Kiki oli aivan kummallinen treeneissä. Kun päästin sen vapaaksi, se vaan juoksi hallia ympäri ja ovestakin ulos treenikaverin perään. Tehtiin alkuun sitten pientä pätkää vaan. Satu opetti mut leikkimään Kikin kanssa kunnolla. Lelulla sitä on kyllä palkattu, mutta nyt keskityttiin siihen, et leikitään yhdessä tarpeeksi kauan ja tapetaan lelu yhdessä! Kiki kun ei millään haluaisi lelusta luopua. Mä siis leikin sen kanssa vetämällä lelua, sitten menen itse maahan istumaan ja pikkuhiljaa lopetan vetämisen, ja silitän Kikiä. Sitten kun Kiki alkaa mutustella lelua, nappaan lelun sen päästäessä irti ja innostan sitä vielä vähän. Eli Kikille jää olo, että vitsit kun olis vielä vähän saanut leikkiä. Näytti toimivan hyvin. Saatiin sitten vielä hyväkin pätkä menoa videolle.
Tässä itse olen myöhässä valsissa ja olen mustan putken jälkeen liian hidas, mutta Kiki hienosti pelastaa ja hyppää esteen. (kun ei siinä ollut muita esteitä niin osuttiin oikealle. )
Treenien jälkeen mentiin yhdessä treenikavereiden kanssa pellolle ja koirat sai juosta. Meillä on hauskasti värikoodattu jengi. Yksi russeli, yksi Kettuterrieri ja Kiki samaa sarjaa. Neljäs ryhmäläinen ei tullut mukaan, sekin kyllä tummanruskea.
Päästiin opiskelemaan viimein hyppytekniikkaa Vappu Alatalon johdolla. Alkupalaverissa Vappu kyseli kaikkien koirista ja ongelmista. Meillä ei mitään ongelmia ole, mutta Vappu totesikin, että vesikoirien kanssa on hyvä aina käydä opettelemassa tekniikkaa. Ne kun hänen mukaansa ovat usein kiihkeitä (jolloin usein tekniikka unohtuu) ja lisänä melko suorat etujalat, joten kroppaa kannattaa opetella käyttämään oikein.
Vappu luetteli ihmisen tehtävät:
-anna koiran opetella hyppäämään
- pidä huolta koiran fyysisestä kunnosa (terveys, lihakset, huolto)
- opeta koiralle ohjaussysteemi (ole oikea-aikainen ja selkeä)
Ja koiran tehtävät:
- löytää oikea reitti esteeltä toiselle (oppii löytämään optimaalisimman)
- etäisyyden arviointi
- rohkeus eli koira luottaa omiin taitoihinsa
- motivaatio
- ponnistuspaikan valinta
- painonsiirto takaosalle
- ponnistuskulma
- korkeuden arviointi
- tasapainoitus hypyn jälkeen
Hyödyllisiä juttuja käytiin läpi. Vapun mukaan koiran oppiessa hyppytekniikkaa kasvaa sillä itseluottamus ja tarkoitus onkin, että koira osaa tehdä omat ratkaisunsa, jotta hyppääminen on turvallisempaa ja varmempaa. Annetaan koiran siis tehdä työ.
Ensin tehtiin sarjalla harjoitusta. Väli oli 5 jalan mittaa speed bumperilta (eli matalan putken puolikas) okserille. Koira laitettiin istumaan bumperin eteen, ja se lähti siis vauhditta hyppäämään okseria. Ensin okseri oli hyvin matala ja Vappu katsoi tekniikkaa. Kiki ei epäröinyt yhtään, vaan tapansa mukaan lähti suin päin hyppäämään. Sitten kun okseri oli jo 45 cm yhden hypyn verran se vähän hidasti, kun oli vähän epävarma. Tämän jälkeen tietysti laskettiin estettä, koska tarkoitus oli katsoa miten koira reagoi. Alemmat korkeudet meni miettimättä. Huomasi kyllä, että Kiki koko ajan paransi tekniikkaa. Se keskittyi paremmin kokoamaan itseään, vaikka tokihan sen nuoruus ja innokkuus näkyy. Näitä harjoitteita voisi siis pennun kanssa tehdä myös, nimenomaan opettaa ensin tämä tekniikka ennen kuin alkaa muuta tekemään. Saatiin kotiläksyksi tehdä tätä perustyötä itsekseen treenatessamme muutamia kertoja hyvin matalilla korkeuksilla. Konkreettisesti hyppytekniikan paranemisen näki siitä, että koira hyppäsi sulavammin, ja siitä, että koiran laskeutuessa esteeltä ei kuulunut mitään tömähdystä.
Sitten tehtiin sarjaa, jota heppatermein kutsuisin innariksi, eli in-and-out sarja. Koira siis esteiden välissä käy maassa, mutta ei ota kokonaisia laukka-askeleita väleissä. Tässä video ensimmäisestä suorituksesta.
Huomaa, että Kikillä on hirveä kiire ja se vaan säheltää vauhdilla yli esteiden.
Tässä seuraava pätkä, jossa se jo vähän keskittyy.
Sen jälkeen esteistä tehtiin oksereita, jotta Kiki joutuisi vähän vielä miettimään askeleita. Vauhtikin jo hieman hidastui. Samoin targettia siirrettiin lähemmäksi viimeistä estettä jälleen hidastamaan.
Että sellaisia harjoitteita. Uskon kyllä, että kun näitä harjoituksia tekee, niin Kiki oppii keskittymään ja kokoamaan itseään paremmin. Kolmen kerran kurssilla saadaan perustaidot, ja voidaan sitten jatkossa aina tehdä näitä harjoituksia säännöllisin väliajoin. Hauskaa oli, että Vapulla on vesikoiria. Ei enää aktiivikäytössä, mutta mukava tietää, että kouluttaja tietää tämän rodun heikkoudet ja vahvuudet.
Arki rullaa jälleen. Sinänsä kivaa, koska arki tarkoittaa ohjattujen treenien alkamista! Muutakin ohjelmaa on Kikin (ja emännän) pään menoksi tullut hankittua. Huomenna alkaa Vappu Alatalon pitämä hyppytekniikan kurssi. Jäi kismittämään, kun ei kyseiselle kurssille päästy keväällä, joten nyt mennään! Ohjatut agitreenit alkaa taas perjantaina. Lisäksi on kerran viikkoon omatoimitreenit. Osallistumme 3 kerran koiran lihashuolto- ja tasapainokurssille. Sokerina pohjalla - Kiki pääsee lampaita paimentamaan syyskuun alussa. Siellä muiden perrojen kanssa saa kokeilla, että onko koirasta paimeneksi. :) Olikohan jotain vielä.. Lonkka-, kyynär-, selkäkuvat ja polvien taivuttelut ym. ovat myös vuorossa syyskuussa. Ja ehkä jossain kohtaa syksyllä / talvella pääsemme osallistumaan ekaa kertaa agilityn möllikisoihin. Järjestettyjen treenien lisäksi pitäisi varmaan alkaa vähän hölkkäillä Kikin kanssa. Voitaisiin yhdessä kasvattaa kuntoa.
Mökillä mietin, että miten tuo koira jaksaa juosta aamusta iltaan pitkin pihoja ja siihen päälle vielä uida. Onhan koira toki luotu liikkumaan. Nyt sen huomaa, kun Kiki on taas yksin päivät, niin johan sillä riittää virtaa ulos päästessämme! Aktiivinen pakkaushan se on!
Otsikko kertoneekin loman jännittävimmät ja Kikille varmasti kivoimmat tapahtumat. Aloitetaan siis niistä. Mökillä ihmiset sai ottaa rennosti, kun taas Kiki vietti aikaansa juoksemalla pitkin pihoja ja uimalla järvessä. Illalla alkoi rantavedestä kuulua räpiköintiä ja meille tuli tietenkin kiire katsomaan. Kiki siellä oli linnun takaa-ajopuuhissa. Kikin uiminen ei joka hetki ole sulavaa, vaan jos se on innoissaan hakemassa vaikka keppiä vedestä saattaa sen etukäpälät nousta vedenpinnan yläpuolelle roiskimaan. Pläts pläts! Nythän se olikin hyvä juttu! Kuuli, että meidän Kikihän se on siellä uimassa ja seuraavassa hetkessä bongasikin sitten Silkkiuikut tms, jotka olivat melko lähellä rantaa. Lintu levitteli siipiään ja Kiki oikein nosteli päätään vedenpinnan yläpuolelle nähdäkseen paremmin. Siinä ehti jo käydä mielessä, että pitääkö vetää vene vesille tai hypätä uimaan hakeakseni koiran rantaan. Kiki kuitenkin kuunteli takaisin huutamiset ja kääntyi sitten lopulta uimaan rantaa kohti. Onneksi linnut eivät olleen ihan rantahietikossa ja uivat koko ajan poispäin. Että jäi saalis tällä kertaa saamatta. (Onneksi eivät olleet joutsenia, kulp! )
Myöhemmin viime viikolla oltiin toisella mökillä, jossa vapaanaolo oli hieman rajoitetumpaa. Ei ole kai hyväksyttyä päästää koiraa golf-kentälle ;), joten siksi ei enää voinut elää kuin pellossa ja pitää koiraa koko ajan irti. Saavuttuamme tänne toiselle mökille lähdimme Kikin kanssa metsään. Pitkän automatkan jälkeen Kikissä tuntuu aina olevan virtaa kuin pienessä kylässä, joten siksi metsään juoksemaan lähteminen tuntui hyvältä idealta. Kiki siinä sitten juoksi vapaana nätisti, kunnes se alkoi vimmattuna juosta nenä maata pitkin eteenpäin. Huusin sen takaisin ja se tulikin. Tässä välissä ehdin selittää, että jos koira haistelee liian intensiivisesti pitää sen haistelut lopettaa. Kiki juoksi edelleen vapaana ja minä näin pupun loikkivan ylhäällä kallion päällä. Tämän tajuttuani Kiki meni jahtaamismoodiin, eikä siinä vaiheessa mitkään karjumiset enää auta. Ikinä ennen Kiki ei ole lähtenyt hajun perään noin intensiivisesti haistellen ja aiemmin se on aina nähnyt pupun, jonka perään se on lähtenyt. Ja tullut sitten hetken päästä takaisin luovutettuaan. Nyt olikin kiva, kun olimme aivan vieraassa metsässä, tai se oli vähän sellaista hakkuuaukean tyyppistä aluetta, ja Kiki lähti pinkomaan täydellä vauhdilla pois näköpiiristä. Olimme kallion alla, eikä siis nähty Kikistä kuin vilaus. Tässä vaiheessa tuli selväksi, että nyt koira kyllä lähti kauemmas kuin ikinä ennen. Siellä sitten rämmittiin metsässä ja huudeltiin Kikiä, jota ei näkynyt missään. Lopulta se tuli takaisin ja aivan eri suunnasta mistä olisi kuvitellut sen tulevan. Kieli roikkui suunnilleen maassa, sen verran rankka lenkki oli. Ei se varmaan oikeasti ollut poissa kauempaa, kuin 5 minuuttia, mutta se aika tuntui todella pitkältä. Ehti jo miettiä että mitä kaikkea sille koiralle ehtii käydä. Mä ajattelin sitten, että jos se vielä lähtee uudestaan, niin sitten napautetaan koiraa. No sehän lähti heti uudestaan, eikä siinä taas mitkään huutamiset auttaneet. Nähtiin maassa vielä jotain peuran jälkiä muistuttavia painaumia, että kävi mielessä jo peurajahditkin. Taas se koira viiletti jossain, kunnes tuli takaisin. Ja todellakin joutui heti remmiin. Huomasi kyllä koirasta, että se kävi isoilla kierroksilla. Varmaan ei ole koskaan saanut noin tuoretta / vahvaa hajua. Tuolla alueella ei varmaan paljon ihmiset kävelekään, joten ei hajutkaan varmaan sotkeudu. Että olipa jännää!
Muuten siis reissattiin lomalla mökiltä toiselle. Kiki sai tehdä verijälkeä. Ensimmäinen jälki epäonnistui, koska se tuli tehtyä nurmikolle, jossa oli muurahaisia. No Kiki oli niitä muurahaisia jo nappaillut aiemmin suuhun ja oppinut, että ne pissii nenille.. Toinen jälki oli metsässä ja sen Kiki suoritti hienosti alusta loppuun. Palkkiona oli maksaa. Eri paikoissa ollessamme Kiki sai harjoitella häkissä oloa ollessaan jokusen tunnin aina yksin. Häkkiin se hyvin rauhoittuu, eikä se ainakaan vielä ole murtautunut häkistä ulos. Rauhallisen koiran saa häkistä päästää pois. Lisäksi Kiki oli yhden yön hoidossa ja taisi nukkua siellä yönsä sängyssä. No kylässä "mummin" luona onkin eri säännöt.
Kävimme myös sukulaisten luona ja taas tehtiin käsittelytreenejä. Fiskarsin ruukissa vieraillessamme kävimme syömässä ravintolan terassilla, jossa tarjoilija oikein toi vesikupin Kikin nenän eteen ja kaatoi vettä Kikiä varten.
Jos Kikillä ei ole selvät rajat alkaa se lenkillä ääntelemään vastaantuleville koirakoille. Saattaa vinkua tai haukahtaa. Tämä ei tietenkään ole suotavaa ja peiliin saa katsoa, että kukahan sen koiran käytöksen on saanut muuttumaan huonommaksi... Soitin sitten meidän koirakouluttajalle, josta aiemmin saatiin hyvät ohjeet ja Kiki kunnolliseksi kansalaiseksi. Otettiin tiukka linja ja kerrottiin Kikille, että ihmiset kyllä hoitaa kaikki tilanteet. Tilanteen paranemiseksi tarvittiin siis toisten koirien ohituksia, ja vaikka täällä on paljon koiria ei joka lenkillä tule koiria vastaan.. Päästiin kyllä harjoittelemaan onnistuneesti ja Kiki näytti uskovan, että vastaantulijoihin ei reagoida millään tavalla. Kävin Kikin kanssa ihan järkätyissä ohitustreeneissä, jossa oli 20 koirakkoa. Siellä sitten tehtiin kaikenlaisia irtiohituksia ja pujoteltiin toisia koirakkoja pienistä väleistä - edelleen koirat irti. Siellä viimeistään Kiki tajusi että emäntä hoitaa ja hänen tehtävänsä on seurata. Kiva että muutoksen huomaa nopeasti, kun itse on tarkkana koiran käytöksen kanssa! Hyvä osoitus oli mielestäni eräällä lenkillä se, kun vastaan tuli koira, joka suunnilleen oli takajaloillaan rähjäämässä. Kikin piti vähän vastata tähän, mutta uskoi mun kieltoa ja jatkettiin eteenpäin löysällä hihnalla niin kuin ei mitään. Nähtiin sitten samalla lenkillä toiseen kertaan kyseinen koira ja se jatkoi samaan malliin, mutta Kiki käveli mallikkaasti korvat alhaalla ja hihna löysällä. :) Emäntä oli ylpeä!
Haastavia ohituksia ollaan koettu rusakoiden puolesta. Iltalenkillä käveltiin kotiin päin meidän pihalle johtavalla tiellä. Näin, että tiellä on kaksi rusakkoa, joista Kiki on aina kovasti kiinnostunut. Päästiin lähemmäksi ja etuviistosta tuli vielä koirakko vastaan. Koira ei kyllä Kikiä tässä tilanteessa kiinnostanut pätkääkään, kun se oli nähnyt rusakot. Rusakot pomppi vähän sivummalle ja hihnassa Kiki kyllä uskoo, ettei voi sännätä niiden perään. Tulipahan koettua tälläinenkin tilanne, josta selvittiin oikein mallikkaasti.
Torstaina oli oma agivuoro ja tehtiin vaan aan ja puomin kontakteja. Aalla Kiki on taas kehittynyt. Vaikka se tuli vauhdilla alas, niin pystyi jäämään 2on-2off asentoon. Muuten humputeltiin ja tehtiin mitä tehtiin. Jotain 6 esteen ratapätkää ja takaakiertoa + välistä vetoa. Toiseen suuntaan meni, mut toinen suunta oli hankalampi. Tätä treenaamme jatkossa lisää.
Perjantaina oli jälleen näyttelytreenit. Kiki osaa jo laittaa päänsä kurssin pitäjän kämmenten väliin ja muutenkin antaa koskea jne. Viime viikonloppuna Kiki saikin paljon harjoitusta, kun oli kavereita kylässä ja nähtiin sukulaisia, niin Kiki on saanut paljon lahjontaa.
