin fiiliksissä tekemässä.

Keinu, valssi ja muuri

Kuten huomaatte, taaskaan ei toimi Youtuben ja blogin yhteistyö. En tiedä johtuuko se sitten siitä, että youtube ehdottaa käyttäjäksi myös mun säpoa, ei ainoastaan kikkiaista.. No meneehän noi videot näinkin, vaikka kivempi olis jos sais ne upotettuna. Jostain syystä kukaan ei oo vieläkään asentanut tähän koneelle esim. windowsin moviemakeria.. Sitä odotellessa.

Terassilla

Kauniista kesäsäästä on tullut nautittua terassilla. Onneksi moneen paikkaan saa koiran ottaa mukaan, niin on Kikkiäinenkin päässyt nauttimaan terassitunnelmasta. Perjantaina oltiin Cafe Mellstenissä ja sen jälkeen vielä Westendin kallioilla istumassa. Kiki oli onnellinen isossa porukassa, kun rapsuttajia taas riitti.

Sunnuntaina kaverit pyysivät Skifferiin syömään, ja koska olimme juuri lähdössä Kikin kanssa lenkille soitimme varmistaaksemme, että koiran saa ottaa mukaan. Skifferiin mentiin lautalla, joten tuli sellanenkin kokemus taas Kikille. Onhan se soutuveneessä ollut ja viime kesänä Espoon saaristolautalla. Skiffer oli hauska paikka. Pöydät oli tehty puulaatikoista ja ne osoittautukin aika hyviksi koirankopeiksi. :D Kaksi koiraa oli mukana, niin molemmilla oma rauha eikä niiden tarvinnut yrittää leikkiä keskenään ihmisten syödessä, kun näköyhteyttä ei ollut. Kätevää. Sai syödä ihan rauhassa. Tai taisi sieltä pöydän alta kuitenkin anelevia katseita tulla, jotka sitten palkittiin ruokailun lopuksi. Tänä kesänä ei olekaan tullut käytyä vielä Haukilahden Paviljongissa, joka oli viime kesän suosikkiterassi. Ehtiihän tässä vielä!

Oma loossi

Uusi pesä

Espanjalainen nauttii auringosta

Kiki lähti hajun perään - ja tuli loikkien takaisin (treenikentällä aika kiva ympäristö)