torstai 27. joulukuuta 2012

Kepit sujuu lalllallaaa!!

Koiranomistaja oppii arvostamaan pieniä onnistumisia. :) Tai ehkä niin, että pienistä onnistumisista tulee suuria onnistumisia! Edelleen olin tuskaillut keppien kanssa aiemmin, mutta yksäri keppien tiimoilta 8.12 toi valon pilkahduksen tähän asiaan. Ohjaaja sanoi, että Kiki osaa kepit aivan kohta. Mun mielestä se taito oli tuolloin vielä valovuosien päässä. Taidan unohtaa koiran oppimiskyvyn olevan paljon nopeampi, kuin itselläni.. 8.12 esiteltiin Kikille ensimmäistä kertaa kokonaiset kepit ilman verkkoja tai ohjureita. Silloin sillä ei vielä lamppu syttynyt niiden suorittamiseen liittyen, vaikka kyllä lopulta muisti tekniikan kun vähän autettiin. Tästä seuraavalla viikolla tein itsenäisesti keppejä ohjureilla (joista Kiki oli aiemmin hypännyt yli), ja silloin huomasin, miten lamppu syttyi Kikin pään päälle! "Hei näähän on NE kepit!" Se hetken mietti ja jatkoi sitten keppien menemistä aivan oikein kuudella kepillä.

Tästä sitten jatkoin kotona keppien tekemistä ja ilokseni Kiki muisti homman nimen. Tarvittiin se yksi oivallus - oi niin tärkeä koiran oma oivallus! Kotona tein välillä kolmella ja välillä kuudella. Onnistuu muuten vain, jos olen aina itse keppien oikealla puolella. (No pikkuvika, tähän saan varmasti vinkkejä huomenna, kun hiotaan keppejä yksärillä). Tänään tein Sporttiksella ensin niin, että laitoin 6 keppiä seinän viereen, jotta tehtävä olisi hieman helpompi. No melkein heti Kiki taas muisti jutun juonen. Olin ihan itsekseni treenaamassa, muut ilmeisesti vielä joulun vietossa. Siksi palkkasinkin Kikiä pallolla, kun sillä saa hyvin vauhtia puudeliin. Ja se tykkää pallosta, sillä se on harvinaista herkkua, sillä leikkiminen. Kokeilin meinaa houkutella toisella lelulla, niin pallo vei voiton.

Sitten kokeilin keskellä hallia kuutta keppiä ja sekin meni aika nopeasti oikein. Kiki oikein odotti pallon lentämistä. Palkka oli mieleinen! Melkein jo lopetin tähän, mutta päätin kuitenkin ottaa tilaisuudesta kaiken irti ja kokeilla 12 keppiä. 3 toistoa vaadittiin, ennen kuin Kiki meni neljännellä kaikki 12 keppiä aivan oikein!! Jee! Siihen lopetettiin, oli sattumaa tai ei ;). Pitää tietää milloin lopettaa ja on paras lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. On mulla hieno koira! En olis ikinä uskonut, että Kiki voi oppia kepit NÄIN nopeasti! Nyt iloitsen tästä, enkä mieti niitä muita hiomista kaipaavia juttuja!

Huomisten treenien jälkeen Kiki saa loman agilitystä ja pääsee viikoksi hoitoon. Siellä on varmasti tiedossa rapsutuksia ja sylityksiä yllin kyllin.


keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Lumihangessa kahlailua ja kepit


Olimme kaikki olleet kilttejä, sillä saimme paljon lahjoja! Kikille joulupukki toi monta ihanaa pehmolelua revittäväksi. Joulun parasta antia on kuitenkin ehkä ollut lumihangessa kahlailu. Luntahan täällä riittää. Paikoitellen lunta on emännän polveen tai jopa lähes vyötäröön asti, joten siinä on rämpimistä!


Tässä kokeiltiin ekaa kertaa keppejä kotona. Vauhti on hidas, mutta kuusi keppiä menee pienellä avulla kuitenkin! Pari viikkoa sitten Kiki oli aivan hämmästynyt, kun ei ollutkaan verkkoja tai ohjureita kepeillä, joten tämä on edistystä. Ja nyt saan kotona hioa keppejä vaikka joka päivä pari kertaa! :D


lauantai 22. joulukuuta 2012

Jaakotuksen harjoittelemista

Aamulenkillä tavattiin pitkästä aikaa Mila-collie ja Milan pikkusisko Una. Nähtiin aurinkokin!

Piti vähän painia

Eilen tosiaan treeneissä tehtiin pientä pätkää. Päästiin Kikin kanssa kokeilemaan sokkarin ja valssin erottelua, että toimiiko kyseisessä kohdassa sokkari vai valssi paremmin. Sokkari olisi toiminut silloin, jos oltaisiin sokkarin jälkeen jatkettu suoraan, mutta koska tuli käännös, niin sokkari ohjauskuviona lisäsi Kikin vauhtia, jolloin seuraava kaarre menee pitkäksi. Siksi tässä kohtaa valssi toimi paremmin, sillä se vähän jarrutti Kikin menoa ja teki näin seuraavasta kaarteesta sulavamman. Ja mä kun niin tykkäisin tehdä sokkaria! Videolla on vain valssin kanssa tehty käännös.



Tämän jälkeen kolmannen esteen kohdalla piti tehdä jaakotus. Joo - tosi hassua tehdä ennakointi ja sen jälkeen pyöriä ympyrää esteen vieressä ja vielä muistaa ottaa koira mukaan koiran puoleisella hartialla oman käännöksen jälkeen.. Mutta näen kyllä tämän kuvion tarkoituksen. Joissain tilanteissa toimii varmasti hyvin.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulua odotellessa!

  






HYVÄÄ JOULUA!


Täällä ollaan jo aivan joulutunnelmissa! Emännällä on loma ja sehän tarkoittaa sitä, että nyt on ollut aikaa tehdä heti aamusta pitkiä metsälenkkejä tai kahlata lumihangessa niityllä. Eilen käytiin myös koirauimalassa ihan kahdestaan ilman koirakaveria. Ehtipä Kiki hurmata sukulaisiakin jo. Kikillä on sellainen tapa, että kun joku rapsuttaa sohvalta sitä, niin ei aikaakaan, kun rapsuttaja huomaa saaneensa koko koira syliin. ;) Kiki huomaamatta hivuttautuu parempiin asemiin.Tämä tapa soveltuu tietenkin vain koirista pitäville rapsuttajille.


Eilen saapui mun joululahja eli kepit! Niistä sitten lisää. Tänään on illalla vielä agitreenit ja sitten pääsemme joulun viettoon. Jouluaattona meillä onkin 3 perroneitiä samassa paikassa. Jostain syystä tähän perheeseen on perroja kerääntynyt. ;) Hyvä että kaikki ovat narttuja, niin ei ole väliä juoksujen sun muiden kanssa.

Unohdin Kaiperlan käynnistä mainita sen, että siinä tulee samalla kaupunkikävelyä. Hypättiin bussiin, jolla ajettiin Kamppiin. Siitä sitten käveltiin Kasarmikadulle ihmisvilinässä. Ihmettelin Kikin hyppelyä kolmella jalalla, mutta olisko se astunut märällä tassulla ratikkakiskolle ja voi kuvitella, ettei mahda kivalta tuntua. Se kolmella jalalla hyppely kun aina loppui lyhyeen. Ja täytyy kehua, että Kiki on viime aikoina matkustanut bussilla mallikkaasti. Annan sille välillä namia, jotta se malttaa keskittyä ja olla rauhassa. Ei tarvitse enää kuunnella piippaamista, että kyllä Kikistä on tullut hyvä bussissa matkustaja!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Osteopaatilla osa 2

Vihdoin päästiin taas Kaiperlan syyniin. Se on kyllä jännää odottaa palautetta. Ihan kuin ois lääkärillä kuulemassa onko itse vakavasti sairas vai paranemassa. Että vissiin aika paljon arvoa annan Kaiperlan näkemykselle. ;)

Kikin piti taas ensin sanoa mur, mutta sitten kun Kaiperla alkoi käydä koiraa läpi niin vastalauseet unohtui heti. Kiki on ehkä sellainen suoran toiminnan koira. Turhat lääppimiset sikseen ja hommiin vaan, niin se on kaikille helpompaa. Kerroin Kaiperlalle, että ollaan käyty uimassa kerta viikkoon ja lenkkeilty paljon metsässä. Nyt ollaan tietenkin hyödynnetty lumihankia ja kahlattu niissä. Ei mulla mitään huolia Kikistä ole ollut, vaan päinvastoin olen ollut huomaavinani kropan hallinnan paranemista.

Arvio oli, että lantion asento on parantunut ja että Kikin kroppa vastaa hoitoon heti paljon nopeammin nyt toisella kerralla. Kiki halusi mennä selälleen monta kertaa, kun olisi pitänyt olla kyljellään, mutta se saattoi Kaiperlan mukaan johtua siitä, että vaikuttaisi juoksun olevan tuloillaan. Silloinhan nartuilla lantion alue on hieman pehmeämpi, eikä ole niin kivaa kun sitä aluetta käsitellään. Kiki sai kehuja muutenkin olemisestaan kropan lisäksi. Kaiperla muistutti, että koska koiralla on ikää vasta 1,5 v niin kroppa ei ole vielä valmis ja siksi epätasapainoa saatta olla.  Että antaa Kikin nyt rauhassa kasvaa ja kehittyä aikuiseksi, niin hyvä tulee. Saatiin kehotukseksi jatkaa uimista ja monipuolista liikuntaa, PALJON liikuntaa! Että työkoiriahan nämä ovat. No siitä olen samaa mieltä, ettei Kiki mikään sohvan koriste ole. Liikuntaa ja aktiviteettiä olla pitää. Kikin seistessä Kaiperla katseli koiraa arvioivasti ja sanoi, että osteopaatin silmää miellyttää erityisesti lonkan suhde kroppaan. Että siinä on sellainen vipuvarsi Kikillä, josta voimaa löytyy. Muutenkin siis sanoi, että Kikin kroppa on hyvän mallinen ja hyvässä kunnossa. Kaikkea saadaan edelleen tehdä, mutta estekorkeus on syytä pitää edelleen matalalla. Ja mikäs kiire meillä on. Virallisiin kisoihin sitten kun Kikin kroppa siltä vaikuttaa. Kyselin vielä, ettei Kiki ole liian hoikassa kunnossa. Ei kuulemma, mutta ei sen myöskään hoikempi tarvitse olla. Pitää vähän tarkkailla Kikin liikunnallisia päiviä suhteessa ruokailuun. Kiki saa kyllä nytkin välillä enemmän ruokaa ja välillä vähemmän riippuen siitä, minkä kokoisia luita sattuu minäkin päivänä saamaan.

Helmikuussa mennään taas vastaanotolle. Jospa ne juoksutkin olis tulleet ja menneet siihen mennessä.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Distanssitreeniä

Perjantaina treeneissä oli ohjelmassa koiran ohjaaminen kauempaa. Tätä vahvistettiin ensin niin, että ohjaaja palkkasi koiran edestä, jotta koira uskaltaa irrota. Kiki aika nopeasti tajusi homman nimen. Emännän olisi pitänyt kävellä, mutta sitähän aivan lamaantuu kokonaan, jos agiradalla pitäisi kävellä. Tätä oli havaittavissa muissakin koiran ohjaajissa. Jos kävelee, niin silloin "hyppää" -käskyt ja kaikki muukin tuppaa unohtumaan. ;) No sain sitten alun jälkeen luvan hölkötellä. Radalla oli myös suoran putken jälkeen tiukka kurvi ja tätä varten pitääkin miettiä sana, joka tarkoittaisi Kikille "käänny heti suoran putken jälkeen äänen suuntaan". (esim. stop! ) Nyt huhuilin Kikiä nimeltä sen vielä ollessa putkessa. Kiki kyllä uskaltaa irrota, kun lelun kanssa on ensin vahvistettu irtoamista. Pitäisi vielä itsekseen harjoitella irtoamista vapaavuorolla.

Muuten viikonloppu onkin emännällä mennyt töissä, joten isäntä on ollut päävastuussa koirasta. Olivat käyneet Mustin ja Mirrin yhteydessä olevassa Etolassa shoppailemassa ja samalla reissulla parikin ihmistä oli tullut juttelemaan koirista. Toisella niistä oli ollut Lagotto kotona ja oli sanonut, että Lagotot on rauhallisempia kuin perrot. Tästä isäntä innostui, että jos mä haluan sen toisen koiran, niin otetaan Lagotto. (Koska se on rauhallisempi) Mä en jotenkin innostunut ajatuksesta.. Olen tottunut Kikin innokkuuteen agilityradalla, niin enhän mä osais toimia rauhallisen koiran kanssa. Yksilökysymyksiä tietysti, mutta nyt kun on vähän päässyt perille espanjanvesikoiran sielunmaailmasta, niin on edes pieni aavistus siitä, mitä on odotettavissa.

Emännällä työt jatkuu, mutta onneksi ihan kohta on loma! Keskiviikkona menemme Kaiperlan vastaanotolle. Jännityksellä odotan arviota!

Ai niin. Katselin Ylöjärven möllikisojen tuloksia ja me voitettiin minimölliluokka! Tuomari ei ollut huomioinut palkkaamista. Kysyin häneltä rataan tutustumisessa, että tuleeko palkkauksesta virhepisteitä ja hän sanoi niitä tulevan. Jäi siis palkinto pokkaamatta, koska en varmistanut kisapaikalla sijoitusta palkkaamisen takia. (kävi kyllä mielessä tarkistaa.) Tuo kisa on osa cuppia ja nyt tekisi mieli osallistua cuppiin, kun saatiin täydet pisteet. ;) No en ihan sitä varten viitsi montaa kertaa ajella Ylöjärvelle, vaikka parhaille on luvasssa agirotuun lippupaketteja ensi kesäksi. Se mikä on mielenkiintoista, niin katsellessani muiden säkäluokkien suoritusaikoja, niin me oltiin maxejakin nopeampia. Eikä me menty edes kovaa. Meidän ohjaaja on kyllä sanonut, että jos tuntuu koiralla olevan vauhtia liikaa, niin oman säkäluokan korkuiset esteet vähän hidastaa, sillä joutuuhan siinä koira vähän enemmän ponnistelemaan. Mutta maxeissa oli bordercollieita, joiden meno näytti siltä, että koira ja ohjaaja tietävät kyllä mikä on homman nimi.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Onnistumisen iloa kepeillä!

Meillä on torstaisin vapaatreenivuoro Sporttikoirahallilla ja siellä olen tuskastellut keppien kanssa. Sporttiksella kun on ohjurit ja olen niiden kanssa yrittänyt opettaa Kikiä kuudella kepillä, sillä ohjurithan on aivan eri asia kuin verkot. Viimeksi totesin, että pitää sitten vaan mennä "maltti on valttia" -tyylillä ohjureiden kanssa ja antaa Kikille aikaa oppia ohjureiden tarkoitus. Lauantaina meillä oli siis tehokeppitreenit, joissa Kiki joutui itse vähän miettimään keppien syvintä olemusta. Riemu olikin suuri eilen tehdessäni keppejä ohjureiden kanssa Sporttiksella! Aloitin maltillisesti niin, että joka välissä oli kahdet ohjurit, koska ne Kiki ymmärtää. Sitten sain ottaa ohjurit pois tokasta välistä, sitten otin ensin yhden ohjurin pois neljännestä välistä, sitten toisenkin jne.. Jännityksellä odotin mitä käy kun otan mun vastakkaiselta puolelta (kävelen itse tukena toisella puolella) vikasta välistä yhden ohjurin pois. Kiki jatkoi tavalliseen tapaan, joten uskalsin ottaa toisenkin ohjurin vikasta välistä pois. (Nyt oli siis ohjurit vain ensimmäisessä välissä tukemassa keppien sisäänmenoa.) Lähetin Kikin kepeille ja viimeisessä välissä se jäi miettimään ehkä noin sekunniksi ja jatkoi sitten kepit aivan oikein! Jee!! Palkaksi leikkiä ja paljon kehuja! Suuri juttu tässä oli siis se, että vaikka Kiki meidän ohjaajan kanssa tekee keppejä hyvin, niin eri kepit, eri paikka, hieman eri tekniikka, niin keppien suorittaminen onkin aivan eri asia! Luulen, että lauantaina Kikin joutuessa mietttimään sillä alkoi päässä raksuttaa. Ja sen raksutuksen hedelmiä sain nyt poimia! :D Niin ja tosiaan tehtiin toistoja, jotka Kiki teki aina oikein. Että ei ollut vain yhden kerran vahinko. ;)

Niinhän se on, että asioilla on oma kehitystahtinsa. Välillä tuntuu, että asiat junnaa paikoillaan, eikä mitään edistystä ole havaittavissa, vaan pikemminkin taantumista. Sitten jossain vaiheessa tuleekin iso harppaus eteenpäin. Mielestäni agilityssä on sama juttu kuin ratsastuksessa - huonossa opetuksessa opit vain asiat virheellisesti ja niitä virheitä saa sitten korjata kauan. Siksi hyvästä opetuksesta kannattaa maksaa, sillä se on sen arvoista! Helpompi opetella asiat kerralla kunnolla ja oikein, se on paljon palkitsevampaa ja tehokkaampaa. (Viitaten siis siihen, että meillä on toinenkin  yksäri keppitreenejä varten varattuna.)

Emännällä on tapana hurahtaa. Aikaisemmin kävin muutaman kerran viikossa ratsastamassa ja janosin edistymistä. Nyt olen hurahtanut agilityyn! On muuten helpompi treenata agia, koska kotonakin voi asian eteen jotain tehdä.  Keppien kanssa tuskaillessani aloin tutkia keppien hintoja. Löysinkin alumiiniset harjoituskepit, joissa on 3 keppiä alustassa kiinni. Tuollaiset siksi, että aion harjoitella talvella olkkarissa. Kuudesta kepistä on iloa pidempäänkin. Toivottavasti meillä on pian oma piha, niin ei tarvitse olohuonetta vallata agia varten! Nyt pitää vaan selvittää, että kuuluuko hintaan kuvan mukaiset 2 kolmen kepin sarjaa. Sitten jään odottelemaan olenko ollut kiltti, että tuoko joulupukki mulle ne kepit!

torstai 13. joulukuuta 2012

Menoa ja meininkiä

Märkä koira kera hassun ilmeen
Ollaan tällä viikolla oltu ahkeria tyttöjä. On tullut käytyä kaksi kertaa koirauimalassa, sillä ensi viikolla taitaa uimiset jäädä väliin aikataulusyistä. Kuvassa näkyvä poro (tai hirvi se taitaa olla, mutta meille se on poro) on Kikin paras kaveri. Jos poro on vessassa kuivumassa uintireissun jälkeen yrittää Kiki päästä poron luo keinolla millä hyvänsä. Poron odotellessa kuivumista ylhäällä ikkunalaudalla yrittää Kiki ajatuksen voimalla saada poron tipahtamaan omaan suuhunsa. Tässä tilanteessa Kikillä on hyvin intensiivinen tuijotus suunnattuna poroon.

Keskiviikkona olimme metsälenkillä hangessa rämpimässä kavereiden kanssa. Kiki yritti kovasti tekeytyä lumiukoksi!
Kuvat: Laura Larmi (kopiointi kielletty!)

Tuolla se pupu meni!


Kiki lumiukkona ja kaverin nenä

Seuraa johtajaa

Tassujen putsaus ja matka jatkuu

lauantai 8. joulukuuta 2012

Draiviharkat

Treenien tavoitteena oli saada koirakolle vauhtia ja koiraa irtoamaan. Ensin ohjaaja palkkasi lelulla suoran päässä, jotta koira lähtee etenemään. Emännän piti pinkoa niin paljon kuin jaloista lähtee.


Seuraavaksi mentiin ratapätkää ilman välipalkkausta. Kun on tuttu tehtävä, niin Kiki lähtee irtoamaan ja menee lujaa, vaikkei palkkaa olekaan näkyvissä.

Mun pitää siis vaan uskaltaa juosta, niin saadaan lisää vauhtia suorituksiin! Itsenäisesti olisi hyvä treenata etenemistä kanssa.

Tänään oli vielä extra-treenit, joissa tehtiin keppejä. Ensin verkkokeppejä niin, että lähetän Kikin kauempaa eteen kohti keppejä. Saatiin ottaa aika reilustikin verkkoja pois ja Kiki jatkoi hienoa menoa. Etupalkkaa käytettiin alussa, mutta sitten kun etupalkka alkoi vetämään Kikiä liiaksi puoleensa siirryttiin kävelemään molemmin puolin keppejä ja palkka tuli mun kädestä.

Nämä kepit on kuulemma helpommat siksikin, kun ovat seinän vieressä. Siirryttiin sitten kokeilemaan keppejä, jotka olivat keskellä hallia. Keppien vieressä oli putki, niin sehän veti Kikiä puoleensa vastustamattomasti. Yhdessä videossa näkee, miten eri kepit ilman verkkoja ei soita mitään kelloja Kikin päässä. Sillä oli niin ihmettelevä ilme, että miten näistä nyt pitäisi mennä? Tehtiin välillä sitten Kiki hihnassa, niin että ohjaaja päästi sen menemään vain oikeasta välistä. Sitten kun laitettiin muutamat verkot takaisin, niin johan Kikillä alkoi raksuttaa!

Hallin keskellä olevat kepit:
Nyt voin sitten itsenäisesti treenata kahdella kepillä ensimmäistä väliä, eli sisäänmenoa. Verkkojen kanssa voin harjoitella vauhdista kepeille menoa. Kiki kuulemma kyllä tajuaa joskus että kepit on aina kepit. Sitä valaistumista odotellessa..

Keinua tehtiin muutamaan kertaan ja siinä edelleen avustaja hidastaa keinun laskeutumista. Kiki edelleen hihnassa. Itsenäisesti voisin harjoitella niin, että laitan keinun päähän jotain namia, joka pysyy siinä päässä. Samoin voisin palkata Kikin toisella palkalla keinun jälkeen lelulla, jotta Kiki ei jäisi miettimään keinun paukahtamista.

Aata otettiin muutama toisto edelleen targetilla. Sain vinkiksi, että mielummin palkkaisin targetin kanssa niin, että palaan laittamaan targetilla namin ja sen jälkeen vapautus. Pitää myös itse alkaa vaihdella paikkaa ja vapauttaa välillä nopeammin ja välillä hitaammin.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Ensimmäiset möllikisat

Piti ihan lähteä Ylöjärvelle asti kisoihin, koska siellä oli putkiluokka. Möllien hyppyluokka olisi käynyt myös, mutta niitä on todella harvoin. Mentiin myös ihan mölliluokkakin ja siinä olin jo päättänyt aikaisemmin palkkaavani Kikin kontakteilla, koska Kiki tarvitsee vielä vahvistusta pysyäkseen 2on2off -asennossa. Nyt oli kisoihin päästävä, sillä meidän ohjaajan mielestä voitaisiin mennä katsomaan miten Kiki käyttäytyy kisoissa (ja emäntääkin jo kutkutti päästä kokeilemaan). Kiki käyttäytyi hienosti! Tiesin, että paljon ihmisiä ja koiria samaan aikaan ei ole mikään ongelma. Se on oikeastaan parempi, että on enemmän jengiä, niin Kiki ei voi tarkkailla jokaista. Kisapaikka oli pieni halli, joten siellä ei moni koiransa kanssa leikkinyt (tai jos leikkikin, niin ei sitä kuullut yleisen hälinän yli). Vinkuleluilla leikkimisestä ja hihkumisestahan Kiki helposti kerää kierroksia, kun senkin pitäisi päästä leikkimään! Varmuuden vuoksi välillä palkkasin Kikiä hienosta odottamisesta. Keitetyt broilerin sydämet ja kivipiirat on toimivia kisanameja, kun ne on niiin hyviä!

Ensimmäisenä mentiin putkiluokka, jossa hypyt oli 20 cm. Ennakkotiedoista poiketen rimojen korkeutta ei saanut itse päättää. Olishan siinä ollut järjestäjillä tekemistä olla koko ajan säätämässä rimojen korkeutta..

Kiki odotti hienosti lähtöä ja sen huomio oli täysin muhun kiinnittyneenä koko ajan, niin kuin toivoa voi! Uusi tilanne aiheutti mustan putken ohi menon. Olin jo aivan varma, että Kiki menee putkeen niin en sen enempää varmistellut. Muuten meni oikein hienosti.

Mentiin minimölleihin, koska kerran saatiin, eikä sillä estekorkeudella tässä kisassa niin merkitystä ollut. Pääasia, että päästiin suorittamaan ratoja kisatilanteessa. Palkkasin aan ja siitä tuli virheitä, jotka ilomielin hyväksyin.

Tämä rata on aika tasapainoinen. Aata ennen tuleva valssi on vähän myöhässä. Mietin tässä sitä ennakoivaa käännöstä, mutta jätin kuitenkin tekemättä. (En tiedä miksi jätin, vaikka viime viikolla harjoiteltiin käännöstä täysin identtisessä kohdassa. No se käännös on mulle hankala, oliskohan siksi.. )

Mitä näistä kisoista voisi oppia:
- Kiki käyttäytyy hyvin, sitä ei tarvitse jännittää
- lisää vauhtia pitäisi suoritukseen saada sitten kun kisatilanteet tulevat tutuiksi
- mölliradat on todella simppeleitä, kisoihin vaan (hio kontaktit valmiiksi)

Radat olivat siis todella simppeleitä ja niinhän niiden pitääkin olla. Mun olisi pitänyt juosta lujempaa, jotta Kiki olisi uskaltanut mennä täysiä. Irtoaminen ei ollut niin toimivaa kuin treeneissä, vaan Kiki oli mussa kiinni. Parempi tietenkin aloittaa siitä, että se kysyy multa mitä tehdään, kuin se että koira painaisi vaan menemään emännästä välittämättä. Oli todella kiva päästä kisoihin! Lisää kisoja kiitos!


tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulukoristeita

Selailin Kikin pentukuvia ja löysin sieltä noin vuosi sitten otettuja kuvia.

 Kikin mielestä tekokuusiköynnös oli huonosti laitettu. Sitä piti vähän trimmata. :) (Köynnöksen ei kuuluisi roikkua lattialle asti, vaan Kiki on ystävällisesti poiminut sen ovenkarmin kohdalta.)

Hyvää joulunodotusta!

lauantai 1. joulukuuta 2012

Sokkari on mun lemppari!

Sokkari eli sokkoleikkaus eli persjättö.. Se on käyttökelpoinen ohjausliike. Alussa lähes kaikki käännökset mentiin valssilla, eikä siinäkään mitään vikaa ole. Nyt vaan kun osaa vähän edes jotain on enemmän valinnanvaraa, ja se on hyvä se! Sokkarin vaatima kuviohan on se, että emännän täytyy olla koiran edellä, jotta koiran voi jättää hetkeksi selän taakse ja vaihtaa ohjauspuolta. Useimmiten ajattelen treeneissä rataa kävellessäni, että en ehdi koiran edelle, koska mulla on nopea koira. Väärin. Suoralla linjalla en ehdikään sen edelle, mutta heti jos radassa on käännöstä, niin kyllä mä ehdin sen edelle. Tässä videolla olevassa pätkässä aan jälkeisen hypyn jälkeen tulee sokkari. Vaikka en olekaan paljoa Kikiä edelle, niin aivan hyvin ehdin.:) Johtuisko myös siitä, että Kiki alkaa myös ymmärtää näitä kuvioita, eikä sitä haittaa, vaikka emäntä on välillä jäljessä, välillä vieressä ja välillä edessä. Miten vaan, kaikki käy Kikille kun saa mennä aksaa! Ja vielä sekin, että koiran voi hyvin jättää selän taakse, kunhan kääntää niitä hartioita ja näkee koiran heti, kun puolenvaihdos on lähes valmis. Videon pysäytyksessä näkee, kuinka Kiki on ponnistamassa hyppyyn ja mä oon samaan aikaan jo kääntymässä katsomaan sitä vasemman hartian puolelta.


Tässä Kiki menee keppejä. Verkkokepeistä on mun puoleiselta sivulta kolme verkkoa pois. Viimeksi oli enemmänkin verkkoja jo pois. Torstaina tein ohjureilla keppejä, mutta ei siitä taas meinannut tulla mitään. 6 kepillä voi tehdä, jotta saa kaksi ohjuria joka väliin ja yhdestä välistä voi ottaa ohjurit pois. Ehkä niillä pitää vaan edetä tosi hitaasti, kun on eri juttu kuitenkin verkkokeppien kanssa. En kuitenkaan vielä luovuta ja aloita mitään uutta tekniikkaa. Sain vinkiksi harjoitella kahden kepin kanssa sisäänmenoa. Kesällä joskus sitä teinkin. Pitää varmaan ottaa tavoitteeksi perjantain treeneissä aina tehdä verkkokeppejä, jos se sillä hioutuisi valmiiksi.




Ihanaa, talvi on tullut! Käytiin Kikin kanssa eilen auraamassa polkuja metsään! Oli ihan mahtavaa kahlata lumessa. Kiki on ihan hassuna lumesta. Se tekee vaan pupuloikkaa hangessa ja työntää päänsä lumihankeen..