torstai 31. toukokuuta 2012

Emäntä lomailee

Hanhet tähtäimessä

 Mulla on ollut tämä viikko vapaata ja ollaan ehditty tehdä kaikenlaista. Tai oikeestaan aika on vaan hujahtanut johonkin.. Käytiin pari päivää sitten keskustassa käppäilemässä ja ihmettelemässä ihmisvilinää. Isossa vesialtaassa oli sorsanpoikasia, joita Kiki ei tainnut kyllä huomata. Muuten vaan olisi halunnut mennä kahlailemaan. Meren rannalla tutkailtiin Kanadanhanhia. Edistystä on tapahtunut! Nimittäin Kiki on nyt vihdoin tajunnut, ettei jokaisen linnun perään säntäillä. Ainakin hihnassa se tuntuu tajuavan, että linnut jätetään omaan rauhaan. Alussa tehtiin ihan niin kuin ohituksissa - jos lintu oli tien reunassa, vaihdettiin toiseen reunaan. Saatiin näin vähän väliä lintuun. Nyt voidaan kävellä jo tosi läheltä ilman säntäilyä linnun perään. Toistaseks vielä muistutan Kikiä siitä, että ne linnut tulee jättää rauhaan.


Käytiin kaverin luona koiratreffeillä. Siellä on 5 koiraa ja 2 kissaa. Hyvin Kiki sinne mukaan sopeutuu. Iäkkäämmät leidit jättää nää kakarat omaan arvoonsa, mutta nuoremmat tyypit telmii keskenään. Vähän noita poikia vielä kiinnosti Kikin hajut, mutta ei se Kikiä näyttänyt haittaavan. Se paini kultaisennoutajan ja sekarotusen pojan kanssa vuorotellen. Kultsi anto kiltisti tasotusta kepin vetoleikissä, eikä vetänyt koko voimallaan. Tekee ihan hyvää Kikille joutua koiralauman keskelle. Se kun aina haluaisi olla pomona, niin tuolla kun on eri ikäisiä koiria, joilla on keskenään arvojärjestys selvillä, niin Kiki muistaa alussa olla vähän nöyrempänä.
Kuinka monta koiraa on kuvassa?
Kiki on nyt ollut yllättävän rauhallinen kotona ollessaan. Johtuneeko sitten hieman tiukemmasta perushuomioimattomuudesta vai juoksujen jälkimainingeista. Ainahan se vähän pitää silmällä, että mitä mä touhuan kotona. Jos vaikka kutsuisinkin sen mukaan, niin se olisi heti valmiina. Kikillä on kyllä korvat kuulolla lenkeilläkin paremmin. Ja toki huomioimattomuus vaikuttaa kotona ollessa niin, ettei sen tarvitse koko ajan luulla saavansa huomiota. Oltiin tiistaina katsomassa Cesar Millania. Jäi mieleen video Juniorista, jossa Cesar touhusi kotona jotain ja Junior oli siinä mukana sähläämässä koko ajan. Sitten kun Cesar yhtäkkiä poistui kotoa jäi Junior itkemään perään. Kiki on hyvin tarkka kotoa lähtemisessä, kuten näköjään hyvin kuuliainen Juniorkin. Jos meiltä kotoa lähdetään rauhassa, eikä Kikiä ole huomioitu hetkeen (eli se on rauhallinen) jää se rauhassa kotiin. Eikä hauku yksinollessaan. Nauhoitimme yksinoloa Kikin ollessa pentu, kun alussa oli ongelmia yksinolon kanssa. Vähän aikaa sitten hyllyjä rakentaessamme Kiki oli siinä mukana ihmettelemässä tapansa mukaan. Sitten yhtäkkiä lähdimme viemään roskia ja tästä Kiki näytti olevan ymmällään ja haukahteli muutamia kertoja ovesta mentyämme. Juniorin video oli hyvä muistutus, että koiran tosiaan pitää olla rauhallinen jäädessään yksin. 

tiistai 29. toukokuuta 2012

Mökkeilyä

Päästiin mökille nauttimaan kesästä! Ja lämmintä siellä riittii. En ihan uskonut, että on todella niin lämmin, että saa bikineissä ottaa aurinkoa. Mahtavaa!

Kiki nautti sydämensä kyllyydestä jatkuvasta ulkona touhuamisesta. Positiivinen yllätys kuitenki oli, että pääsiäisenä mökillä ollessamme Kikiä ei meinannut saada ollenkaan sisälle mökkiin (ja silloin oli sentään talvi), mutta nyt se kyllä välillä viihtyi jonkun aikaa yksin ulkona, mutta enimmäkseen piti huolen, että on meidän seurassa. Ehkä se oli todella murkkuikäinen pääsiäisenä ja nyt juoksujen jälkeen on vähän rauhoittunut tai ainakin lauma on sille entistä tärkeämpi. Samoin pääsiäisreissun jälkeen sillä jäi päälle se vapaus ja lenkillä piti muistutella, että sen tehtävä on seurata emännän menoa eikä toisin päin. Nyt ei ole tälläistä havaittavissa.




Mökki on järven rannalla ja vesi veti Kikiä puoleensa kovasti. Ehtipä Kiki tipahtaa kerran laituriltakin, kun uteliaana kurkotteli liian rohkeasti. No saatiin koira nostettua takas laiturille, eikä se siitä näyttänyt kovasti säikähtävän. Päätettiin kuitenkin että on aiheellista hieman avustaa sitä uimisen opettelemisessa, niin osaapahan sitten varmasti uida jos toisen kerran tipahtaa laiturilta. Kiki sylissä järveen ja sitten se sai uida rantaan.   


Ja kyllähän koira osaa uida. Kiki tykkäsi mennä uimaan kepin perässä. Se katsoi rauhassa mihin asti keppi lensi, sitten käveli rauhassa veteen ja ui kepin luo. Hyvä että menee rauhassa, on varmaan parempi lihasten kannalta, ettei tee äkkinäisiä syöksyjä.



Kuten vastuullisen veneilijän kuuluu, niin Kikikin sai pelastusliivit päälleen. Meillä sattui semmoiset olemaan ja ne osoittautuivat hyvin käytännöllisiksi. Kiki olisi halunnut roikkua veneen reunan yli ja hörppäillä vettä suullaan. Pelastusliiveistä sai hyvin pidettyä kiinni. Muuten koira olis saattanut olla jälleen uimassa uhkarohkeutensa ansiosta.

Muita harrastuksia mökillä olivat kuoppien kaivaminen, ensi juhannuksen kokossa kiipeileminen, keppi suussa juokseminen jne.. Meillä oli myös pieni agilityrata viritettynä. Keppejen eka väli syntyi luudanvarsista, nurin käännetyt ämpärit olivat estetolppia ja terassin reunalta kun laittoi laudan maahan saatiin taas hyvä puomin kontakti. Enimmäkseen kyllä Kiki touhusi omiaan tai oli mukana siinä mitä me tehtiin. Toisin sanoen se häiritsi laiturin korjaamista ja hajotti tulevaa kokkoa, johon kasattiin risuja hakiessaan risuja takaisin kasasta.. ;) Se on sellainen pieni apuri. Kaikessa mukana!

Mökkireissun jälkeen maanantaina oli vielä luvassa näyttelytreenit. Siellä treenattiin taas vieraan ihmisen lähestymistä ja koskettamista. Mökkeilyn jälkeen koira oli nälkäinen ja palkkiolihapullat veti erityisen paljon puoleensa. Ja tulipa vahingossa testattua Kikin "laukaisuvarmuus", kun inttipojilla oli sota menossa siinä hallin vieressä. Tulivat sanomaan ettei kannata olla täällä, ja sun koira saattaa pelästyä. Meillä siis piti olla treenit ulkona, mutta oltiinkin tuon takia sisätiloissa. Mutta Kikihän ei ole ääniherkkä, eikä se reagoinut mitenkään kun joku paukkupanos tms. poksahti lähellä.

Agitreenit 25.5.

Todella pitkän tauon jälkeen päästiin ohjattuihin treeneihin. Tauon kyllä huomasi, sillä emäntä ei osannut mitään.. Aiheena oli ennakointi. Aloitettiin tutustumalla rataan ja miettittiin ne kohdat, joissa tulisi olla erityisen tarkkana ennakoinnin kanssa. Rata koostui 10 esteestä. Tärkeintä oli siis tehdä jarruvalssit ajoissa, jotta koira ei ota liian pitkää hyppyä tai jatka liian pitkään suoraan esteen jälkeen, vaan kääntyy heti takaisin ohjaajaan päin. Sanoinkin, että otetaan ensin pätkissä, koska arvasin että tauon jälkeen saattaa olla hakusessa kaikki aiemmin opittu. Kyseessä oli siis kiemura rata, jossa mun piti lähes koko ajan tehdä jarruvalssia. Oli siellä yks välistävetokin.

Kyllähän Kiki menee, jos vaan mulla on ohjaus kohdillaan. Edettiin sitten pienissä pätkissä niin, että meidän ohjaaja palkkasi Kikiä aina muutaman esteen jälkeen, jotta mä sain harjoitella ohjauskuvioita. Kiki on niin hyvä kun se tykkää meidän ohjaajasta hirmuisesti. Ja miksei tykkäisi, kun sehän on namitäti. :D Siltä saa aina namia tai lelun! Huippua! Sitten kun on tarkoitus tehdä ihan vaan kahdestaan, niin Kiki tuijottaa namitätiä siihen malliin et josko tuolta kuitenkin sais namit helpommin kuin omalta emännältä.

Mun ohjauskuviot eteni siihen malliin, että keskityin niin täysillä tekemään jarruvalssia käsiavusteisesti, et jossain vaiheessa unohdin edetä. Sittenhän Kiki ihmetteli et haluaako se nyt mun hyppäävän estettä kun jää hidastelemaan. Muutaman toiston jälkeen sain sitten ohjaukset kohdilleen ja Kikin oli helppo tulla mukana. Ja sitten taas radan lopussa unohtu katsoa koiraa.. Oon tottunut et kyllä se yleensä tulee mukana, mutta kannattais ehkä silti ohjata ihan loppuun asti. Ohjaaja totes et koira ei ole unohtanut tauon aikana, se kääntyy nopeesti ja tekee hienosti, mut omistaja on ruosteessa. ;) Täytyy omissa treeneissä muistutella itselle mieleen nää nopeet käännökset ja useamman esteen kanssa pyörimiset.

Vikana tehtiin vielä puomia ja se meni kivasti. Täytyy muutaman kerran tehdä puomin alku todella kiinnostavaks, kun Kiki on nyt keksinyt sen että olis kiva mennä maata pitkin puomin loppuun keräämään namit. Sitten kun se lähtee menemään puomia suunta on selvä kontaktille. Mutta pari kertaa piti muistuttaa ettei nameja saa, ellei mene puomia.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Agilityluento

Meidän agilityohjaaja (Agiliito) piti luentoa koiran treenaamisesta, kisaamisen aloittamisesta ja säännöistä. Olihan siinä paljon muutakin ja varsin hyödyllinen luento oli, kun olen itse niin aloittelija tässä hommassa. Kaikki (asiantuntijan) jakama tieto otetaan ilolla vastaan. Eläinlääkäriasema sponssaa agilitypaikkaa, joten samalla eläinlääkäri kertoi esimerkiksi mitä kaikkea kannattaa koirasta kuvata, jotta voi sitten turvallisin mielin harrastaa. Itselle hyvä tieto, sillä Kiki pääsee kuvauksiin tässä jossain vaiheessa. Vuoden ikäisenä vois ottaa viralliset lonkka- ja kyynärkuvat(pevisaan), jolloin siinä samalla voisi kuvauttaa ranteet, selän ja polvet. Aion kyllä kuvauttaa varmaan nuo kaikki. Tuskinpa ihan hirveästi enemmän maksaa ja tietää sitten voiko treenata kunnolla hyvillä mielin.

Eläinfysioterapeutti suositteli vakituista fyssaria / hierojaa, joka sitten voi tsekata koiran välillä läpi. Sanoi, että on fiksua olla edellä mainitun kaltainen ammattilainen pallottelemassa ajatuksia, jos itsestä tuntuu että koirassa on jotain omituista. No ainakaan vielä me ei treenata niin paljon, mutta joskus kyllä täytyy käyttää fyssarilla. Samoin fyssari kertoi vinkkejä miten saa koiran takapään lihasvoimaa ja koordinaatiota treenattua. Aionkin heti ottaa käyttöön harjoituksen, jossa esim. ruokakuppi viedään etujalkojen välistä koiran mahan alle, ja koira venyttää päätään alaspäin, jolloin joutuu käyttämään syviä vatsalihaksia ja ottamaan takapäätään alleen. Nyt kesällä voisi myös kahluuttaa koiraa rannalla. Aiemminkin olen miettinyt Kikin kanssa hölkkäämistä, sillä koiran ravatessa se joutuu käyttämään lihaksiaan tasaisesti (toisin kuin laukassa). Ennen agilitytreenejä me kyllä lämmitellään hihnassa ensin kävellen ja sitten hölkäten. Lisää hölkkätreeniä täytyy ottaa. Fyssari myös mainitsi koiran toispuoleisuudet, esim seuraamista olisi hyvä harjoittaa molemmilta puolilta jne.

Luennolla tuli vinkkejä keppien treenaamiseen kotona ja yleisesti tietoa, että milloin kannattaa mennä möllikisoihin. Kisat eivät vielä ole meillä ajankohtaiset, mutta on hyvä tietää milloin kisoihin voisi lähteä. Ei me vielä osata keinua, eikä aata, eikä keppejä. Ensin voi aloittaa hyppyradoista, eli ei edes tarvitse osata kyllä kaikkia esteitä, mutta parempi ensin kehittyä kunnolla, ettei mennä kisoihin oppimaan asioita väärin.. Tavoitteena on kesällä kiertää kisoissa katsomassa, niin saa Kiki tutustua sillä tavalla kisaamiseen.

Olihan siinä luennolla paljon muutakin, mutta nyt ei enää ajatus toimi. Kohta päästään pitkän tauon jälkeen treeneihin!! Eilen oltiin omalla hallivuorolla kavereiden kanssa treenailemassa. Mentiin puomia, jossa on vähän vielä tekemistä. 2on-2off menee melkein, mutta välillä Kiki tiputtaa takajalat puomilta ennen kuin on saanut luvan. Ehtii kyllä koskea oikein, mutta se ei malta odottaa, tai väistää mua. Saatiin kyllä onnistuneita suorituksiakin. Vauhtia sillä kyllä puomilla riittää ja katse on selvästi kontaktille niin kuin pitääkin. Mä juoksen perässä minkä jaloistani pääsen.. Sitten treenattiin irtoamista. Kun on namikuppi edessä niin vauhtia löytyy. Täytyy kokeilla irtoamista lentävällä lelupalkalla.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Parivaljakko

Kävin eilen kahden koiran kanssa metsälenkillä. Tutut polut oli vaan ikävästi myllätty metsäkoneilla, joten piti valita välillä pusikossa rämpimisen ja mutapolulla pludaamisen välillä. (Valittiin vuorotellen kumpikin ja se kyllä näkyi mun kuraisessa vaatetuksessa..) Hauska katsella miten Kiki tarkkaili 7v. vanhan koiran toimia. Kiki tuntui ihmettelevän kovasti toisen omien polkujen kulkemista. Kyllähän tää vanhempi koira Isabella mua uskoo ja kuuntelee, mutta sen ei tarvi niin mua kytätä. Se menee nenänsä perässä ja seuraa mun jälkiä, jos unohtuu liian kauas. Kiki taas piti huomattavasti lyhyempää välimatkaa muhun nyt kun oli toinen mukana. Se kääntyi oikein katsomaan mua ja Isabellaa vuorotellen. Mietti että mikä tässä on homman nimi, että kumpaa pitää seurata? Kiki meni isomman perässä jokeen uimaan, vaikka eihän se ole koskaan uinut. Oli vähän yllättynyt kun ei jalat yltäneetkään pohjaan. Äkkiä tuli takas rantaan, eikä toista kertaa erehtynyt samaa virhettä tekemään.

Hauska huomata, että nyt kun Kikillä oli juoksu, niin Isabella ihan eri tavalla noteeraa Kikin. Se piti Kikille ihan selvää jääkautta kun Kiki oli nappula. Tosi tarkkaan kerto Kikille et hänen nenälle ei hypitä. Nyt se jo välillä innostuu leikkimäänkin Kikin kanssa. Ja on onneksi ihan selvästi Kikin mielestä ylempänä. Tätä käytin hyväkseni, kun Kiki ei tykkää että hänen takaboxiin (autossa) tulee toinen koira. Tai Kikin bestis collie saa kyllä tulla takakonttiin, mutta treenikaveri ei saanut tulla, vaan Kiki murisi. No nyt laitoin Isabellan Kikin viereen takakonttiin, ja Kiki murisi, mut usko kyllä mua kun komensin sen hiljaseks. Isabella taas oli kuin ei mitään, ei reagoinut mitenkään murinoille. Istu vaan paikoillaan. Ei me mihinkään ajettu, pitipähän vaan käyttää tilaisuutta hyväkseen, kun halusin osoittaa Kikille, että se ei saa päättää kuka sinne takakonttiin tulee tai ei tule. Tiesin että Isabella sanoo takas jos tarpeelliseks näkee.


Toinen vain katsoo kohti ja toinen alistuu

Sovussa poseerataan

Onko se virtahepo? Ei ehditty vielä jokeen asti ja matkalla tuli kuuma

Isot edellä, pienet perässä..

Jos ihan äkkiä katsoo ei tiedä kumpi on kumpi. Kokoeroa on kyllä.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Meillä barfataan

Helmikuun lopulla Kiki siirtyi täysin raakaruokinnalle. Syy, miksi näin päätettiin tehdä, oli se, että vaikka oli hyvä kuivamuona käytössä, niin se ei oikein tuntunut imeytyvän kunnolla. Siinä sitten mietittiin, että pystyykö koira käyttämään kaikkia kuivamuonassa olevia raaka-aineita hyväkseen, jos kakan määrä lisääntyy suhteessa annettuun ruokamäärään. Ja sekin, että miten ne vitamiinit yms. voi säilyä ikuisuuksia kuivamuonassa.. Kiki on saanut ihan pienestä asti sillon tällöin raakoja lihaluita, joten tiedettiin niiden maistuvan ja Kikin osaavan niitä syödä. Viimeinen päätöstä jarruttanut asia taisi olla pakastimen koko. Sekin ratkesi sillä, että Murren Murkina on lähellä. Mupsi (eli Kiki ;) ) ei onneksi ole suuri koira, joten parin viikon sapuskat mahtuu helposti pakastimeen. Muuta siellä ei sitten oikeastaan tarvitsekaan säilyttää, kun ei sinne useinkaan mitään luiden lisäksi mahtuisi!

Tutustuin Riikka Lahden Calcifer`s foorumin Barf-osioon ja luin siellä ehdotetut artikkelit. Tuolta sai hyvin selville perusperiaatteet, jotka tulee huomioida pennun ruokinnan kohdalla. Eli miten ruokamäärä lasketaan, paljonko pitää olla lihaisia luita, jotta pentu saa tarpeeksi kalkkia, paljonko pitää olla sisäelimiä vitamiinien tarpeen takia, paljonko kasviksia ja mitä kasviksia.

Nyt Kikin ruokavalio koostuu suunnilleen laskettuna 3 % painosta ruokaa päivässä. N. 70 % lihaisia luita kalkin saannin takaamiseksi, sitten loput 30 % kasviksia ja sisäelimiä. Joka päivä Kiki saa ainakin luita, useimmiten myös sisäelimiä (tai kalaa / lihaa), merileväjauhetta, Nutrolin-öljyä (tämä ei ole pakollinen) ja tarpeen mukaan kasviksia. Eli jos kakka alkaa näyttää jauhomaiselta saa se kasvismössöä, joka pakastetaan ensin, jotta kasvisten rakenne on sellainen, että koira voi sen käyttää. Keskimäärin kerran tai kaksi viikossa saa kasvismössöä ja se näyttää riittävän hyvin. Loput vitamiinit tulee sitten maksasta ja kananmunasta jokusen kerran viikossa. Niin ja lihaiset luut koostuvat kolmesta eri eläimestä, jotta koira saa monipuolisesti tarvitsemiaan ravintoaineita. Tällä hetkellä meillä on sian kylkiluita, broilerin selkää ja lampaan luita. Lisäksi on lohimössöä, josta taas saa eri ravintoaineita ja naudan mahalaukkua, joka tasapainottaa koiran vatsan toimintaa tarvittaessa.

Saattaa kuulostaa vaivalloiselta, mutta sitä se ei ole. Ostan kerralla siis n. kahden-kolmen viikon satsin ja sulatan luita sen verran, että ne saa laitettua sopiviin annospusseihin. Sitten kaikki pakastimeen, josta on helppo ottaa edellisenä päivänä jääkaappiin sulamaan seuraavan päivän annos. Nyt ollaan todettu parhaaksi kerran päivässä ruokinta. Pitkän lenkin jälkeen Kiki saa ensin sisäelimet/lihat, merilevän ja öljyt (+ kasvismössöt) syötäväksi kupista, sitten ne syötyään herkullisemmat lihaluut sen omalta matolta (joka näyttääkin ruokailumatolta). Kiki on hyvin oppinut, että luut syödään sen omalla matolla. Jos joku luun pala on kaluttu kuivaksi ja jää syömättä, sitä saa sitten kuljetella ympäri kämppää. Ja ne onkin niitä kivoja, jotka löytää jalkapohjastaan kun käy yöllä pimeässä vessassa..

Kohta voikin alkaa miettiä Kikin ruokamäärää, kun ei se enää kasva, eikä ole oikeastaan pentukaan. Eli pitääkö ruokamäärää vähentää ja toisaalta voisi antaa kohta hieman vähemmän luita ja enemmän lihaa. Meillä on excel-taulukossa alusta asti kirjattuna päivän ruokamäärät ja mitä se on saanut, joten on ollut helppo seurata menekkiä. Paino on Kikillä koko ajan pysynyt samana, joten ei se ole liikaakaan saanut. Välillä kokeilen sen kylkiä ja mietin pitäiskö antaa vähemmän ruokaa, mutta tosiaan kun paino on pysynyt samana eikä se oikeasti ole lihonut niin turhaan huolehdin siitä.



lauantai 19. toukokuuta 2012

Vesikoira elementissään

 Viime keskiviikkona oli kaunis ilma ja suunnattiin pitkälle lenkille puron varteen. Siinä purossa on kirkas vesi, joten olen uskaltanut antaa Kikin kahlailla. Aluksi heitin pari risua Kikille, joita se sitten innoissaan meni hakemaan. Ilme on tämä, kun se kysyy eikö tule lisää haettavaa?!

 Kun en heitellyt Kikille veteen risuja keksi se ihan itse omat leikkinsä. Puiden lehtiä ja siemeniä lipui ohi, ja niitä Kiki sitten keksi pyydystää. Minä istuin puron reunalla ja nautin auringosta. Syvää tuossa ei ole, ja Kiki näyttääkin nauttivan kahlailusta joten säästetään uimisen kokeileminen lämpimämpiin vesiin.
Viimeisenä kuva kurajalkaisesta koirasta!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Kiki 11 kk

Kiki on jo melkein vuoden vanha! Pitääkin laittaa pari pentupallerokuvaa tähän vertailun vuoksi. Tähän aikaan viime vuonna en edes tiennyt saavani koiranpentua kesän lopulla, mutta unelmoin asiasta kyllä. Juuri Kikin pentueen synnyttyä 15.6 päädyin Aquacrest-kennelin sivuille ja havaitsin siellä pentujen syntyneen. Kyselin olisiko pentuja vielä jäljellä, ehdottomasti narttupentu olisi meidän valinta. Siellähän sitten oli 3 narttua (ja 5 urosta), joista joku saataisiin. Harmi vaan, että pennut olivat kaukana Raahessa kasvamassa, mutta onneksi blogin välityksellä pystyttiin seuraamaan pentujen kasvamista.

 Tällä hetkellä Kiki painaa 11,4 kg ja korkeus on
n. 39 cm. Selkeästi medikokoinen tulevia agilitykisoja ajatellen. Ei mikään iso perro, mutta on se vähän saanut korkeutta lisää viime mittauksesta. 



maanantai 14. toukokuuta 2012

Kuulumisia

Vieläkään ei saada toisia koiria moikkailla, kun kennelyskän loppumisesta ei ole kulunut tarpeeksi aikaa. Kissoille kennelyskä ei tartu, ja siksi Kiki saikin tulla äitienpäivän viettoon mukaan moikkaamaan Onni-kissaa. Onni on Kikin mielestä tosi kiinnostava tyyppi, mutta Onni ei arvosta Kikin innokkuutta. Ruokailun ajan Onni sai olla turvassa korkean kaapin päältä, josta hän katseli alamaisiaan. Kikin piti välillä ilmaista mielipiteensä piippaillen katsellessaan tavoittamattomissa olevaa Onnia.

Ollaan lenkkeilty ja keksitty kotona uusia temppuja. Keinun harjoittelemista aloitettiin agiohjaajan neuvojen mukaan, eli kun itse istun jalkojeni päällä maassa, laitan vanerilevyn polvien päälle, ja Kiki saa palkkaa laittaessaan etutassut levyn päälle. Sitten levy tiputetaan muutamien senttien korkeudelta maahan ja siitä saa taas palkkaa ja kehuja. Tää on ikäänkuin keinun loppuosa, jolloin keinun loppupää kolahtaa maahan. Kiki ei varmaan edes huomaa tiputtavani levyä kun saa namia.. Lisäksi ollaan harjoiteltu ryömimistä ja nenällä mun kämmenen koskemista. Temppuja on hauska opettaa, vaikka suurimmasta osasta ei mitään hyötyä olisikaan. Koiralla on tekemistä!

Kävin perjantaina katsomassa agilitykisoja tossa lähellä. Olisi ollut tarkoituksena ottaa Kiki mukaan tutustumaan kisahälinään, mutta se nyt ei sattuneesta syystä onnistunut. Näyttelyissä ja mätsäreissä Kiki on ollut, eikä hälinä ole sen mielestä huono juttu. Agikisoissa kun on vauhtia ja kuuluu huutoa radalta, niin olisi kiva nähdä miten Kiki niihin reagoi. Kikin paras kaveri collie sen sijaan pääsi mukaan agikisoihin. Se olis halunnut päästä moikkailemaan kaikkia koiria. Viime viikolla kävin katsomassa saman seuran kisoja, josta tarttui mukaan muutamia vinkkejä omiin treeneihin. Esimerkkinä lopussa oleva suora, jossa koira vois irrota kivasti. Irtoamista täytyy vapaatreeneissä harjoitella.

torstai 10. toukokuuta 2012

pari agilityvideota

 
Nämä on kuvattu 29.4. Tässä ensimmäisessä tehdään jo n. 12 esteen rataa. Välissä on juoksemista, kun en vielä puomia halunnut mennä osana rataa. Huomaa, että irtoomisia ei vielä osata, ja ohjauskin on aika huitovaa. Plussaa kuitenkin, et koira seuraa mua ja lukee ohjausta siinä onnistuessani. :) Välillä mennään ohi, mut intoa riittää ja vauhtia silloin kun koira tietää mihin ollaan menossa. Me tehdään "lentävät" lähdöt, eli koiraa ei laiteta odottamaan lähtöä istuen, koska tällä meidän agiohjaajan mukaan pidetään nuoressa koirassa intoa ja vauhtia yllä. Mun pitää siis juosta enemmän, kun en saa etumatkaa alussa. Niinpä oonkin oppinut, että jos itse hölkkään kun lähdetään liikkeelle en jää jälkeen.

Seuraavassa tehdään lyhyempi pätkä, ja lelu tippuu mun taskusta tokan esteen jälkeen! Eli uudestaan alkuun.

Agivideo huhtikuun treeneistä

Tämä pätkä on kuvattu 4.4. Aloitimme agilityn joskus helmikuussa, joten ollaan aivan aloittelijoita. Koirassa on kyllä potentiaalia, kunhan ohjaaja oppii ohjaamaan, eikä huido käsillään. ;) Molemmat tykätään agista ja yhdessä tekemisestä!

Metsälenkkeilyä



Lähdettiin mun aamuvuoron jälkeen metsään rentoutumaan. Eilen Kiki pääsi viikon tauon jälkeen juoksemaan vapaana, ja meininki oli aropupumaista hyppelyä, joten tänään suunnattiin paremmalla ajalla metsään samoilemaan. Lähellä on kunnon metsä, jossa saa rauhassa käppäillä metsäpolkuja tapaamatta muita. Kiki tykkää juosta ja haistella vapaana, mä tykkään kun saa mennä rennosti, eikä tarvitse olla silmät ja korvat niin tarkkana.  Vaikka ei Kikin tottelemisesta muutenkaan tarvitse huolissaan olla, se tulee kyllä kutsusta luokse, jollei näköpiirissä ole pakoon säntäävää jänistä tai lentävää varista.. Ihmiset ja koirat ohitetaan nätisti menemättä tutustumaan. Pari kertaa piti Kikille muistuttaa, ettei lintuja tarvitse jahdata. Ei kai pientä koiraa voi siitä syyttää, että (liikkuva) lintu saa aikaan jahtaamisreaktion..


tiistai 8. toukokuuta 2012

Sattuipa sopivasti

Että Kikillä alkoi juoksu juuri yskän aikaan. Yskä alkaa olemaan ohi, joten enää on kahden viikon karanteeniaika. Toivottavasti juoksut loppuis samaan aikaan, niin päästäis treenaamaan. Agilityhallilla saa kyllä treenata juoksuisen nartun kanssa, kunhan huomioi muut ja koira jaksaa keskittyä. Vaikea sanoa ekojen juoksujen kohdalla vielä, että onko koira erilainen juoksujen aikana... Kiki on 11 kohta kuukautta, joten tätä oli odotettu. Ilman yskääkin olisin siis joutunut perumaan hyppytekniikka -kurssin, joten ei sekään harmita enää niin paljon.

Kikillä on meneillään antibioottikuuri, jonka myötä se on päässyt maistelemaan kummallisia ihmisten herkkuja. Kiki syö raakaruokaa, eli pääosassa ovat lihaiset luut, sisäelimet, liha ja kasvikset, kaikki raakana, eikä se ole koskaan saanut maistaa esimerkiksi kypsennettyä broileria. Kiki syö vaan iltaisin, joten aamun antibiootti on saanut seurakseen esimerkiksi meiltä jäänyttä broileria tai jauhelihapihviä. Ensimmäistä kertaa maistaessaan jotain uutta Kiki sylkee ruoan pois, ja alkaa sitten maistelemaan sitä. Minä seuraan vierestä, että nyt se ei syö sitä antibioottia! Mutta ei näköjään haitannut, että se söi lihat ensin lattialta ja sitten perään sen antibiootin. Ehkä se luulee, että pahanmakuinen pilleri kuuluu pakettiin.. 

Eilen mietin, että Kiki ei ole alkanut seinille hypellä, vaikkei olekaan tarjolla aktiviteettiä samaan tapaan kuin ennen. Johtunee osittain myös siitä, että olemme muutamana päivänä kasanneet olohuoneeseen tv-tasoa ja hyllyjä, joten on ollut ihmettelemistä koiralla, kun senhän pitää tietysti osallistua kaikkeen! Onneksi Kiki ei ole ääniherkkä, betoniseinään poraaminen ei haitannut yhtään. Se on tottunut siihen, että lattia tärisee ja ikkunat helisee, kun metrotyömään räjäytykset ovat aivan meidän talon alla.. Hyvä niin, ettei pelkää ääniä. Ei tarvitse olla huolissaan Kikistä sen ollessa yksin kotona räjäytysten aikana.

Kevään ekat punkit ilmaantuivat meille noin 3-4 viikkoa sitten. Tässä kuva jättipunkista! Se ehti punkkitarkastuksista huolimatta niin isoksi, että irtosi itsekseen Kikin rapsuttaessa..

maanantai 7. toukokuuta 2012

Espanjanaaltopaimenkoira

Kiki ei ole vielä uimisen makuun päässyt. Viime kesänä se oli pentu vasta, joten ei tullut mökillekään lähdettyä. Nyt keväällä koirarannalle päästyään Kiki päätti alkaa paimentamaan aaltoja.


Remmilenkkeilyä

puomi olohuoneessa
Tämä on varmasti pisin aika, kun Kiki ei ole päässyt juoksemaan vapaana. Viikko sitten Kiki alkoi oireilemaan kennelyskää ja eläinlääkäri vahvisti epäilyksen. Nyt ollaan sitten tyydytty lyhyisiin remmilenkkeihin ja otettu muutenkin arki levon kannalta. Ihme kyllä, koira ei vielä hypi seinille. Varmasti alkuun oli väsynyt yskimisen takia, mutta ehkä se on nyt tottunut rauhallisempaan tahtiin. Toki olen koittanut järjestää aivotyötä namin etsimisen parissa ja käytettiin hyväksemme kokoamista odottavaa hyllyä, joka muistutti agilityn puomia. Pahvilaatikossa olevan hyllyn päähän laitoin vanerilevyn, niin siitä tuli hyvä puomin alastulo, jossa harjoiteltiin kontaktia "koske" -komennolla. Kaikkea sitä keksii kun yrittää tenttiin lukea. ;) Kiki kyllä tykkäs treeneistä. Se on aina valmis tekemään mitä vaan. Jos on nameja tai lelu luvassa, ja oikeastaan muutenkin kaikki tekeminen on kivaa!

Yskiminen sais jo loppua ihan kokonaan. Kahden viikon karanteeniaika toisten koirien näkemiseen on kuitenkin vielä jäljellä oireiden loputtua ja me haluttais treeneihin! Harmittaa, että joudutaan jättämään tämän takia hyppytekniikka -kurssikin väliin. No tuleehan niitä uusia kursseja, ja voin sitten ostella ylimääräisiä agilitytreenejä, mikäli joku paikkaansa myy..